6 vuotias ilman kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Asumme Etelä-Helsingissä. Meidän lapsi oli viime kesänä omassa pihassa pihan kavereiden kanssa ihan yksistään ja hyvin meni. On järkevä tyyppi ja näen hänet kokoajan ikkunasta halutessani. Kesän jälkeen kuitenkin piha hiljeni ja kaikilla alkoi harrastukset ja koulut ums.niin myös meillä. Toisinaan olisi silti kiva päästää lähelle, tutulle kaverille.

Meidän pojalla siis on jo kännykkä. Minun vanha eikä tässä ole liittymää. Hän pelailee kännykällä ja muutenkin harjottelee esim.kirjoittamista ja numeroita. Hän saa käytännössä tällä heltkellä käyttää kännykkää niin paljon kuin haluaa koska usein hän ei sitä edes muista ja käyttökertoja saattaakin tulla 1-2 viikossa yksi kappale kestoltaan n.20min. Aijomme kuitenkin viim.ensi kesänä liittymän hommata ja mahdollisesti aikaisemminkin. Puhelinaika toki tulee olemaan rajoitettua ja liittymässä ja puhelimessa tietyt estot päällä mutta emme missään tapauksessa aio hommata mitään riisuttua näppäinmallia. Sellaiset puhelimet eivät enää ole tätä päivää olleet vuosikausiin ja aika nopeasti VALITETTAVASTI lapset keksivät tästäkin asiasta kiusaamisen aihetta.

On tosi söpö ajatus tuo että "riisuttu malli ja että lapsuus aika lyhyt" yms.mutta maailma kehittyy ja niin kehittyy lapset ja ihmisetkin. Mielestäni tätä asiaa kannattaa alkaa kaikkien muidenkin eskarilaisten vanhempien miettiä. Ei meidänkään eskarilaista silti tästä huolimatta painosteta isoksi ja hän saa olla silti juuri sellainen kuin on mutta mielestäni vanhempien tehtävä on myös kannustaa lasta itsenäiseksi ja opettaa asioita jotka väistämättä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ap

Älä pahastu, mutta vaikutat niin helikopterilta ja/tai curlingilta. 

Kuka nyt kyttää onko lapsi juuri 20 minuuttia jonkun laitteen parissa? Toi ainainen kiusaamisen pelkokin saa megalomaaniset mittasuhteet. 

Kiusaaminen on olemassa oleva ilmiö, mutta sen jatkuva miettiminen ja lapsen sairaalloinen kyttääminen pikemminkin edistää oman lapsen kiusaamista kuin suojaa siltä.  Useimmmat lapset ovat ihan kivoja ja reiluja. 

Näin minä olen ajatellut ja kukaan lapsistani ei ole kiusannut eikä kiusatuksi tullut. 

Tirsk :'D Kyllä minä ainakin tiedän kauanko lapsemme on puhelimellaan eikä se vaadi kyttäämistä.

Okei , minkä ikäinen lapsi on kyseessä? 

En mä tiedä mun 10- 14 -vuotiasta lapsista ainakaan noin tarkkaan, että juuri 20 minuuttia. Ja miten se lasketaan? Vastaa johonkin viestiin?

Se on nyt näin, että ovikelloon ja lankapuhelimeen soittelu on korvattu kätevämmällä viestintämuodolla. Kyllähän sitä kirjoitettiin aikoinaan sulkakynälläkin ja odotettiin kuukausi, että kirje tuli perille. 

Aina on pärjätty tavalla tai toisella. Ehkä muutman vuosikymmenen päästä voi olla jokin hammassiru, jolla viestit ajatuksesikin toiselle on line. 

Meillä kouluikäinen lapsi leikkii usein yhden lähellä asuvan lapsen kanssa, muiden kavereiden kanssa harvakseltaan. Kauempaa asuvien kanssa sovitaan leikit vanhempien kesken. Muutaman kerran viikossa on harrastuksia, niin ei arkena juurikaan jaksa muuta. Koulussa ja ip-kerhossa näkee kuitenkin kavereita. Olen välillä vähän hämmästellyt, miten jotkut näyttävät liikkuvan hyvinkin vapaasti iltaisin, meillä ei vielä muuta kuin ihan lähiympäristössä. Kännykkä on, mutta sitä ei vielä käytetä yhteydenpitoon kavereiden kanssa.