Lue keskustelun säännöt.
Saako kohta aikuistuvien lasten äiti jo odottaa innolla aikaa kun lapset muuttavat kotoa?
03.11.2019 |
Mieli alkaa kummasti kehitellä uusia unelmia ja tavoitteita siihen aikaan kun ei enää ole huollettavia. Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms. En meinaa malttaa odottaa aikaa jolloin ketään ei kiinnosta minne menen ja mitä teen. Muutan pienempään asuntoon ja nautin hiljaisuudesta. Tietenkin lapset ovat tervetulleita vaikka sunnuntaisin syömään tai pyykkiä pesemään tai mitä keksivätkin mutta odotan kyllä että siipensä kantavat omilleen.
Kommentit (65)
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jännä ristiriita, jota ei osannut ennakoida lasten ollessa pienempiä. Toisaalta haluaisi jo "päästä eroon" heistä, toisaalta nauttii siitä että he vielä ovat tässä. He ovat jo niin isoja ja erillisiä, että henkinen napanuora alkaa katketa. Ei enää erity oksitosiinia, vai mikä se hoivahormoni olikaan :)
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Moi besserwisser, aika tarkoitushakuinen tulkinta.
Kyllä mä odotan aikaa että teinit on pois kotoa. Nyt eivät ole IKINÄ pois kotoa yötä. Odotan puolisoni kanssa aikaa kun seksiä voi harrastaa muutenkin kuin hiljaa makuuhuoneessa. Odotamme aikaa kun matkustamme vain kaksistaan, nyt emme pysty sillä lapsista toista ei voi jättää yksin kotiin. Odotan aikaa kun olemme puolison kanssa tilivelvollisia vain toisillemme. Odotan aikaa kun kun koti on vain miehen ja minun asunto.
Odotan aikaa kun lasten harrastuksiin kuskaaminen loppuu, odotamme aikaa jolloin laitamme ruokaa vain meille kahdelle jne.
Onhan se hitto vie nyt ihan erilaista kun asunnossa asuu vain mies ja minä verrattuna siihen että tässä asuu myös kaksi teinipoikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
Sitä, että jos tekee mieli jatkaa lomaansa parilla päivällä tai vaeltaa pitemmälle, sen voi tehdä miettimättä onko sillä vaikutusta kotiin ja lapsiin. Ei tarvitse kertoa muille, ei järjestää lasten ruoka - ja vaateasioita. Ei ole vastuussa kuin itsestään.
Mikä ongelma 17 ja 18 vuotiailla on olla kotona kaksi päivää pitempään kuin ovat jo olleet? Jos ap on vaeltelemassa jo muutenkin vaikka viikon, niin onko se kaksi ylimääräistä päivää kotona mahdotonta lapsilla?
Pitäähän siitä tosin heille kertoa, mutta se tuskin on iso juttu.
Nyt tuntuu, että ap tekee ongelmia asioista, joissa muut eivät ongelmia näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Moi besserwisser, aika tarkoitushakuinen tulkinta.
Eli mitä kohtaa muuttaisit? Sitäkö, että ap ei voisi opiskella ja urheilla vai sitä, että ap:lla ei voisi olla ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Nytkin siis esim. istumme teinipoikani kanssa olohuoneessa ja hän harjoittelee autokoulun kirjallisiin (kuulustelen). Ei mun lapset vielä minusta erillisiä kokonaan ole ja hyvä niinkin. Kyllä sille sitten oma aikansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Itsöä olet ongelmasi järjestänyt. Muilla tuon ikäiset lapset ovat jo melkein aikuisia, sinulla vasta vaipoista päässeitä taaperoita.
Kumma miten jotkut lastesi ikäiset saavat jo omia lapsiakin, perustavat perheitä ja pärjäävät hyvin, mutta sinun ei alkuunkaan. Jaxuhalit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Itsöä olet ongelmasi järjestänyt. Muilla tuon ikäiset lapset ovat jo melkein aikuisia, sinulla vasta vaipoista päässeitä taaperoita.
Kumma miten jotkut lastesi ikäiset saavat jo omia lapsiakin, perustavat perheitä ja pärjäävät hyvin, mutta sinun ei alkuunkaan. Jaxuhalit.
Juu sehän oli se tämän keskustelun aihe. Ei ollut vaan äidin ajatusmaailma siinä tilanteessa kun lapset alkavat olla kotoa pois muuttamisiässä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä odotan aikaa että teinit on pois kotoa. Nyt eivät ole IKINÄ pois kotoa yötä. Odotan puolisoni kanssa aikaa kun seksiä voi harrastaa muutenkin kuin hiljaa makuuhuoneessa. Odotamme aikaa kun matkustamme vain kaksistaan, nyt emme pysty sillä lapsista toista ei voi jättää yksin kotiin. Odotan aikaa kun olemme puolison kanssa tilivelvollisia vain toisillemme. Odotan aikaa kun kun koti on vain miehen ja minun asunto.
Odotan aikaa kun lasten harrastuksiin kuskaaminen loppuu, odotamme aikaa jolloin laitamme ruokaa vain meille kahdelle jne.
