Lue keskustelun säännöt.
6 vuotias ilman kavereita
28.10.2019 |
Kuinka paljon teidän 6-7 vuotiaat viettävät aikaa eskarin/koulun jälkeen tai viikonloppuisin kavereiden kanssa? Niin että ei ole vanhempia mukana. Meillä tammikuussa 7v.täyttävä eskarilainen ei koskaan. Meidän alueella olen huomannut että tämän ikäiset ovat jo pidempään yökyläilleet toistensa luona ja myöskin jatkuvasti näkevät ulkona tai toistensa luona. Olen ajatellut että ei tällaisilla asioilla ole vielä kiire mutta nyt huomaan että lapsi kaipaisi oman ikäistä seuraa niin että saisi olla ihan rauhassa, ilman vanhempia ja pikkuveljeä.
Lapsella ei ole vielä kännykkää (monilla kuulemma jo on) ja mietin että pitääkö se jo hankkia jotta lapsi voisi myös itse pitää yhteyttä kavereihinsa ja kysellä jos joku tulisi leikkimään?
Kommentit (22)
Mulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on eskarilainen. En tiedä missä päin asutte, mutta ainakaan täällä päin eskari-ikäiset eivät todellakaan liiku itsenäisesti tai omista kännykkää. Vanhemmat hoitavat kaveritreffit kavereiden vanhempien kanssa.
Lapsuus on jo muutenkin riittävän lyhyt. Puhelinta ehtii näprätä myöhemminkin.
Ja vastaus kysymykseen; meillä eskarilainen näkee parasta kaveriaan useita kertoja viikossa osittain elämäntilanteesta johtuen (molemmilla äidit kotona pikkusisarusta hoitamassa), muita eskarikavereita näkee lähinnä synttäreiden ja satunnaisten kohtaamisten merkeissä. Taloyhtiön pihassa on sitten pihakaverit, joiden kanssa leikkii silloin kun yhtä aikaa pihalle satutaan. Käytännössä lähes joka päivä lapsi tapaa jonkin kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma eskarilaiseni ei vielä ulkoile yksin kamalasti, taloyhtiön pihalla saa olla sekä läheisillä piha-alueilla (käy leikkimässä kaverin luona). En päästä edes puistoon vielä yksin, vaikka ei sinnekään pitkä matka ole, eniten syynä tienylitys. Kännykän saa ennen koulun alkua kesällä varmaankin, tämäkin tulee olemaan riisuttu näppäinmalli.
Ei varmaan puhelimesta kiinni.
Tuon ikäisten vierailut joka tapauksessa sovitaan vanhempien kesken ja varsinkin tietysti yökyläilyt. Ehkä sellaista kypsymättömyyttä vielä sosiaalisiin suhteisiin?
Meillä oli esikoisen kanssa sama juttu. Tuntui, että toiset jo huitelivat porukoissa ja solmivat kaverisuhteita aktiivisesti itse.
Meillä sai oikeastaan kunnon kaverin vasta ekalla ja siitä se piiri laajeni. Kaikki tosi hyvin nyt hänen ollessaan 12-vuotias.
Lähes päivittäin. Viikonloppuisin useita tunteja. Mutta kaverit ovat siis samasta ja viereisestä taloyhtiöstä, ei mistään kauempaa.
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans alkuvuodesta 7 vuotta täyttävä eskarilainen. Hän on esineissä vain sen 4h, koska olen itse kotona vauvan kanssa.
Pojallamme on ilmeisesti kavereita eskarissa, koska kehuivat sosiaalisia taitoja. Mutta kotona hän ei juuri ole kavereiden kanssa. Harrastaa kyllä paljon ja siellä joukkuekavereita näkee n.5 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans alkuvuodesta 7 vuotta täyttävä eskarilainen. Hän on esineissä vain sen 4h, koska olen itse kotona vauvan kanssa.
Pojallamme on ilmeisesti kavereita eskarissa, koska kehuivat sosiaalisia taitoja. Mutta kotona hän ei juuri ole kavereiden kanssa. Harrastaa kyllä paljon ja siellä joukkuekavereita näkee n.5 kertaa viikossa.
esineissä=eskarissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan puhelimesta kiinni.
Tuon ikäisten vierailut joka tapauksessa sovitaan vanhempien kesken ja varsinkin tietysti yökyläilyt. Ehkä sellaista kypsymättömyyttä vielä sosiaalisiin suhteisiin?
Meillä oli esikoisen kanssa sama juttu. Tuntui, että toiset jo huitelivat porukoissa ja solmivat kaverisuhteita aktiivisesti itse.
