Minkä takia jotkut ihmiset eivät kykene käsittelemään riitoja tai edes omia tunteitaan?

Oma isäni on tuollainen. Hän ei kestä yhtään, että otin esille hänen itse aloittamansa riidan, kun halusin siihen selvyyttä. Ei tullut kuuloonkaan, että hän olisi sanonut mitään muuta kuin että "jaaha että sitä vaan puhutaan pahaa selän takana ja kyllä minä kuule sun lapsille vielä kerron susta totuuden ja toivottavasti en elä pitkään ettei tarvii Ukkia muistella/elän pitkään että pääsen kertomaan sen totuuden". 

Ja kun kysyn, että minkä ihmeen totuuden, niin alkaa marina että kyllä minun pitäisi tietää ja että olenpa minä nyt hankala kun kysyn tarkennusta johonkin, mitä hän itse ensin sanoo. 

Edellisessä parisuhteessa meillä oli aivan erilainen käsitys riidoista ja riitelemisestä. Minä olin oppinut harkitsevaan ajatustenvaihtoon, jossa omat vihan tunteet ilmaistiin yksityisesti. Eli käsiteltävä erkmielisyys = riita. Pidin riitoina sellaistakin, mikä oli miehestä "vähän normaalia intensiivisempää väittelyä". Hänen mielestään riitely oli sitä, että "tuuletetaan tunteita", tongitaan vanhat asiat esille ja loukataan tarkoituksellisesti. Ja että asiat sovitaan vasta tuon "tunteiden tuulettamisen" jälkeen.

Minä karsin "asioiden käsittelyä" mieheni kanssa, koska hänen mesoamisensa oli pelottavaa ja uuvuttavaa. Kävin itsekin niin kierroksilla miehen riitelyn jälkeen, että päätäni särki ja käteni tärisivät. En saanut asioiden käsittelystä mitään helpotusta, päin vastoin se tunneryöpytys teki oloni heikoksi ja surkeaksi. Koin hänen riitelynsä todella epäkunnioittavana eikä minusta ollut antamaan anteeksi, kun hän oli ensin huutanut ja haukkunut tunnin, ja yhtäkkiä rauhoituttuaan hän olisi halunnut halauksen ja sopimisen :(

Ainakin minun on helpompi elää huonosti olevien asioiden keskellä kuin huonosti käyttäytyvien ihmisten keskellä. Olen niin pidättyväinen ihminen, että jään likasangoksi temperamenttisten riitelijä-halailijapyörremyrskyjen seurassa :(

Se nyt vähän riippuu vähän asiastakin ja kenen kanssa on selvitettävänä. Jos tuttavan ja ystävän kanssa tulee erimielisyyksiä, niin en ala niitä sen kummemmin selvittämään, vaan otan etäisyyttä kunnolla. Sukulaisten kanssa yritän pitkälti painaa villasella, että voisi säilyä edes kohteliaat ja etäiset välit. Puolison kanssa taas sitten selvitän kaikki asiat, mutta en välttämättä sillä hetkellä tai tyylillä, kun on tunteet pinnassa.

Kaikkia asioita ei voi selvittää, jos ristiriita on tarpeeksi iso ja näkemykset poikkeavat kuin yö päivästä. Silloin selvittely ja keskustelu vain lisää riitaa, joten on parempi joko antaa olla tai katkaista kokonaan välit. Tosi rasittavia sellaiset tyypit, jotka yrittävät toisen pakottaa selvittämään asioita omalla tavallaan ja aikataulussaan, vaikka tämä ei halua.

Joskus johtuu vastapuolen kyvystä ymmärtää ja käsitellä. Olen jättänyt jotkut konfliktit käsittelemättä, koska olen huomannut, ettei toisen kapasiteetti riitä asian selvittelyyn rauhallisesti ja järkevästi.

Lapsuuden traumoista tuo yleensä johtuu ja aika moni ei edes tiedosta mistä oma käyttäytyminen kumpuaa. Vaikka sen tiedostaisi, niin helppoa ei ole korjata tilannetta.