Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakoulutus (minulle sama onko AMK vai yliopisto, itseltä löytyy molemmat) kertoo lähtökohtaisesti, että ei ole aivan saapas. Mutta poikkeuksia löytyy niin paljon, että jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen pitää suhtautua kuitenkin yksilönä.
Kuitenkin on fakta, että kaikki ihmiset eivät kykene korkeakouluttautumaan vaikka haluaisivat, joten onhan se jonkinmoinen saavutus, vaikkei niin kummoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.
Olisikohan ihan sitä, että monet ihmiset menevät yliopistoon, koska ovat kiinnostuneet tietystä aihepiiristä, mutta heillä ei välttämättä ole mitään sen kummempaa kunnianhimoa työskennellä alan tutkimuksen parissa. Itse tunnen monia ihan fiksuja ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat ikään kuin ajautuneet yliopistoon tuosta syystä, mutta eivät oikein tiedä mitä haluaisivat tutkinnollaan lopulta tehdä.
Noin minullekin kävi, enkä todellakaan ollut ainoa.
Tajusin ensimmäisen vuoden jälkeen ettei tutkinto valmistaisi sellaisiin tehtäviin jotka kiinnostaisivat. Vaihtoehtoina oli käytännössä akateeminen perusduunariammatti opettajana tai kivinen tie tutkijana joka tutkii sitä mistä saa räävittyä vuokrarahat kasaan. Vahdoin AMK-puolelle ja päädyin yrittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Ja tämä liittyi akateemiseen koulutukseen?
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
Tässähän se tuli.
Akateeminen ihminen on kiinnostunut elämästä ja asioista.
Jos toisella on lukiokin käymättä, on vaikea keksiä mitään juteltavaa.
Tai jos toinen ei ole vapaaehtoisesti lukenut muuta kuin sarjakuvia, katsonut yhtään dokkaria, osaa puhua muuta kuin savoa ja luulee silti tietävänsä paremmin suunnilleen kaiken.
Mulla on yksi tämmönen lapsuudenkaveri.
Hänellä on pakkomielle koettaa osoittaa alituisesti tietävänsä asioita joista hänellä ei ole hajuakaan. Siitä seuraa piinallista sananvaihtoa. Se maailmankuvan ja kokemuspiirin suppeus on vaan uskomaton.
Erityisesti kielitaidon puute on hänelle arka paikka ja tuntuu harmittavan.
Akateeminen ihminen on oppinut oppimaan.
Sillä saa etulyöntiaseman ei-akateemisiin verrattuna. Ei-akateemiset eivät oikein tajua, että se mitä koulussa sanottiin xkymmentä vuotta sitten on vanhentunutta tietoa.
Siksi heidän kanssaan voi olla rasittavaa asioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.
Olisikohan ihan sitä, että monet ihmiset menevät yliopistoon, koska ovat kiinnostuneet tietystä aihepiiristä, mutta heillä ei välttämättä ole mitään sen kummempaa kunnianhimoa työskennellä alan tutkimuksen parissa. Itse tunnen monia ihan fiksuja ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat ikään kuin ajautuneet yliopistoon tuosta syystä, mutta eivät oikein tiedä mitä haluaisivat tutkinnollaan lopulta tehdä.
Noita mä halveksin eniten jotka ei ole osannut hyödyntää koulutustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Tuo on yleensä nuorten akateemisten intoa. Useimmilla se katoaa n. 5 vuodessa valmistumisen jälkeen.
Yliopisto on käytännössä lukio II. Se käydään, siirrytään työelämään, mennään naimisiin ja perustetaan perhe.
Harvassa ovat "henkisesti akateemiset" joiden elämäntapaan ja arvomaailmaan kuuluu jatkuva oman alan tutkiminen ja kehittäminen silloinkin kun siitä ei maksata palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
Tässähän se tuli.
Akateeminen ihminen on kiinnostunut elämästä ja asioista.
Jos toisella on lukiokin käymättä, on vaikea keksiä mitään juteltavaa.
Tai jos toinen ei ole vapaaehtoisesti lukenut muuta kuin sarjakuvia, katsonut yhtään dokkaria, osaa puhua muuta kuin savoa ja luulee silti tietävänsä paremmin suunnilleen kaiken.Mulla on yksi tämmönen lapsuudenkaveri.
Hänellä on pakkomielle koettaa osoittaa alituisesti tietävänsä asioita joista hänellä ei ole hajuakaan. Siitä seuraa piinallista sananvaihtoa. Se maailmankuvan ja kokemuspiirin suppeus on vaan uskomaton.
