Lue keskustelun säännöt.
Saako kohta aikuistuvien lasten äiti jo odottaa innolla aikaa kun lapset muuttavat kotoa?
03.11.2019 |
Mieli alkaa kummasti kehitellä uusia unelmia ja tavoitteita siihen aikaan kun ei enää ole huollettavia. Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms. En meinaa malttaa odottaa aikaa jolloin ketään ei kiinnosta minne menen ja mitä teen. Muutan pienempään asuntoon ja nautin hiljaisuudesta. Tietenkin lapset ovat tervetulleita vaikka sunnuntaisin syömään tai pyykkiä pesemään tai mitä keksivätkin mutta odotan kyllä että siipensä kantavat omilleen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Todellakin saa! Täällä nyt halutaan vääntää tästä asiasta jotain mitä se ei ole. Itselläni vielä yksi lapsi asuu kotona ja toki asiat tehdään hänen ehdoillaan. Sitten kun asun yksin niin tuleehan se olemaan aivan erilaista. En silti tunne jääneeni mistään paitsi saati että olisin elänyt sitten kun-elämää.
Juuri näin, samat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin odotan kuin kuuta nousevaa. Vanhinta (20v) painostan jo kovasti ja seuraavallekin (18v) olen jo asunnon hakemisesta maininnut. Minä sekä mies muutettu kummatkin vanhempien luota 18v.
Olisi kauheaa jos joutuisi laittamaan oman elämänsä enemmän tai vähemmän jäihin vähintään 18 vuoden ajaksi lapsen takia. Kauheaa elämän tuhlausta. Ei ikinä tuollaista minulle, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kauheaa jos joutuisi laittamaan oman elämänsä enemmän tai vähemmän jäihin vähintään 18 vuoden ajaksi lapsen takia. Kauheaa elämän tuhlausta. Ei ikinä tuollaista minulle, kiitos.
Joo, ei sulle. Te velat ette ymmärrä, ettei lapset laita elämää tauolle, vaan tuo sitä elämää, rakkautta ja syvyyttä siihen. Sehän se vasta on elämää ja rikastuttaa vanhempien elämää. Kun lapset lähtee, elämä muuttuu. Ei kuitenkaan paremmaksi tai huonommaksi, vaan erilaiseksi.
Lapset 21v ja 19v, toinen opiskelee, toinen armeijassa. Ihanaa kun on enemmän aikaa itselleen, olen alkanut opiskella yms. Mukavaa kun lapset tulevat käymään, mutta mukavaa kun taas menevät menojaan. Lapsiperheaika oli ihanaa, nyt on erilailla ihanaa. Siihen kai me kaikki vanhemmat pyrimme että lapset kasvavat aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
No ei mulla ole yksinhuoltajana varaa matkustella 2 teinin kanssa niin kuin sitten itse ajattelen matkustavani kun ei tarvitse maksella kuin 1 hengen matkat ja yöpymiset. Siten siis elän lasten ehdoilla, matkustamme ruotsinlaivalle ja sitten joskus tulevaisuudessa yksin vaikka New Yorkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kauheaa jos joutuisi laittamaan oman elämänsä enemmän tai vähemmän jäihin vähintään 18 vuoden ajaksi lapsen takia. Kauheaa elämän tuhlausta. Ei ikinä tuollaista minulle, kiitos.
Joo, ei sulle. Te velat ette ymmärrä, ettei lapset laita elämää tauolle, vaan tuo sitä elämää, rakkautta ja syvyyttä siihen. Sehän se vasta on elämää ja rikastuttaa vanhempien elämää. Kun lapset lähtee, elämä muuttuu. Ei kuitenkaan paremmaksi tai huonommaksi, vaan erilaiseksi.
Kyllä ihmisen elämässä voi olla - ja usein onkin - paljon rakkautta ja syvyyttä myös ilman lapsia. Se riippuu ihan ihmisestä, hänen arvomaailmastaan ja tuntemistaan ihmisistä. Ei se ole mikään automaatio mikä tulee vain ja ainoastaan lasten mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on juurikin se syy, miksi ei ole lapsia.Eikä tule.
Mä haluan elää omilla ehdoillani, en katua jälkeenpäin kaikkea sitä, mitä ei pystynyt tai ehtinyt tekemään.
Nyt olen oman elämäni herra.
En ole vastuussa kuin itsestäni.
