7v menee ihan sekaisin peleistä (mine), vertaistukea kaivataan?
Eli meillä on rajattu peliaika tuntiin päivässä. Pelit on olleet pikku kakkosta, angry birdsiä, ekapeliä yms. Ne ei vaikuta muuhun arjen tekemiseen, kunhan peliaika on rajattu.
Nyt pitkään on vinkunut ja mankunut minecraftia, mitä kaverit saa pelata ilmeisen vapaasti. Hankimme sen hänelle ja puhuttiin vielä että se on vain peli, ne jutut ei ole todellisuutta. Lapsella meni kuitenkin jo kahden päivän jälkeen täysin kuppi nuri sen pelin myötä, kun peliaika loppui niin alkoi riehuminen, jutut on pelistä otettuja; uhkailee kirveellä lyömisellä yms. Ei osaa tehdä sitten enää mitään muuta kuin odottaa peliaikaa, toistaa ja "leikkii" pelissä näkemiään jokseenkin väkivaltaisia asioita jne. Peli on K7.
Eli siis, joo, ei todellakaan sovi hänelle se peli eikä hän sitä tule jatkossa pelaamaan. Mutta haluaisin kysyä reagoiko jonkun muun lapsi _näin vahvasti_ pelimaailmaan? Vai mitä me teemme vanhempina väärin? Ja miten käsittelette asiaa perheessä, millaisia rajoja ja sääntöjä on? Ja miten kaveripiiri vaikuttaa? Sekin on aika raskasta joka ikinen päivä kuunnella sitä mankumista kun hän haluaa näitä pelejä (alkoi siis jo elokuussa kun koulu alkoi), kun kaverit pelaa niitä toki välitunnilla koulussa ja juttelee niistä, ja hän niitä siellä päivittäin näkee.
Kommentit (51)
Meillä samanikäinen lapsi alkoi nähdä pahoja painajaisia minecraftista. Saa pelata sitä nyt 1h/vko eli yhtenä päivänä tuon. Muina päivänä sitten muita pelejä, esim Brawl Star ja Pixel. On pysynyt nyt paremmin hommat hallussa n
Ilmeisesti se 7 v. on alin sallittu ikäraja. Ei kuitenkaan sovi kaikille.
Onko lapsen pakko antaa tehdä asioita, joilla on tuollainen vaikutus?
vaikka peli olis 3 sinä voi olla ''lootboxejä'' mikä on uhkapelaamistä
ja sun sen pitäis katoo youtubesta onko peli sopiva vai ei älä luota pelin ikärajaan
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa on, kun joidenkin (itse asiassa aika monien) lasten psyyke ei tahdo kestää pelien koukuttavuutta ja huolella hiottua palkitsevuutta. Jos ei pelaa niin jää ulkopuoliseksi, mutta "liian hyvät" pelit on kuin huumetta. Oletteko kokeilleet jotain sellaista että peliaikaa olisi esim. 2 tuntia joka toinen päivä, mahtaisiko se helpottaa vai pahentaa tilannetta..?
Ja toisaalta Minecraft on kuitenkin ikään kuin kehittyneempi versio legoista, eli kannattaa ehkä miettiä onko tunti päivässä tavallaan aika vähän. Tuskin legoilla rakentamista rajoittaisitte tuntiin?
Minecraft on luovuutta vaativa peli. Sen pelaaminen alkaa kun Legoilla leikkiminen ei ole enää ajankohtaista.
Meillä hiljattain täysi-ikäistynyt pelasi aikoinaan Ekapeliä ja Minecraftia. Hänestä on kehittynyt ihan kunnollinen ja asiallinen nuori aikuinen.
Hullumpia ovat kavereilla olevat täysi-ikäisten pelit, joita lasten vanhemmat antavat pelata.
Meillä sama muista peleistä, muttei minestä se tempo on rauhallisempi kuin monissa muissa peleissä.
Tärkein on se oma asenne. Ome kiinnostunut ja ole mukana niin paljon kun voit.
Ja se aika ja pelin lopetus pitää olla tiedossa. Esimerkiksi munakello tai joku ja 10 min ennen lopetusta nätisti ilmoitat, että pian pitäisi lopettaa.
Ja sitten kehut päälle kun lopettaa nätisti.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se 7 v. on alin sallittu ikäraja. Ei kuitenkaan sovi kaikille.
Onko lapsen pakko antaa tehdä asioita, joilla on tuollainen vaikutus?
Luitko ollenkaan mitä kirjoitin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa on, kun joidenkin (itse asiassa aika monien) lasten psyyke ei tahdo kestää pelien koukuttavuutta ja huolella hiottua palkitsevuutta. Jos ei pelaa niin jää ulkopuoliseksi, mutta "liian hyvät" pelit on kuin huumetta. Oletteko kokeilleet jotain sellaista että peliaikaa olisi esim. 2 tuntia joka toinen päivä, mahtaisiko se helpottaa vai pahentaa tilannetta..?
Ja toisaalta Minecraft on kuitenkin ikään kuin kehittyneempi versio legoista, eli kannattaa ehkä miettiä onko tunti päivässä tavallaan aika vähän. Tuskin legoilla rakentamista rajoittaisitte tuntiin?
Kaksi tuntia putkeen mitään peliä ei ole hyvä vaihtoehto...
Ja tosiaan ongelma ei ole se ettenkö osaisi vaan kieltää pelejä, vaan juuri tuo että lapsi kokee suurta ulkopuolelle jäämisen tunnetta selvästi, kun hän ei saa pelata pelejä mitä kaverit saa. Ja siihen neuvoja hieman halusinkin kysellä... kun sellainen "meillä on meidän säännöt ja muilla muut" ei tässä kohtaa yksinään riitä.