Meillä sai oikeastaan kunnon kaverin vasta ekalla ja siitä se piiri laajeni. Kaikki tosi hyvin nyt hänen ollessaan 12-vuotias.
Kiitos vastauksesta ja ihana kuulla! Ap
Jostakin syystä mulla piippaa nyt provotutka. Ensin ap kohti että pitäiskö hankkia kännykkä, ja nyt se onkin jo olemassa ja ollaan huolissaan kännykättömistä lapsista, jotka joutuvat ehkä kiusatuiksi.
Omalla 8v lapsellani on älykännykkä, mutta hän unohtaa sen päiväkausiksi nurkkaan. Kahdella parhaalla kaverilla ei ole puhelimia ollenkaan. Eikä kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Lapsellani on kännykkä, mutta ei soita sillä naapurin lapselle pyytääkseen tätä ulos vaan ihan "vanhanaikaiseen" tapaan käy soittamassa ovikelloa, jos kavereita ei vielä ole ulkona. Eivätkä sovi yökyläilyitäkään keskenään vaan tulevat kysymään vanhemmilta, pääseekö kaveri yökylään.
Meidän eskari ei näe vapaa-ajalla kavereita on kuitenkin eskarissa ja päiväkodissa joka päivä 8-9 tuntia. Viikonloppuisin ohjelmaa on vanhempien kanssa. Ja pidän lepoa myös tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko eskareissa kuitenkin kavereita? Valittaako lapsi itse kavereiden puutetta tai vaikuttaako muuten siltä, että päivisin on tylsää?
Jos eskarissa on mieluisia leikkikavereita, voisiko heidän kanssaan järjestää leikkihetkiä? Onko teidän eskariryhmässä sitä käytäntöä, että jossain taululla on listattu jokaisen lapsen nimi ja vanhemman numero niin että voi ottaa yhteyttä? Onko yhteistä Whatsapp-ryhmää tms.? Jos ei ole, voi laittaa vaikka kortin potentiaalisen leikkikaverin lokeroon: "Olet kiva kaveri ja haluaisin leikkiä kanssasi joskus eskarin jälkeenkin. t. Valtteri" Ja sitten omat yhteystiedot. Tai voi pyytää hoitajia toimimaan välittäjinä tai hakutilanteissa puhutella vanhempia suoraan.
Meidän 6-vuotiaalla on pari kolme kaveria, joiden kanssa kyläilevät vuoron perään satunnaisesti, ei ihan joka viikko mutta useita kertoja kuukaudessa. Kaverisuhteet ovat vähitellen syntyneet juuri em. tavoilla. Naapurustossa samanikäisiä ei juuri ole. Harrastuksista on kavereita, ja lisäksi poika näkee muualla asuvia serkkujaan. Yökylässä ei ole vielä ollut ilman vanhempia, vaikka sekin olisi varmaan kohta mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä mulla piippaa nyt provotutka. Ensin ap kohti että pitäiskö hankkia kännykkä, ja nyt se onkin jo olemassa ja ollaan huolissaan kännykättömistä lapsista, jotka joutuvat ehkä kiusatuiksi.
Omalla 8v lapsellani on älykännykkä, mutta hän unohtaa sen päiväkausiksi nurkkaan. Kahdella parhaalla kaverilla ei ole puhelimia ollenkaan. Eikä kiusata.
No mä arvasin tän. En jaksa selitellä. Provo ei kuitenkaan ole joten voit sammuttaa tutkasi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Lapsellani on kännykkä, mutta ei soita sillä naapurin lapselle pyytääkseen tätä ulos vaan ihan "vanhanaikaiseen" tapaan käy soittamassa ovikelloa, jos kavereita ei vielä ole ulkona. Eivätkä sovi yökyläilyitäkään keskenään vaan tulevat kysymään vanhemmilta, pääseekö kaveri yökylään.
Joo en näin olettamutkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän eskari ei näe vapaa-ajalla kavereita on kuitenkin eskarissa ja päiväkodissa joka päivä 8-9 tuntia. Viikonloppuisin ohjelmaa on vanhempien kanssa. Ja pidän lepoa myös tärkeänä.
Minä myös. Meidän eskari on kuitenkin eskarissa vain sen 4h ja yhtenä päivänä lisäksi pari tuntia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Älä pahastu, mutta vaikutat niin helikopterilta ja/tai curlingilta.
Kuka nyt kyttää onko lapsi juuri 20 minuuttia jonkun laitteen parissa? Toi ainainen kiusaamisen pelkokin saa megalomaaniset mittasuhteet.
