Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
No voihan se riippua alastakin. Esim kaksi ihmistä jotka on lukeneet molemmat oikeustiedettä on tietysti ihmetyksen kohde ja saahan sillä vähän ylpeilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Aloittaja ei ole aito akateeminen, kun edes kyselee moista.
Henkisesti akateemiset ymmärtävät toisiaan.
Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut moista. Mulle akateeminen koulutus oli ihan itsestäänselvyys, eikä edes mikään kovin ihmeellinen suoritus. Koulutukseni on akateeminen mutta se ei määritä minua ihmisenä, se määrittelee vain sen mitä teen työkseni.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertoo pitkäjänteisyydestä, kyvystä sitoutua vuosien projektiin, josta ei saa välitöntä palkintoa, halusta kehittää itseään ja jossain määrin myös älykkyydestä. Minusta nuo kaikki ovat ihailtavia ominaisuuksia.
Luokka-ajattelu on aina ollut naisille luontaista.
Aiheesta oli mielenkiintoinen suomalainen tutkimus jossa havaittiin että jo kouluiässä tytöillä oli sosiaaliset luokkansa joiden välillä kulkeminen hierarkian muodostuttua oli vaikeaa ellei mahdotonta.
Pojilla taas tilanne "eli" koko ajan, luokkia ei varsinaisesti ollut vaan paikka hierarkiassa riippui kulloisistakin suorituksista.
Historiallisesti sosioekonominen luokka on määräytynyt miehen perusteella, korkeakoulutus taas on itse hankittavissa ja pysyvä meriitti (vrt. menestyvä yritys joka voi mennä konkurssiin), joten naiset haluavat uskoa luokan määriytyvän sen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.
Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.
Olisikohan ihan sitä, että monet ihmiset menevät yliopistoon, koska ovat kiinnostuneet tietystä aihepiiristä, mutta heillä ei välttämättä ole mitään sen kummempaa kunnianhimoa työskennellä alan tutkimuksen parissa. Itse tunnen monia ihan fiksuja ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat ikään kuin ajautuneet yliopistoon tuosta syystä, mutta eivät oikein tiedä mitä haluaisivat tutkinnollaan lopulta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.
Kuinka paljon tuo eroaa siitä että jos on halunnut:
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >4 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.
?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Tottakai se vaikuttaa kuten esim. näillä
Nimi Varallisuus
10. Ted Turner – $2.2 Billion
9. Ty Warner – $2.4 Billion
8. David Geffen – $6.9 Billion
7 Ralph Lauren – $7 Billion
6. Jack Taylor – $12.5 Billion
5. Michael Dell – $19.2 Billion
4. Li Ka-shing – $33.3 Billion
3. Mark Zuckerberg – $33.4 Billion
2. Larry Ellison – $54.3 Billion
1. Bill Gates – $79.2 Billion
Ai niin eiväthän nämä mitään akateemisia ole.
Ja hännänhuippuna Ingvar Kamprad ,lukion käynyt jolta jäi 47 miljardin euron perintö,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä, jotka eivät ole kokeneet ns. oikeaa elämää tai saaneet mitään merkittävää aikaan, on tapana kerskua saavutuksillaan, useimmiten varsin vaatimattomilla sellaisilla.
Akateemisista opinnoista suoriutuminen on ilmeisesti yhä edelleen joillekin heti tutustumistilanteessa mainitsemisen arvoinen asia. Serkkuni on tällainen, hän on serkussarjamme vanhin, ja meistä ensimmäinen, joka valmistui yliopistosta.
Häpeäksemme.
Hän tuo nimittäin joka ainoassa yhteydessä - jokaisessa tapaamisessa, jokaisessa tapahtumassa, jokaisessa kirjoituksessa - esiin oman koulutuksensa. Akateemisen koulutuksen.
Jopa sukukirjaan tarinoita koottaessa hänen oli pakko saada nostaa oma tutkintonsa ja "akateeminen esikoisuutensa suvun parissa" (hänen keksimänsä ilmaisu) tikunnokkaan joka käänteessä. Jopa isoäitiä muistellessaan (millaiset ruusut häneltä sainkaan, kun valmistuin MAISTERIKSI).
Mikään muiden serkussarjan jäsenten suorittama akateeminen tutkinto tai saavutus ei tietenkään himmennä hänen saavutustaan; hänhän oli _ensimmäinen_ .
Olen onneksi päässyt hiukan kuittailemaan hänelle takaisin. Nyt hän tosin on jo itsekin lähes mummoiässä, joten hän voisi periaatteessa kehua myös omien lastensa akateemisilla ansioilla (joita toki on), mutta se ei tietenkään sovi: hänen omat akateemiset opintonsa ja saavutuksensa ovat aina ykkössijalla hautaan asti.
Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.
Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.
On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.
Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.
Sehän on tämänkin avauksen teema.
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Luokka-ajattelu on aina ollut naisille luontaista.
Aiheesta oli mielenkiintoinen suomalainen tutkimus jossa havaittiin että jo kouluiässä tytöillä oli sosiaaliset luokkansa joiden välillä kulkeminen hierarkian muodostuttua oli vaikeaa ellei mahdotonta.
Pojilla taas tilanne "eli" koko ajan, luokkia ei varsinaisesti ollut vaan paikka hierarkiassa riippui kulloisistakin suorituksista.
Historiallisesti sosioekonominen luokka on määräytynyt miehen perusteella, korkeakoulutus taas on itse hankittavissa ja pysyvä meriitti (vrt. menestyvä yritys joka voi mennä konkurssiin), joten naiset haluavat uskoa luokan määriytyvän sen perusteella.
Tässähän se on.
Ajatutuksenahan tuo on varsin kiva. Opiskelet 5 vuotta sen sijaan että opiskelet esim. 3 vuotta ja olet työelämässä 2 vuotta = tällä nouset ikuisesti korkeampaan ja arvostetumpaan luokkaan, ja voit liittää itseesi arvonimen "akateeminen".
Ja ap ihmettelee miksi naiset haluavat uskoa tähän?
Totuus on tietysti toisenlainen. Oikeasti arvostukseen ja sosioekonomiseen luokkaan vaikuttavat enemmän muut asiat. Työtön akateeminen yh joka ei ole avannut kirjaa opintojensa jälkeen ei ole sosioekonomisessa hierarkiassa korkeammalla sen ansiosta että suoritti tutkinnon vuonna kivi ja miekka.
Akateemisuudesta vauhkoavat lähinnä vastavalmistuneet.
Nyt kymmenisen vuotta valmistumisesta lähipiiristä ei erota kellä on korkeakoulututkinto ja kellä ei. Sivistyssanat ovat kadonneet kahvipöytäkeskusteluista ja elämä on samaa lapsiperhearkea kaikilla.
Yksinkertaista, he pitävät itseään parempina ihmisinä "ylemmän" tasoisen koulutuksen vuoksi. Tosiasiassa he eivät ole sen parempia ihmisiä kuin esim. "vain" ammattikoulun käyneet..Pitäkää tämä fakta akateemiakat ja - ukot mielessä.
Käsitykseni on, että erityisesti nuorehkoille naisille itsen vertaaminen muihin on hyvin tärkeää ja yleistä. Toisaalta akateemisuus on miltei kaikkien saatavilla oleva ja varsin yleinen tapa nousta korkeampaan yhteiskuntaluokkaan. Siksi kuulet aiheesta niin usein.