Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikilla työttömillä pitäisi olla kodin ulkopuolisia, sosiaalisia harrastuksia?
Työtön kuusikymppinen
27.10.2019 |
Esimerkkinä vapaaehtoistyö tai muu "yhteiskuntaa hyödyttävä" harrastus. Olen parhailaan kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa pääpaino on työnhaun ja siihen liittyvien valmiuksien kehittäminen ja ajantasaistaminen. Kurssilla kuulin, että pitkiä työttömyysjaksoja voi "paikata" vapaaehtoistyöllä tai muulla sosiaalisella puuhastelulla, jolla "korvataan" työttömänä olo. Miksi? Jos harrastan asioita, jotka eivät ole luonteeltaan sosiaalisia ja joita voin tehdä omassa kotona kaikessa rauhassa (lukeminen, musiikin kuuntelu, elokuvat jne.), olenko yhteiskunnan silmissä jotenkin huonompi työtön? Jos voisin itse valita, en osallistuisi koskaan mihinkään TE-toimiston järjestämiin ns. aktivointitoimenpiteisiin, koska ne ovat viimekädessä nöyryyttäviä tilanteita. Joudun kuuntelemaan suojatyössä olevien, mistään mitään tajuamattomien ihmisten naiiveja neuvoja kuinka parantaa omia työllistymismahdollisuuksia, kuinka kehittää omaa elämänhallintaa ja muita älyttömyyksiä, joita he suustaan päästävät. Kurssin sisällöstä iso osa menee jonninjoutavaan puuhasteluun ja leikkimieliseen puuhailuun. Lisäksi kerta kerran jälkeen minua myös syyllistetään siitä, että olen työtön, vaikka sitä ei suoraan sanotakkaan. Koen olevani jokseenkin täydellisten typerysten armoilla. Muun muassa "henkilökohtainen valmentajani" yritti aluksi tehdä minua koskevia päätöksiä kysymättä minulta ensin, koska hänen mukaansa juuri ne toimenpiteet tarjoaisivat minulle parhainta mahdollista "apua" nykyisessä tilanteessa. Kun en suostunut hänen ehdotuksiinsa, hän alkoi anelemaan minulta suostumusta niihin.
Kommentit (112)
Minustakin tuollaiset turhar kurssitukset ovat hölmöjä. Mutta sinänsä sosiaalinen harrastaminen on hyvä ihan työttömän itsensä kannalta, ettei liikaa mökkeydy. Ihmisten ilmoitta oleminen on mielenterveydelle hyväksi, ei siinä kai muuta haeta. Et ole sen huonompi tai parempi työtön, harrastat mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne tarkoittavat ainoastaan sitä, että voi "selittää" työttömyyttä, kun on ollut yhteiskunnallista toimintaa sinä aikana.
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Masentuneet eivät lue kirjoja eivätkä katso elokuvia. Masennuksen yksi ensioire on juuri se, että ihminen ei jaksa lukea tai katsoa elokuvia, koska ne vaativat keskittymistä. Kirjojen lukeminen, musiikin kuunteleminen ja elokuvien katseleminen aktivoivat aivoja eri tavalla kuin sosiaalinen kanssakäyminen. Sosiaalisesta kanssakäymisestä on vain tehty jonkinlainen ihmeellinen itsehoito, jolla kaikki ongelmat katoavat.
Jep. Noilla vapaaehtoistöillä näytetään cv:ssä että ollaan oltu aktiivisia työttömyysaikanakin mutta ei suinkaan te-toimiston silmissä. Siellä aktivoinniksi käy vain heidän järjestämänsä ja hyväksymänsä toiminta.
Itse en voi laittaa cv:hen että auttelen vanhuksia koska teen sitä vain sukulaisille enkä minkään järjestön leivissä. Samoin lapsia hoidan jos vaihtoehtona on että työssäkäyvä vanhempi joutuu jättäytymään pois töistä sen takia. Tuotakin teen ilman järjestöä. Paljon hienommalta näyttäisi jos tekisin sitä vaikka mll kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Masentuneet eivät lue kirjoja eivätkä katso elokuvia. Masennuksen yksi ensioire on juuri se, että ihminen ei jaksa lukea tai katsoa elokuvia, koska ne vaativat keskittymistä. Kirjojen lukeminen, musiikin kuunteleminen ja elokuvien katseleminen aktivoivat aivoja eri tavalla kuin sosiaalinen kanssakäyminen. Sosiaalisesta kanssakäymisestä on vain tehty jonkinlainen ihmeellinen itsehoito, jolla kaikki ongelmat katoavat.