Tuntuupa hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kauheaa jos joutuisi laittamaan oman elämänsä enemmän tai vähemmän jäihin vähintään 18 vuoden ajaksi lapsen takia. Kauheaa elämän tuhlausta. Ei ikinä tuollaista minulle, kiitos.
Joo, ei sulle. Te velat ette ymmärrä, ettei lapset laita elämää tauolle, vaan tuo sitä elämää, rakkautta ja syvyyttä siihen. Sehän se vasta on elämää ja rikastuttaa vanhempien elämää. Kun lapset lähtee, elämä muuttuu. Ei kuitenkaan paremmaksi tai huonommaksi, vaan erilaiseksi.
Kyllä ihmisen elämässä voi olla - ja usein onkin - paljon rakkautta ja syvyyttä myös ilman lapsia. Se riippuu ihan ihmisestä, hänen arvomaailmastaan ja tuntemistaan ihmisistä. Ei se ole mikään automaatio mikä tulee vain ja ainoastaan lasten mukana.
Tottakai. En tarkoittanutkaan, ettei olisi. Liittyi siihen, että elämä ei lasten kanssa ole tauolla, vaan lapset tuovat elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talossa on kolme teiniä ja tykkään elämästämme juuri näin. Perheellämme on tosi mukavaa yhdessä, asiat rullaavat, kaikki toimii, on siistiä, rauhallista ja juuri sopivasti omaa aikaa. Teinit pärjäävät hyvin ilman minua ja miestäni jo nytkin, mutta parasta on mielestäni yhteinen aika ja varsinkin yhteiset ruokailuhetket.
Tottakai meillä on mieheni kanssa suunnitelmia jo siihen aikaan kun lapset ovat pesästä pois lentäneet, mutta kiirettä ei ole siihen kenelläkään, sen olemme sanoneet monta kertaa. Matkustelemme jo nyt erilaisissa kokoonpanoissa, harrastamme juuri sitä mitä haluammekin ja elämme päivä kerrallaan nauttien mukavasta arjesta.
Odotamme mieheni kanssa myös aikaa, jolloin saamme toivottavasti lastenlapsia. Aivan varmasti otamme heitä kylään, autamme lastemme perheitä niin paljon kuin voimme ja olemme yhtä ihania isovanhempia kuin meidän molempien vanhemmat ovat olleet lapsillemme.
Minä olen ollut perheellinen koko täysi-ikäisyyden ajan. Lapsenlapset ovat ok, jos niitä nyt joskus tulee. Kuitenkin tässä hiukan alle 50 v alkaa olla polttava tarve omalle elämälle.
Isä on haudassa, äiti ei ole vielä täysin vihannes. Etenkin viimeiset 5-6 vuotta ovat olleet säntillistä pakertamista. Kaipaan lepoa, rauhaa ja vapautta, hengähdystaukoa.
Vierailija kirjoitti:
Talossa on kolme teiniä ja tykkään elämästämme juuri näin. Perheellämme on tosi mukavaa yhdessä, asiat rullaavat, kaikki toimii, on siistiä, rauhallista ja juuri sopivasti omaa aikaa. Teinit pärjäävät hyvin ilman minua ja miestäni jo nytkin, mutta parasta on mielestäni yhteinen aika ja varsinkin yhteiset ruokailuhetket.
Tottakai meillä on mieheni kanssa suunnitelmia jo siihen aikaan kun lapset ovat pesästä pois lentäneet, mutta kiirettä ei ole siihen kenelläkään, sen olemme sanoneet monta kertaa. Matkustelemme jo nyt erilaisissa kokoonpanoissa, harrastamme juuri sitä mitä haluammekin ja elämme päivä kerrallaan nauttien mukavasta arjesta.
Odotamme mieheni kanssa myös aikaa, jolloin saamme toivottavasti lastenlapsia. Aivan varmasti otamme heitä kylään, autamme lastemme perheitä niin paljon kuin voimme ja olemme yhtä ihania isovanhempia kuin meidän molempien vanhemmat ovat olleet lapsillemme.
Huomaatko ollenkaan mikä ero sinun ja ap:n tilanteella on. Sinä suunnittelet asioita miehesi kanssa. On paljon helpompi elää myös omaa elämää äitinä kun vierellä on toinen aikuinen jonka kanssa pallotella vastuuta.