Kiusaaminen on olemassa oleva ilmiö, mutta sen jatkuva miettiminen ja lapsen sairaalloinen kyttääminen pikemminkin edistää oman lapsen kiusaamista kuin suojaa siltä. Useimmmat lapset ovat ihan kivoja ja reiluja.
Näin minä olen ajatellut ja kukaan lapsistani ei ole kiusannut eikä kiusatuksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Onko eskareissa kuitenkin kavereita? Valittaako lapsi itse kavereiden puutetta tai vaikuttaako muuten siltä, että päivisin on tylsää?
Jos eskarissa on mieluisia leikkikavereita, voisiko heidän kanssaan järjestää leikkihetkiä? Onko teidän eskariryhmässä sitä käytäntöä, että jossain taululla on listattu jokaisen lapsen nimi ja vanhemman numero niin että voi ottaa yhteyttä? Onko yhteistä Whatsapp-ryhmää tms.? Jos ei ole, voi laittaa vaikka kortin potentiaalisen leikkikaverin lokeroon: "Olet kiva kaveri ja haluaisin leikkiä kanssasi joskus eskarin jälkeenkin. t. Valtteri" Ja sitten omat yhteystiedot. Tai voi pyytää hoitajia toimimaan välittäjinä tai hakutilanteissa puhutella vanhempia suoraan.
Meidän 6-vuotiaalla on pari kolme kaveria, joiden kanssa kyläilevät vuoron perään satunnaisesti, ei ihan joka viikko mutta useita kertoja kuukaudessa. Kaverisuhteet ovat vähitellen syntyneet juuri em. tavoilla. Naapurustossa samanikäisiä ei juuri ole. Harrastuksista on kavereita, ja lisäksi poika näkee muualla asuvia serkkujaan. Yökylässä ei ole vielä ollut ilman vanhempia, vaikka sekin olisi varmaan kohta mahdollista.
Ihana vastaus, kiitos vinkeistä! Meidän poika on sellainen luonteeltaan että ei lähesty itse kavereita vaan tarvitsee vielä vähän enemmän kannustusta ja sitä että on mukana. Kun on joskus ollut juuri esim.pihassa tuttujen kavereiden kanssa niin tätä arkuutta ei ole. Vaikka on arka tekemään aloitetta niin ehdottomasti silti haluaa mennä itsekseen kavereille. On myös eskarissa kavereita ja yhden äidin kanssa olemmekin jutelleet että voisivat vierailla toistensa luona. Tuntuu vaan että tämäkään ei riitä kun kuuntelee mitä muilla on. Mää on näitä juttuja että alan itsekseni mietiskelemään varmaan liikaa. Toiset kuitenkin yökyläilevät ahkerasti ja näkevät usein. Tiedän lapseni myös haluavan tätä ja yskon että se myös vahvistaisi hänen itsetuntoaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Älä pahastu, mutta vaikutat niin helikopterilta ja/tai curlingilta.
Kuka nyt kyttää onko lapsi juuri 20 minuuttia jonkun laitteen parissa? Toi ainainen kiusaamisen pelkokin saa megalomaaniset mittasuhteet.
Kiusaaminen on olemassa oleva ilmiö, mutta sen jatkuva miettiminen ja lapsen sairaalloinen kyttääminen pikemminkin edistää oman lapsen kiusaamista kuin suojaa siltä. Useimmmat lapset ovat ihan kivoja ja reiluja.
Näin minä olen ajatellut ja kukaan lapsistani ei ole kiusannut eikä kiusatuksi tullut.
Ainut järkevä asia kommentissasi oli tuo kiusaamisesta kertova kappale ja näin varmasti onkin. Kiinnitän tähän enemmän huomiota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.
Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.
On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap
Älä pahastu, mutta vaikutat niin helikopterilta ja/tai curlingilta.
Kuka nyt kyttää onko lapsi juuri 20 minuuttia jonkun laitteen parissa? Toi ainainen kiusaamisen pelkokin saa megalomaaniset mittasuhteet.
Kiusaaminen on olemassa oleva ilmiö, mutta sen jatkuva miettiminen ja lapsen sairaalloinen kyttääminen pikemminkin edistää oman lapsen kiusaamista kuin suojaa siltä. Useimmmat lapset ovat ihan kivoja ja reiluja.
Näin minä olen ajatellut ja kukaan lapsistani ei ole kiusannut eikä kiusatuksi tullut.
Tirsk :'D Kyllä minä ainakin tiedän kauanko lapsemme on puhelimellaan eikä se vaadi kyttäämistä.
Up