No ei nyt ihan noinkaan. Ylipäätään muiden ihmisten kanssa seurustelu on hyödyksi, koska ihminen saa siinä ulkopuolisia virikkeitä ja joutuu harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, etteivät ne ruostu. Ja ulos tuvasta laittautuminen virkistää.
Ei niitä harrastuksia kannata nähdä toisilleen vaihtoehtoisina. Ihminen ehtii kyllä lukeakin oikein mainiosti, vaikka tekeisi muutamaan tunnin viikossa jotakin sosiaalista.
2
Sinun ongelma on älykkyys ja sellaisille ihmisille nämä kuntouttavat hommelit ei ole tehty. Suomeen rantautui jossain vaiheessa pakkososiaalistava kulttuuri jossa jokin höyrypää keksi että muiden ihmisten, siis kenen tahansa päihdeongelmaisenkin vatipään seura ,on hyväksi. Näinhän se ei ole kellekään normaalille ihmiselle, vaan päinvastoin saat elämääsi ihmisiä joiden seuraa ei kukaan kaipaa eikä tarvitse. Mentaalisen puolen suhteen nämä tuttavuudet on henkisesti kuluttavia ja ne jos mikä ajaa terveenkin persoonan lopullisesti työkyvyttömäksi näiden kuntouttavien jaksojen aikana. Jokaista työtöntä tulisi kohdella yksilönä, mutta valitettavasti näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Mihin perustat väitteesi? Väität nimittäin, että riittävien sosiaalisten (mitähän tämä mahtaa tarkoittaa edes) harrastuksien puuttuminen tekee ihmisestä psyko-sosiaalisesti ongelmaisen. Aika rohkea väite, koska jos näin olisi, kyseessä olisi kausaalinen suhde sosiaalisten harrastusten puuttumisen ja psyko-sosiaalisten ongelmien välillä. Enpä ole nähnyt tällaista tutkimustulosta missään.
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeen rantautui jossain vaiheessa pakkososiaalistava kulttuuri jossa jokin höyrypää keksi että muiden ihmisten, siis kenen tahansa päihdeongelmaisenkin vatipään seura ,on hyväksi. Näinhän se ei ole kellekään normaalille ihmiselle, vaan päinvastoin saat elämääsi ihmisiä joiden seuraa ei kukaan kaipaa eikä tarvitse. Mentaalisen puolen suhteen nämä tuttavuudet on henkisesti kuluttavia ja ne jos mikä ajaa terveenkin persoonan lopullisesti työkyvyttömäksi näiden kuntouttavien jaksojen aikana.
Tässä kommentissa tuli hienosti summattuna se, miksi näitä turhia sosiaalisia aktivointeja järjestetään. Kyse on juuri pakkososiaalistavasta kulttuurista, jonka uskotaan parantavan ihmsten elämänlaatua, mutta joka todellisuudessa on kaikkea muuta kuin elämänlaatua parantavaa. Hienosti tämä aivopesu näyttää Suomessa onnistuneen, kun tälläkin keskustelualustalla ihmiset toistelevat näitä pakkososiaalistamisen teesejä totuutena ja itsestäänselvyyksinä.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.
Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Masentuneet eivät lue kirjoja eivätkä katso elokuvia. Masennuksen yksi ensioire on juuri se, että ihminen ei jaksa lukea tai katsoa elokuvia, koska ne vaativat keskittymistä. Kirjojen lukeminen, musiikin kuunteleminen ja elokuvien katseleminen aktivoivat aivoja eri tavalla kuin sosiaalinen kanssakäyminen. Sosiaalisesta kanssakäymisestä on vain tehty jonkinlainen ihmeellinen itsehoito, jolla kaikki ongelmat katoavat.
No ei nyt ihan noinkaan. Ylipäätään muiden ihmisten kanssa seurustelu on hyödyksi, koska ihminen saa siinä ulkopuolisia virikkeitä ja joutuu harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, etteivät ne ruostu. Ja ulos tuvasta laittautuminen virkistää.
Ei niitä harrastuksia kannata nähdä toisilleen vaihtoehtoisina. Ihminen ehtii kyllä lukeakin oikein mainiosti, vaikka tekeisi muutamaan tunnin viikossa jotakin sosiaalista.