Erityisesti kielitaidon puute on hänelle arka paikka ja tuntuu harmittavan.Akateeminen ihminen on oppinut oppimaan.
Sillä saa etulyöntiaseman ei-akateemisiin verrattuna. Ei-akateemiset eivät oikein tajua, että se mitä koulussa sanottiin xkymmentä vuotta sitten on vanhentunutta tietoa.
Siksi heidän kanssaan voi olla rasittavaa asioida.
Ei päde kovinkaan moneen tuntemaani akateemiseen. Joihinkin kyllä, samoin kuin joihinkin ei-akateemisiin.
Freudilla voisi olla sanottavaa tuosta yleistyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.
Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.
Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.Sehän on tämänkin avauksen teema.
Erinomainen kommentti. Hyvä, että rajasit kauppiksen ja jumpan pois, juuri noista syistä. Rajaisin myös oikiksen, ihan sillä perusteella, että valmistuneet ovat stereotyyppisiä fakki-idioottikirjanoppineita, joiden tutkinto ei edes ole kurantti kuin omassa maassa.
Biljonäärilistan laittaneelle sanon, että akateemisuus ei arvioi ihmisiä varakkuuden perusteella. Se on juuri se olennainen ero! Vertautuu syntyperään, eli köyhäkin aatelinen on aina _aatelinen_!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä olla utelias ja mittaroida se yliopistossa, eikä hankkia statusta tietämättä uteliaisuudestaan.
Minusta aikaisemmissa vastauksissa tuli kaksi olennaisinta asiaa.
Naisilla on voimakkaampi taipumus luokka-ajatteluun, ja ajatus korkeammasta yhteiskuntaluokasta tutkinnon perusteella on miellyttävä koska tutkinto - toisin kuin menestys tai ulkonäkö - on ikuinen. Se ei harmi kyllä ole totta, koska yhteiskuntaluokkaan ja arvostukseen vaikuttavat enemmän muut asiat.
Useassakin vastauksessa myös kuvastuu se kuinka tytöt opetetaan ahkeriksi, kilteiksi ja pitkäjänteisiksi. Tie peruskoulusta akateemiseksi vaatii juuri näitä, ja kukapa ei haluaisi uskoa että ahkeruus palkitaan.
Miehet ajattelevat eri tavalla. Hierarkia muuttuu koko ajan kun urokset taistelevat paikasta huipulla tai ainakin seuraavalla askelmalla. Arvostettavaa on vanhojen auktoriteettien kumoaminen ja korvaaminen uusilla, siiis omilla.
Siksi nainen arvostaa enemmän akateemista tutkintoa ja mies kuukausipalkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Et kuitenkaan oppinut siellä yliopistossa että sosioekonomisen luokan käsite nimenomaan pitää sisällään koulutuksen ja sen suorat ja epäsuorat, aineelliset ja aineettomat hyödyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Tuo on yleensä nuorten akateemisten intoa. Useimmilla se katoaa n. 5 vuodessa valmistumisen jälkeen.
Yliopisto on käytännössä lukio II. Se käydään, siirrytään työelämään, mennään naimisiin ja perustetaan perhe.
Harvassa ovat "henkisesti akateemiset" joiden elämäntapaan ja arvomaailmaan kuuluu jatkuva oman alan tutkiminen ja kehittäminen silloinkin kun siitä ei maksata palkkaa.
Voi, olen aiemman kommentin kirjoittaja ja olen yli 60 v! Minä ja oma tuttavapiirini olemme sitten tuommoisia henkisiä akateemisia, joilla riittää mielenkiintoa ja uteliaisuutta elämän koko kirjoon, ei vain oman alan asioihin. Ja nykyään pitää kyllä pysyä ajan tasalla, eli kouluttautua koko ajan, jos haluaa pysyä alansa kehityksessä mukana. Eikä se palkassa näy. Halu oppia uutta ja välttää jämähtämistä on osa älykkyyttä ja takaa aktiivisen elämän vielä eläkkeelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella kyseessä olevan enempi henkilöominaisuuksiin viittaava asia kuin absoluuttisesti akateemisen tutkinnon arvo. Arvostetaan sitä piirrettä että on kyennyt hankkimaan itselleen korkean koulutuksen ja mahdollisesti sitä kautta statusta ja korkeamman aseman yhteiskunnassa / työelämässä. Myös yhteisiä keskustelunaiheita helpompi löytää, kun kaikki sivistyssanat eivät ole toiselle niin vieraita ja ehkä ajatusmallitkin kohtaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.
Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?
Tuo on yleensä nuorten akateemisten intoa. Useimmilla se katoaa n. 5 vuodessa valmistumisen jälkeen.