Hyvä ap! Ihania matkusteluja, opiskeluja, tinderöitä yms. omaa aikaa sinulle sitten kun sen aika koittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taidettiin tyttären kanssa parin viimeisen kouluvuoden ajan kumpikin laskea päiviä siihen että asuttais eri osoitteissa. Nyt se on kolmatta vuotta toisella paikkakunnalla opiskelemassa. Hieno huomata kuinka se on aikuistunu, ihan mahtavia meidän juttutuokiot nyt kun silloin tällöin nähdään tai soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin odotan kuin kuuta nousevaa. Vanhinta (20v) painostan jo kovasti ja seuraavallekin (18v) olen jo asunnon hakemisesta maininnut. Minä sekä mies muutettu kummatkin vanhempien luota 18v.
Vielä kotona asuvan 18 v kanssa on mukava viettää aikaa, käydä tapahtumissa ja jutella.
On kuitenkin selvää, että kun ammattiopinnot on takana ja armeija käyty, meidän velvollisuutemme on täytetty.
Ikuinen kotityörumba väsyttää ja työssäkin pitäisi jaksaa, ison ihmisen elättäminen käy raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua enemmän surettaa, että yhteiset vuodet joskus loppuu.
Kohtuullinen taloudellinen tilanne, helpoksi järjestetty arki ja toimiva yhteishuoltajuus antavat mahdollisuuden elää oman näköistä elämää jo nyt. Matkustan yhdessä lasten kanssa ja toisinaan ystävien kanssa. Teen töitä, harrastan ja tapaan ystäviä.
Arki lasten kanssa pitää pyörät pyörimässä, kun lapset ovat isällään, saatan jumittua sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Minua enemmän surettaa, että yhteiset vuodet joskus loppuu.
Kohtuullinen taloudellinen tilanne, helpoksi järjestetty arki ja toimiva yhteishuoltajuus antavat mahdollisuuden elää oman näköistä elämää jo nyt. Matkustan yhdessä lasten kanssa ja toisinaan ystävien kanssa. Teen töitä, harrastan ja tapaan ystäviä.
Arki lasten kanssa pitää pyörät pyörimässä, kun lapset ovat isällään, saatan jumittua sohvalle.
Tuo on luonnollinen tunne, kun lapset ovat kouluiässä. Sitten kun he ovat kasvaneet tarpeeksi, on yhtä luonnollista haluta oma elämä.
Totta kai saa tosin sitten alkaa se huoli miten heillä menee.
Vierailija kirjoitti:
Minua enemmän surettaa, että yhteiset vuodet joskus loppuu.
Kohtuullinen taloudellinen tilanne, helpoksi järjestetty arki ja toimiva yhteishuoltajuus antavat mahdollisuuden elää oman näköistä elämää jo nyt. Matkustan yhdessä lasten kanssa ja toisinaan ystävien kanssa. Teen töitä, harrastan ja tapaan ystäviä.
Arki lasten kanssa pitää pyörät pyörimässä, kun lapset ovat isällään, saatan jumittua sohvalle.
Vastusta vaan kaikin voimin sohvan kutsua! Pystyt siihen. Tsemppiä!
Minä on totaaliyh ja nyt vasta kun lapset on 13 ja 16 v pystyn oikeasti taas harrastamaan urheilua ja opiskelemaan. Matkustelu on yhä todellakin lasten ehdoilla, koska harvalla on varaa yhden ihmisen palkasta maksaa kolmea aikuisen hintaista muualle kuin Tukholmaan tai muutaman päivän kaupunkilomalle joskus. Kyllä munkin lapsia kiinnostaa museot sun muut, ei se ongelma siinä ole, vaan rahassa.
Totta kai saa odottaa.
Mutta omalla kohdalla asia tuntuu oudolta. Kotona asuu vielä kaksi lasta ja muuttavat vuoden päästä pois. Yleisesti ottaen en odota jotain aikaa, että voin tehdä sitä tai tätä, koska elämä menee ohi muutenkin niin nopeaa. Eli elän juuri sitä hetkeä niillä ehdoilla, mitä se on. Tuleva aika tulee väistämättä odottamattakin. Ei minulla ole mitään kiirettä minnekkään
Todellakin saa! Täällä nyt halutaan vääntää tästä asiasta jotain mitä se ei ole. Itselläni vielä yksi lapsi asuu kotona ja toki asiat tehdään hänen ehdoillaan. Sitten kun asun yksin niin tuleehan se olemaan aivan erilaista. En silti tunne jääneeni mistään paitsi saati että olisin elänyt sitten kun-elämää.