Onhan se hitto vie nyt ihan erilaista kun asunnossa asuu vain mies ja minä verrattuna siihen että tässä asuu myös kaksi teinipoikaa.
Hohhoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
Sitä, että jos tekee mieli jatkaa lomaansa parilla päivällä tai vaeltaa pitemmälle, sen voi tehdä miettimättä onko sillä vaikutusta kotiin ja lapsiin. Ei tarvitse kertoa muille, ei järjestää lasten ruoka - ja vaateasioita. Ei ole vastuussa kuin itsestään.
Mikä ongelma 17 ja 18 vuotiailla on olla kotona kaksi päivää pitempään kuin ovat jo olleet? Jos ap on vaeltelemassa jo muutenkin vaikka viikon, niin onko se kaksi ylimääräistä päivää kotona mahdotonta lapsilla?
Pitäähän siitä tosin heille kertoa, mutta se tuskin on iso juttu.
Nyt tuntuu, että ap tekee ongelmia asioista, joissa muut eivät ongelmia näkisi.
Kyllä se on ihan erilaista asua yksin kuin täysi-ikäisenkin lapsen kanssa. Kai sinäkin huomaat eron, jos puoliso on viikonkin jossain reissussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Siis lapset kysyvät uteliaisuuttaan, että minne olet menossa ja kenen kanssa (kuten normaalit läheisistään ja heidän elämästään kiinnostuneet ihmiset tuppaavat tekemään) ja sä olet tulkinnut sen niin, että he kyselevät tarkoituksenaan jotenkin estää sun elokuviin meno? Miksi pitäisi valehdella? Onko siellä elokuvissa tai sun mahdollisissa seuralaisissa jotain tosi kamalaa salaamisen arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis elänyt sit ku elämää vuosikaudet, mitä tuhlausta.
No en kyllä niinkään. Musta on ollut todella hieno kokemus kasvattaa lapset aikuisiksi mutta nyt on aikaa jollekin muulle. Näille omien unelmien toteuttamiselle.
Mikä esti urhelemasta ja opiskelemasta lasten kanssa?
Turha väittää, ettei aikaa niihin olisi paljon enemmän lasten aikuistuttua.
hei, ap:n lapset on 17 ja 18 vuotiaita, aikuinen nainen "kyselee täältä lupaa ajatella niin kuin ajattelee"
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa.
Itse en kylläkään koe luopuneeni mistään lasten takia. Lasten (nyt 17 ja 19 v.) kanssa on aina matkusteltu ihan kuten matkustelemme sitten, kun he muuttavat kotoa. He ovat parasta seuraa, ja kulkevat mukana mielellään museoissa, kulttuuritapahtumissa ja nähtävyyksiä katsomassa.
En osaa edes kuvitella, miksi minun olisi miehen kanssa pitänyt jotenkin "elää lasten ehdoilla", ja mitä ihmettä se edes olisi.
Aikansa kutakin. Minusta on hienoa, että osaa nauttia eri elämänvaiheista ja löytää niistä jokaisesta omat hyvät puolensa. Osaisipa kaikki ajatella kuten ap. Kun tulevaisuuden näkee unelmien toteutumisena eikä uhkana tai luopumisena, niin elämä on onnellisempaa - myös lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kauheaa jos joutuisi laittamaan oman elämänsä enemmän tai vähemmän jäihin vähintään 18 vuoden ajaksi lapsen takia. Kauheaa elämän tuhlausta. Ei ikinä tuollaista minulle, kiitos.
Sitähän se vanhemmuus on. Elät jonkun muun elämää 18 vuotta ja oman itsensä täytyy haudata siksi aikaa. Sitä en ymmärrä että täällä on asennetta että kun lapsi on teini niin olisi jotenkin vapaampi. Ei todellakaan ole, vielä enemmän on tekemistä. Pitää vahtia läksyt, peseytymiset, hampaiden pesut, puhtaat vaatteet, koulun kanssa täytyy tehdä yhteistyötä aktiivisesti , katsoa että on kaikki tarvikkeet ja varusteet joka päivä, ruuanlaitto, siivous, hammaslääkärissäja lääkärissä käyttämiset, kokeisiin lukemiset, päivittäiset keskustelut siitä miten menee ja mitä kuuluu,
pyykin pesu ja sitten on vielä perhetyö kerran viikossa käymässä ja sanomassa että ei riitä ja ovat huolissaan. Enemmän pitäisi ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Siis lapset kysyvät uteliaisuuttaan, että minne olet menossa ja kenen kanssa (kuten normaalit läheisistään ja heidän elämästään kiinnostuneet ihmiset tuppaavat tekemään) ja sä olet tulkinnut sen niin, että he kyselevät tarkoituksenaan jotenkin estää sun elokuviin meno? Miksi pitäisi valehdella? Onko siellä elokuvissa tai sun mahdollisissa seuralaisissa jotain tosi kamalaa salaamisen arvoista?