Yliopisto on käytännössä lukio II. Se käydään, siirrytään työelämään, mennään naimisiin ja perustetaan perhe.
Harvassa ovat "henkisesti akateemiset" joiden elämäntapaan ja arvomaailmaan kuuluu jatkuva oman alan tutkiminen ja kehittäminen silloinkin kun siitä ei maksata palkkaa.
Voi, olen aiemman kommentin kirjoittaja ja olen yli 60 v! Minä ja oma tuttavapiirini olemme sitten tuommoisia henkisiä akateemisia, joilla riittää mielenkiintoa ja uteliaisuutta elämän koko kirjoon, ei vain oman alan asioihin. Ja nykyään pitää kyllä pysyä ajan tasalla, eli kouluttautua koko ajan, jos haluaa pysyä alansa kehityksessä mukana. Eikä se palkassa näy. Halu oppia uutta ja välttää jämähtämistä on osa älykkyyttä ja takaa aktiivisen elämän vielä eläkkeelläkin.
No tuossa tapauksessa minäkin tunnen useita henkisesti akateemisia.
Mielenkiintoista kyllä, enemmistöllä heistä ei ole akateemista tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikaisemmissa vastauksissa tuli kaksi olennaisinta asiaa.
Naisilla on voimakkaampi taipumus luokka-ajatteluun, ja ajatus korkeammasta yhteiskuntaluokasta tutkinnon perusteella on miellyttävä koska tutkinto - toisin kuin menestys tai ulkonäkö - on ikuinen. Se ei harmi kyllä ole totta, koska yhteiskuntaluokkaan ja arvostukseen vaikuttavat enemmän muut asiat.
Useassakin vastauksessa myös kuvastuu se kuinka tytöt opetetaan ahkeriksi, kilteiksi ja pitkäjänteisiksi. Tie peruskoulusta akateemiseksi vaatii juuri näitä, ja kukapa ei haluaisi uskoa että ahkeruus palkitaan.
Miehet ajattelevat eri tavalla. Hierarkia muuttuu koko ajan kun urokset taistelevat paikasta huipulla tai ainakin seuraavalla askelmalla. Arvostettavaa on vanhojen auktoriteettien kumoaminen ja korvaaminen uusilla, siiis omilla.
Siksi nainen arvostaa enemmän akateemista tutkintoa ja mies kuukausipalkkaa.
Eiköhän kyse ole kumminkin ihan siitä että ihmisellä on taipumus arvostaa omia vahvuuksiaan ja vähätellä niiden asioiden merkitystä jotka omiin vahvuuksiin ei kuulu. Naiset pärjäävät paremmin koulutuksessa, miehillä on korkeammat palkat.
Kyllä ne ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet on asiasta yhtä tarkkoja kuin naisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikaisemmissa vastauksissa tuli kaksi olennaisinta asiaa.
Naisilla on voimakkaampi taipumus luokka-ajatteluun, ja ajatus korkeammasta yhteiskuntaluokasta tutkinnon perusteella on miellyttävä koska tutkinto - toisin kuin menestys tai ulkonäkö - on ikuinen. Se ei harmi kyllä ole totta, koska yhteiskuntaluokkaan ja arvostukseen vaikuttavat enemmän muut asiat.
Useassakin vastauksessa myös kuvastuu se kuinka tytöt opetetaan ahkeriksi, kilteiksi ja pitkäjänteisiksi. Tie peruskoulusta akateemiseksi vaatii juuri näitä, ja kukapa ei haluaisi uskoa että ahkeruus palkitaan.
Miehet ajattelevat eri tavalla. Hierarkia muuttuu koko ajan kun urokset taistelevat paikasta huipulla tai ainakin seuraavalla askelmalla. Arvostettavaa on vanhojen auktoriteettien kumoaminen ja korvaaminen uusilla, siiis omilla.
Siksi nainen arvostaa enemmän akateemista tutkintoa ja mies kuukausipalkkaa.
Myöskin se että miehet arvostavat enemmän erikoistumista.
Huomaat tämän sosiaalisissa tilanteissa. Naiset arvostavat eniten laaja-alaista älykkyyttä ja sosiaalista sukkeluutta, miehet huipputason osaamista/tietämystä omalla, kenties kapea-alaisella sektorilla.
Yleisin syy miksi tuntemani lukion suorittaneet miehet eivät halunneet yliopistoon, oli se että yliopistossa opiskellaan liiaksi muutakin kuin omaa erikoisalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikaisemmissa vastauksissa tuli kaksi olennaisinta asiaa.
