Lue keskustelun säännöt.
Saako kohta aikuistuvien lasten äiti jo odottaa innolla aikaa kun lapset muuttavat kotoa?
03.11.2019 |
Mieli alkaa kummasti kehitellä uusia unelmia ja tavoitteita siihen aikaan kun ei enää ole huollettavia. Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms. En meinaa malttaa odottaa aikaa jolloin ketään ei kiinnosta minne menen ja mitä teen. Muutan pienempään asuntoon ja nautin hiljaisuudesta. Tietenkin lapset ovat tervetulleita vaikka sunnuntaisin syömään tai pyykkiä pesemään tai mitä keksivätkin mutta odotan kyllä että siipensä kantavat omilleen.
Kommentit (65)
Kyllä. Tein niin itsekin aikoinaan. Nyt ollut tätä ihanaa vapautta ja matkustelua jo useampi vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
Naurettavaa että aikuisen täytyy kysellä jossain nettipalstoilla, että mitä on sallittua ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
No ei yksinhuoltaja voi lapsiaan ihan hunningolle jättää talouden tai ajankäytön puolesta. Tietenkin olen nytkin urheillut ja opiskellut ja matkustellut mutta lasten kanssa/ehdoilla. Kyllä mä silti koen että olen vapaampi tekemään mitä huvittaa sitten kun tosiaan ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa että aikuisen täytyy kysellä jossain nettipalstoilla, että mitä on sallittua ajatella.
Joo niinhän se on että tottelen teitä sokeasti :D :D Hyvä kun sanoit tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talossa on kolme teiniä ja tykkään elämästämme juuri näin. Perheellämme on tosi mukavaa yhdessä, asiat rullaavat, kaikki toimii, on siistiä, rauhallista ja juuri sopivasti omaa aikaa. Teinit pärjäävät hyvin ilman minua ja miestäni jo nytkin, mutta parasta on mielestäni yhteinen aika ja varsinkin yhteiset ruokailuhetket.
Tottakai meillä on mieheni kanssa suunnitelmia jo siihen aikaan kun lapset ovat pesästä pois lentäneet, mutta kiirettä ei ole siihen kenelläkään, sen olemme sanoneet monta kertaa. Matkustelemme jo nyt erilaisissa kokoonpanoissa, harrastamme juuri sitä mitä haluammekin ja elämme päivä kerrallaan nauttien mukavasta arjesta.
Odotamme mieheni kanssa myös aikaa, jolloin saamme toivottavasti lastenlapsia. Aivan varmasti otamme heitä kylään, autamme lastemme perheitä niin paljon kuin voimme ja olemme yhtä ihania isovanhempia kuin meidän molempien vanhemmat ovat olleet lapsillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
No ei yksinhuoltaja voi lapsiaan ihan hunningolle jättää talouden tai ajankäytön puolesta. Tietenkin olen nytkin urheillut ja opiskellut ja matkustellut mutta lasten kanssa/ehdoilla. Kyllä mä silti koen että olen vapaampi tekemään mitä huvittaa sitten kun tosiaan ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee.
Minkä ikäisi lapsesi siis ovat? Ei meillä ole ollut enää vuosiin mitään "lasten ehtoja", vaan ihan normaalia matkustamista, eloa ja oloa.
Jos sinä olet munan tarpeessa, niin se on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
No ei yksinhuoltaja voi lapsiaan ihan hunningolle jättää talouden tai ajankäytön puolesta. Tietenkin olen nytkin urheillut ja opiskellut ja matkustellut mutta lasten kanssa/ehdoilla. Kyllä mä silti koen että olen vapaampi tekemään mitä huvittaa sitten kun tosiaan ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee.
Minkä ikäisi lapsesi siis ovat? Ei meillä ole ollut enää vuosiin mitään "lasten ehtoja", vaan ihan normaalia matkustamista, eloa ja oloa.
Jos sinä olet munan tarpeessa, niin se on eri juttu.
18 ja 17. Kyllä nuo vielä ovat kiinnostuneita minne äiti menee, käyn esim. paljon vaeltamassa niin kyselevät minnepäin ja kuinka pitkäksi aikaa jne. Ehkä on erilaista jos viihtyy ns. pihapiirissä sitten. Alkoholia en käytä enkä käy ravintoloissa.
Ihanaa, että on vanhempia, jotka ajattelevat ensin lapsiaan ja sitten vasta omia tarpeitaan, niin kuin ap. Velvollisuus on hoitaa homma loppuun asti. Ja samalla myös ihana oikeus. Kun lapset saa aikuisiksi, jää sitten aikaa muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun pitää kysyä netissä että saatko tuntea tietyllä lailla? Meinaatko että jos joku sanoo ei, niin lopetatkin käskystä ko. lailla tuntemisen?
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa että aikuisen täytyy kysellä jossain nettipalstoilla, että mitä on sallittua ajatella.
On aina mielenkiintoista kuulla av:n mielipide asiasta kuin asiasta, sääli ettet arvosta sitä että mielipidettäsi kysytään! Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
No ei yksinhuoltaja voi lapsiaan ihan hunningolle jättää talouden tai ajankäytön puolesta. Tietenkin olen nytkin urheillut ja opiskellut ja matkustellut mutta lasten kanssa/ehdoilla. Kyllä mä silti koen että olen vapaampi tekemään mitä huvittaa sitten kun tosiaan ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee.
Onko tavoiteltava olotila se, ett ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee. Eihän sitä öerheellisenkään tarvitse selontekoa tehdä vaan lähinnä todeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
Turha väittää, ettei aikaa niihin olisi paljon enemmän lasten aikuistuttua.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
Itse mietin samaa perheellisenä. Onko yh:n menemiset jotenkin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
No ei yksinhuoltaja voi lapsiaan ihan hunningolle jättää talouden tai ajankäytön puolesta. Tietenkin olen nytkin urheillut ja opiskellut ja matkustellut mutta lasten kanssa/ehdoilla. Kyllä mä silti koen että olen vapaampi tekemään mitä huvittaa sitten kun tosiaan ei tarvitse kertoa kenellekään mitä tekee tai minne menee.
Minkä ikäisi lapsesi siis ovat? Ei meillä ole ollut enää vuosiin mitään "lasten ehtoja", vaan ihan normaalia matkustamista, eloa ja oloa.
Jos sinä olet munan tarpeessa, niin se on eri juttu.
"Munan tarpeessa".... huoh. Sekin on siis väärin, että yksinhuoltaja kaipaa toisen aikuisen seuraa ja aikuisten juttuja, kun on ollut lasten kanssa yksin ja tuomatta niitä parjattuja isäpuoliehdokkaita kotiin...
Kyllä joillakin on pieni elämä ja säälittävän yksisilmäinen maailmankatsomus.
- ei aloittaja vaan toinen yh -
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.