Ei he mua estä menemästä mihinkään, mistä ihmeestä niin keksit? Mutta ei mulla ole kavereita mitään joka sormelle asti, vain pari läheistä ja heidät lapset tuntevat ja tietävät esim. kenellä on varaa leffaan kenellä ei jne. Jos olisi menossa jonkun tinder-miehen kanssa (mikä nyt on aika kaukainen oletus itsellekin), en minä sitä lapsille haluaisi kertoa niin kenen kanssa sanoisin meneväni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Moi besserwisser, aika tarkoitushakuinen tulkinta.
Eli mitä kohtaa muuttaisit? Sitäkö, että ap ei voisi opiskella ja urheilla vai sitä, että ap:lla ei voisi olla ystäviä?
Tuo juuri on sitä tarkoitushakuista tulkintaa. Aikaa asioihin nyt vain on enemmän, kun on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aion matkustella, Tinderöidä (tämä on jäänyt ihan jäihin moneksi vuodeksi jotka olen pyhittänyt lapsille), urheilla, opiskella yms."
Lapsesi ovat siis 17 ja 18 vuotiaat ja et voi jättää heitä kotiin yksin? Kai nyt hyvä nainen pääset urheilemaan ilman selityksiä? Tai voit opiskella ilman täydellistä selontekoa? En ymmärrä yhtään miten jollekin asiat voivat olla niin hankalia. Jos haluat opiskella tai urheilla, niin opiskelet ja urheilet, eivät liki aikuiset lapset todellakaan tarvitse sinua 24/7, vaan he pärjäävät vaikka viikon keskenään kotona. Jos eivät pärjää, niin sitten sinulla on ongelma.
Ja sitten tuo tinderöinti... Huokaus. Lapsesi eivät varmasti oleta sinun olevan ikuisesti yksin, vaan heille itselleenkin ystävät ovat tärkeitä, joten he ymmärtävät, että sinullakin voi olla ystäviä. Myös miesystäviä. Jo pienikin lapsi ymmärtää ystävän tärkeyden ja teineille sen pitäisi olla itsestään selvyys. Eihän sinun jokaista äijää ole pakko kotiin hilata kakaroiden eteen, mutta äiti voi aivan varmasti lähteä treffeille ja siitä ei tarvitse teinien kanssa neuvotella yhtään.
Katkaisepa ap siis lasten napanuorat ja lopeta sitkuttelu. Mikään ei estä sinua toteuttamasta itseäsi jo nyt.
Ja kyllä, minulla on lapsia. Fiksuja, osaavia ja pärjääviä nuoria.
Juu ei. Tämä äiti ei mene treffeille vielä kun lapset asuvat kotona. Sen olen vaan päättänyt olevan näin ja niin se on ollutkin kaikki nämä vuodet. Ei ole ongelma millään tavalla eikä tässä mitään ehdokkaitakaan ole pyörinyt joiden tapaamisista olisi pitänyt kieltäytyä (päinvastoin). Ehkä minulla on läheisempi suhde lapsiini kuin joillakuilla muilla mutta en myöskään lähde viikkojen vaellukselle ja jätä teinejä itsekseen kotiin. Kas kun et ehdottanut heidän mukaan ottamistaan buhahaha. Lapseni ovat myös kiinnostuneita elämästäni, jos vaikka sanon meneväni elokuviin, kyllä he kysyvät että kenen kanssa jne. Enkä halua heille tässä enkä muutenkaan valehdellakaan. Opiskelut estää raha ja tilaisuus koska niitä elätettäviä on. Jossain vaiheessa todennäköisesti 10 vuoden sisällä voisin uudelleenkouluttautumista ajatellakin (ainoa tuon alan koulu on monen sadan kilometrin päässä, Pelastusopisto siis).
Siis lapset kysyvät uteliaisuuttaan, että minne olet menossa ja kenen kanssa (kuten normaalit läheisistään ja heidän elämästään kiinnostuneet ihmiset tuppaavat tekemään) ja sä olet tulkinnut sen niin, että he kyselevät tarkoituksenaan jotenkin estää sun elokuviin meno? Miksi pitäisi valehdella? Onko siellä elokuvissa tai sun mahdollisissa seuralaisissa jotain tosi kamalaa salaamisen arvoista?
Ei he mua estä menemästä mihinkään, mistä ihmeestä niin keksit? Mutta ei mulla ole kavereita mitään joka sormelle asti, vain pari läheistä ja heidät lapset tuntevat ja tietävät esim. kenellä on varaa leffaan kenellä ei jne. Jos olisi menossa jonkun tinder-miehen kanssa (mikä nyt on aika kaukainen oletus itsellekin), en minä sitä lapsille haluaisi kertoa niin kenen kanssa sanoisin meneväni?
En vaan ymmärrä mitä niin kamalaa on sanoa menevänsä treffeille.
Sitä, että jos tekee mieli jatkaa lomaansa parilla päivällä tai vaeltaa pitemmälle, sen voi tehdä miettimättä onko sillä vaikutusta kotiin ja lapsiin. Ei tarvitse kertoa muille, ei järjestää lasten ruoka - ja vaateasioita. Ei ole vastuussa kuin itsestään.