2
Miten ihmisten kanssa seurustelu on ylipäätään hyväksi? Mihin perustat väitteesi? Et taida nyt huomata sitä tosiasiaa, että toistelet papukaijan lailla tätä pakkososiaalistamisen matraa? Luultavasti myös rajojen avaaminen kolmansien maiden kansalaisille on mielestäsi hyvä asia, koska olet näin valtamediasta lukenut ja kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Itsestänikni on tehny jokin ongelmatapaus ja pidetään hankalana jos en osallistu. Minun "rikokseni" ovat se etten päässyt opiskelemaan ja olen vielä työtön. Eli siis ihan surkea ihminen, jonka voi laittaa minne vaan. Olen selostanut arkeni, harrastukseni, nukkumiseni, syömiseni , liikkumiseni yms elämäni heille. Sitten en enää halunnut totella ja mennä työkokeiluun niin karenssi siitä tuli ja muita vaikeuksia. Aika ikävää, että alku on jo näin huono ja mietin miten minun käy jatkossa jos pitävät vaikea tapauksena. Asun vielä sellaisessa paikassa, jossa ei ole paljon mitään nuorille edes tarjota ja muuttaa en voi jos ei ole syytä ja esim työpaikkaa tai opiskelupaikkaa tiedossa, kun en pärjää rahallisesti ja saa muuttoja yms maksettua. Ei aina tiedä mitä tehdä.
Koska helposti syrjäytyy jos ei ole "tarvetta" mennä kodin ulkopuolelle. Jos sinäkään et kävisi noissa kuntouttavissa niin todennnäköisesti viettäisit kaiken aikasi kotona lukiessa tai katsoessa elokuvia. Sitten kun olet tottunut siihen elämään niin siitä on vaikeampi ponkaista takaisin työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.
Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.
Jep. Ja ainoa "hyöty" mitä tuollaisista toimista on viedä kotiin, on potentiaalinen päihdeongelma. Opit tuntemaan paikkakunnan diilerit ja rikolliset. Jos ennen kuntouttavaa et tupakoinut niin nyt tupakoit ketjussa ja jos ei alkoholi maistunut niin nyt vedät sitä jo arkenakin silkkaan vitutukseen. Tutustut loisiin ja hyväksikäyttäjiin jotka on pyörineet vuosia systeemin rattaissa ja joudut vedetyksi alaluokan draamoihin. Todella kuntouttavaa ja erittäin hyväksi ihmiselle, NOT.
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
näkyään masennus on hoidettavissa lääkkeillä, eli se ei välttämättä johda ongelmiin
Vierailija kirjoitti:
Sinun ongelma on älykkyys ja sellaisille ihmisille nämä kuntouttavat hommelit ei ole tehty. Suomeen rantautui jossain vaiheessa pakkososiaalistava kulttuuri jossa jokin höyrypää keksi että muiden ihmisten, siis kenen tahansa päihdeongelmaisenkin vatipään seura ,on hyväksi. Näinhän se ei ole kellekään normaalille ihmiselle, vaan päinvastoin saat elämääsi ihmisiä joiden seuraa ei kukaan kaipaa eikä tarvitse. Mentaalisen puolen suhteen nämä tuttavuudet on henkisesti kuluttavia ja ne jos mikä ajaa terveenkin persoonan lopullisesti työkyvyttömäksi näiden kuntouttavien jaksojen aikana. Jokaista työtöntä tulisi kohdella yksilönä, mutta valitettavasti näin ei ole.
Veikkaan, että asia menee toisin päin. TE-toimistossa ajatellaan, että "normaalin" ihmisen seura on hyväksi niille päihdeongelmaisille vatipäille. Harmi vaan, että siellä ei kenellekään tule pieneen mieleenkään, että sikäli mikäli elämäänsä näitä päivän pelastavia jännittäviä uusia ystäviä haluaa, niitä löytää kyllä ilman että pakotetaan viettämään aikaa niiden seurassa.
Muutaman tyhjänpäiväisen CV-kurssin käyneenä voin vain todeta, ettei niistä mitään hyötyä minulle ollut, tulipa istuttua tuntemattomien seurassa äärimmäisen kiusaantuneessa ilmapiirissä muutama viikko kunnes pääsi taas omaan rauhaansa odottelemaan seuraavaa keikkaa vuokrafirmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
näkyään masennus on hoidettavissa lääkkeillä, eli se ei välttämättä johda ongelmiin
Miksi näitä lääkkeitä sitten syö lähes kaikki ja eivät parannu ikinä? Ovat kuin aivottomia zombeja, vai onko se tarkoituskin, eli pitää ihmiset kurissa lääkkeillä ja upottaa pas-kaan niin eivät itse sitä tajua?
Aika tutulta kuulostaa. Tsemppiä!