Lue keskustelun säännöt.
Eksistentiaaliset (pakko)ajatukset
07.11.2019 |
Olen kärsinyt pian 3kk valtavasta ahdistuksesta, joka on aiheutunut jatkuvasta olemisen ja kaiken sitä ympäröivän pohdinnasta. Ajatuksia on joka lähtöön: miksi olen minä, mikä on elämän merkitys, miten voin olla olemassa, olenko olemassa, miksi ja miten kaikki ympärillä oleva on sellaista kuin on, miten maailma on syntynyt jne.
Olen yrittänyt sysätä ajatukset pois ja ajatella jotain muuta, mutta turhaan. Koitan hakea jotain täyttä varmuutta kaikkeen vaikka tiedän etten sellaista voi saada. Ja jos luulen jo antaneeni itselleni "riittävän" vastauksen kaikkiin kysymyksiini, pian on jo uudet ajatukset ja kysymykset mielessä. Ajatusten takia kaikki alkaa tuntua turhalta ja mikään ei kiinnosta kuin ennen. Ahdistuskohtaukset ovat välillä sietämättömiä ja tuntuu, että kaikelta on mennyt pohja. Pelkään, että en koskaan enää saa mistään otetta, kun vain etsin kaikelle jotain ihme "varmuutta" ja merkitystä.
Lapsesta asti olleet pakkotoiminnot ovat myös ajatusten myötä hieman lisääntyneet.
Kellään mitään vastaavaa?
Kommentit (14)
Minulla on tuota samaa jossain määrin. En tiedä täyttävätkö ajatuskulkuni pakkoajatusten "vaatimuksia" mutta merkityksettömyyden, tyhjyyden ja turhuuden tunne on välillä ihan kammottava. Olen yrittänyt esim. valita opiskelupaikkaa johon hakea mutta olen samaan aikaan jotenkin varma siitä että a) en pääse sisään, b) vaikka pääsisin, pettyisin opintoihin (ja jos pääsen hyvänä päivänä tästäkin eteenpäin, c) en työllistyisi alalle).
Toinen ääripäätunne elämässäni on se kun kerran, pari vuodessa saan sovittua tapaamisen parin vanhan kaverin kanssa ja vietetään yhdessä iltaa: silloin on helppo olla hetkessä, turista ja nauttia hyvästä ruoasta.
Uskoisin että minulla nämä pohdinnat johtuvat juuri pitkälti yksinäisyyden tunteesta ja siitä että olen paljon yksin. Sosiaalisten tilanteiden fobia pitää minua irti niistä ihmiskontakteista jotka minua "ravitsisivat"; tuntuu että asioiden tekeminen yhdessä on niin täyteläistä aikaa, etten tarvitse noissa tilanteissa muuta merkitystä elämälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa asioita aikaan koska alan kyseenalaistaa niiden merkitystä ja päädyn nihilistiseen tyhiöön jossa millään ei ole arvoa.
Minulla myös on tuollaisia oireita. Usein mietin että onko tämä maailma edes totta tai onko esim läheiseni totta. Todella ahdistavia ajatuksia ja näiden edessä olen tosi voimaton. Töissä täytyy käydä mutta välillä mietin sielläkin että mitä järkeä on käydä töissä koska jos mikään ei ole totta tms. Toisinaan taas tiedostan että kaikki on totta ym ja en mieti näitä asioita. Mistä ihmeestä nämä tällaiset ajatukset tulee? Minulla on taipumusta stressiin. Lisäksi en ole aiemmin käsitellyt tunteitani vaan olen yrittänyt unohtaa ikävät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös on tuollaisia oireita. Usein mietin että onko tämä maailma edes totta tai onko esim läheiseni totta. Todella ahdistavia ajatuksia ja näiden edessä olen tosi voimaton. Töissä täytyy käydä mutta välillä mietin sielläkin että mitä järkeä on käydä töissä koska jos mikään ei ole totta tms. Toisinaan taas tiedostan että kaikki on totta ym ja en mieti näitä asioita. Mistä ihmeestä nämä tällaiset ajatukset tulee? Minulla on taipumusta stressiin. Lisäksi en ole aiemmin käsitellyt tunteitani vaan olen yrittänyt unohtaa ikävät asiat.
Niin ja minulla on diagnosoitu OCD ja siihen on lääkitys. Nämä ajatukset ovat tulleet viime aikoina ja tuntuu että ne häiritsevät elämääni. Hammasta purren eteenpäin menen.
Mulla oli nuorempana paljon tuollaista. Jonkinlaiseksi yleistyneeksi ahdistuneisuudeksi minä sen katsoin. En ikinä apua hakenut, sinnittelin vaan noiden kausien läpi. Yleensä ne katkaisi joko se, että elämään tuli jotain oikeitakin ongelmia, jolloin ei ollut aikaa eikä energiaa vatvoa eksistentiaalisia kysymyksiä vaan ajattelu pyöri niiden oikeiden ongelmien ympärillä, tai sitten joskus onnistuin myös aktivoitumaan muuten elämässä niin, ettei sitten ajatellut noita asioita niin paljon.
Mutta sen mä olen oppinut, että aina jos tällaiset ajatukset alkaa meikäläisellä vaivata, niin tiedän että on kyse siitä että joku ahdistaa. Joskus se voi olla joku asia, esim. parisuhteessa paha olla, mutta joskus myös liika passiivisuus ja toimettomuus ja sen täyttäminen asioilla, jotka ei ole hyväksi (esim. liika netin ja somen selailu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat suoran vastauksen: Nuo ajatukset tulevat riivaajilta.
(Ja tähän on toki ratkaisu, tiedät varmaan, mikä :)
Etkö oikeasti siis halunnutkaan ajatella niitä asioita? Mene virran mukana, eihän tuossa mitään pahaa ole vaan ihan on normaalia joillekin. Rupesitko pelkäämään jotakin, teit ehkä havaintoja elämästä eivätkä ne miellyttäneet sinua tai tuli pahoja tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette te kest tätä elämää, yritätte vain hienostella noilla asioilla.
Eksistentiaalinen kriisi?
En jaksanut lukea, että mikä ahdistaa, mutta minimoi ahdistuksen lähde, niin OCD helpottaa. Esim. jos maailman tilanne ahdistaa, niin lakkaa lukemasta uutisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää työstää ajatuksia. Tutustu erilaisiin maailman katsomuksiin,, tutustu tieteelliseen näkökulmaan ja eri uskontoihin. Sä selvästi etsit itseäsi ja sun pitää tehdä töitä sen eteen että löydät sen tavan ajatella mikä on juuri sinulle sopivin.
Hei!
Olen pahoillani näistä vastauksista, mitä olet saanut. Kommentoijat eivät selkeästikään ymmärrä, mikä on OCD. Itse kärsin samoista pakkoajatuksista juuri tällä hetkellä, minulla myös OCD-diagnoosi. Raskasta on, toivon sulle paljon voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kevät voi tehdä muillekin ongelmia ja paniikkihäiriötä. Ylikierroksia.
Todella vaikea kuvitella, miten OCD toimii tai miten ajatuksista voi olla jotain haittaa. Mitä väliä ajatuksilla on, koko ajanhan niitä on pää täynnä joka lähtöön? En siis halua vähätellä vaan ymmärtää.
Keittiöpsykologin tutkinnolla sanon, että OCD tai asperger. Menisin tutkittavaksi, jos haluaisin apua.
t. Itsellä epäillään atm aspergeria, ja tuo "tuntuu että kaikkeen pitää saada riittävä vastaus vaikka se on mahdotonta"-kuulostaa tosi tutulta.