Naisilla on voimakkaampi taipumus luokka-ajatteluun, ja ajatus korkeammasta yhteiskuntaluokasta tutkinnon perusteella on miellyttävä koska tutkinto - toisin kuin menestys tai ulkonäkö - on ikuinen. Se ei harmi kyllä ole totta, koska yhteiskuntaluokkaan ja arvostukseen vaikuttavat enemmän muut asiat.
Useassakin vastauksessa myös kuvastuu se kuinka tytöt opetetaan ahkeriksi, kilteiksi ja pitkäjänteisiksi. Tie peruskoulusta akateemiseksi vaatii juuri näitä, ja kukapa ei haluaisi uskoa että ahkeruus palkitaan.
Miehet ajattelevat eri tavalla. Hierarkia muuttuu koko ajan kun urokset taistelevat paikasta huipulla tai ainakin seuraavalla askelmalla. Arvostettavaa on vanhojen auktoriteettien kumoaminen ja korvaaminen uusilla, siiis omilla.
Siksi nainen arvostaa enemmän akateemista tutkintoa ja mies kuukausipalkkaa.
Eiköhän kyse ole kumminkin ihan siitä että ihmisellä on taipumus arvostaa omia vahvuuksiaan ja vähätellä niiden asioiden merkitystä jotka omiin vahvuuksiin ei kuulu. Naiset pärjäävät paremmin koulutuksessa, miehillä on korkeammat palkat.
Kyllä ne ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet on asiasta yhtä tarkkoja kuin naisetkin.
Jälkimmäisestä olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
Tässähän se tuli.
Akateeminen ihminen on kiinnostunut elämästä ja asioista.
Jos toisella on lukiokin käymättä, on vaikea keksiä mitään juteltavaa.
Tai jos toinen ei ole vapaaehtoisesti lukenut muuta kuin sarjakuvia, katsonut yhtään dokkaria, osaa puhua muuta kuin savoa ja luulee silti tietävänsä paremmin suunnilleen kaiken.Mulla on yksi tämmönen lapsuudenkaveri.
Hänellä on pakkomielle koettaa osoittaa alituisesti tietävänsä asioita joista hänellä ei ole hajuakaan. Siitä seuraa piinallista sananvaihtoa. Se maailmankuvan ja kokemuspiirin suppeus on vaan uskomaton.
Erityisesti kielitaidon puute on hänelle arka paikka ja tuntuu harmittavan.Akateeminen ihminen on oppinut oppimaan.
Sillä saa etulyöntiaseman ei-akateemisiin verrattuna. Ei-akateemiset eivät oikein tajua, että se mitä koulussa sanottiin xkymmentä vuotta sitten on vanhentunutta tietoa.
Siksi heidän kanssaan voi olla rasittavaa asioida.
Sanotaanko, että keskinkertaiset tarvitsee yliopistoa oppiakseen oppimaan? Oikeasti fiksut eivät haaskaa aikaansa sellaiseen, ainakaan mihinkiin humanistisiin "tieteisiin" (makefy poislaskettuna) -jos harrastuneisuutta on, ei ole homma eikä mikään hankkia sitä tietomäärää mikä on vaikkapa historiaa pääaineenaan lukeneella maisterilla.
Nykymaailmassa informaatio on saatavilla kaikille, eikä lukemiseen tarvita papereita. Lukenein ja fiksuin tuntemani ihminen -ja kaikin puolin muutenkin kyvykkäin- on putkiasentaja. Ja tuttavapiiriin kuuluu myös tohtori jos toinenkin.
Muutenkin on älytöntä olettaa että jos toinen ei ymmärrä oman alan heittoja, se on dorka. Minä satun olemaan intohimoinen englantilaisen kirjallisuuden harrastaja. Minulla sattuu myös olemaan poikkeuksellisen hyvä muisti, joten pystyn lausumaan pitkiä pätkiä Shakespearea alkukielellä (toki hiukan virheellisesti ääntäen).
Mutta en pidä tyhmänä niitä jotka eivät sitaatteja tunnista. Eri kiinnostuksenkohteet, nääs.
Ja keskustelutaidottomia urpoja on sekä amiksissa että tekniikan tohtoreissa.
Olipa melkoinen turn-off.
Ajatella jos minä pääsisin heittämään naisystävälle jonkun rahoitusalan termin jota hän ei humanistina tunnista.
Ei vttu mikä juntti, jospa nyt opiskelisit vähän niin tavattaisiin uudestaan, jooko? Mikä häpeä, onneksi ei ollut kavereita kuulemassa!
ps. oliko sinulla kuinka hyvin sähköalan hauskat heitot hallussa?