Minecraft on selvästi muutakin kuin legoilla rakentamista, siinä on lievää väkivaltaa joka selvästi vaikuttaa oman lapsen psyykkeeseen.
Ap
Eikö sille voi sanoa suoraan ettei saa pelata koska alkaa sen takia sekoilemaan? Vastuuta tekemisistään, syy ja seuraus. Oppii ehkä ottamaan rauhallisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sille voi sanoa suoraan ettei saa pelata koska alkaa sen takia sekoilemaan? Vastuuta tekemisistään, syy ja seuraus. Oppii ehkä ottamaan rauhallisemmin.
No tottakai olen sanonut.. sata kertaa ehkäpä.
Vaan miten jaksan sitä rääkymistä ja kiukuttelua siitä kun hän sitten koko päivän koulussa katselee kavereiden kanssa näitä pelejä kavereiden puhelimesta ja niistä puhutaan ja niitä ihannoidaan ja hän on ihan virittynyt niille kotiin tullessaan. Sit hän tulee kotiin missä on tiukat pelisäännöt ja iso osa peleistä täysin kielletty. Arvaa vaan millainen kiukkukonsertti siitä syntyy joka päivä, en vaan jaksa sitä taistelua töiden jälkeen joka päivä. Siihen haluaisin neuvoja ja tukea miten jaksaa itse tätä.
Se kiukku loppuun, kun säännöt ovat aina samat. Tunti on pitkä aika, varsinkin jos sen voi yhtäjaksoisesti käyttää peliin, koita vaikka 2x30min.
Vierailija kirjoitti:
Se kiukku loppuun, kun säännöt ovat aina samat. Tunti on pitkä aika, varsinkin jos sen voi yhtäjaksoisesti käyttää peliin, koita vaikka 2x30min.
No ei meidän säännöt mitenkään vaihtele, ne on samat. Joskus on kokeiltu pitempää peliaikaa esim. lomalla, ei voi antaa.
Ap
Tosiaan niistä säännöistä kannattaa pitää tiukasti kiinni, eikä lipsua.. Jos lipsutte edes kerran, niin tuo kiukuttelu jatkuu pidempään, koska lapsi oppii siihen, että kiukuttelemalla ja huutamalla saa haluamansa.
Tuo väkivaltaisuus muuten pojilla tulee aina jossain vaiheessa, olen huomannut. Omassa suvusakin vähän vanhempi poika tekee kavereiden kanssa kaikkea sotajuttuja ja tuommoisia.
Meillä kyllä tulisi pitkät pelikiellot kaikesta mediasta jos lapset käyttäytyisivät noin. En usko että kyse on yksin tuosta pelistä, nimittäin mine on hyvä ja kehittävä peli ja tuo sosiaalinen paine jo yksin niin merkittävä tuossa iässä että antaisin pelata. (Tuollainen käytös vain täytyy tehdä selväksi ettei jatku)
Ei tuossa pelissä sen enempää väkivaltaa ole kuin muissakaan missä hirviöitä tuhotaan. Onhan tuo silti pelottava peli, kun pimeässä kaivoksessa kuokit ja yhtäkkiä zombi ilmestyy ärinän kanssa selän taakse. Jos tuo lapseen liikaa vaikuttaa niin voihan tuota pelata vain luovalla jossa keskitytään rakenteluun ilman hirviöitä?
Missä kohtaa minessä pitää käyttää väkivaltaa? Täh?
Oon 37 ja pelaan. Lasten kanssa (11 ja 9v tytöt) meillä on yhteinen mine-maailma jonne rakennettu upeita taloja! Avaruudellinen ja arkkitehtuurinen hahmotus kehittynyt lapsilla.
Älä anna pelata millään selviytyjä moodilla. Valitkaa nikkaroija.
Sitten istut lapsen kanssa ja katsot sitä pelaamista. Jos poika kaivaa tavaraluetteloon vain miekat ja puukot ja hakkaa kaikki vastaan tulevat kyläläiset ja eläimet, ei vika ole pelissä vaan siitä että lapsi ei ymmärrä koko peliä ollenkaan. YouTubesta näytä malliksi millaisia upeita linnoja jotkut osaa niistä laatikoista rakentaa.
Kamalaa! Miksi olette noin ilkeitä!? Ette salli lapsen kehittää itsetietoisuuttaan... ohjaisitte mieluummin monipuoliseen tekemiseen, kuin olisitte natsheja. Tuo teidän kiusaamisenne kostautuu, takuulla... ette voi väkipakolla kontrolloida noin ahdasmielisesti, ilman seuraamuksia ojasta allikkoon.
Kun rajoitatte lapsen elämää noin typerästi, aiheutatte hänelle vain ahdistusta ja häpeää luonnollisesta hauskanpidosta. Mikä aiheuttaa piiloaggressiota, toisin kuin mine-miekan heiluttelu, joka on lapsesta vain hauskaa ja vapauttavaa pelaamista. Mitä yritätte suojella, mine-hahmoja? Vai meneekö teillä peli ja todellisuus sekaisin? Suhtaudutte asiaan sairaalloisesti, ja lapsi saa osansa - ei ihme, että turhauttaa. Vammaista touhua.
Minecraft on meilläkin suosikki, jopa 17v tytöllä. Nuorin joka meillä sitä pelaa, on 10v.
En ole huomannut, että käytöshäiriöitä tuo peli juuri aiheuttaisi. Vaatii luovuutta, että osaa rakentaa erilaisia ja hyvinkin monimutkaisia rakennelmia.
Jopa meidän yli parikymppinen poika vaikuttui pikkuveljensä rakennelmista.
Hei! En todella tiennyt että pelin saa säädettyä eri moodeihin. Tottakai pelkkä rakentelupeli on ok. Mutta pojan puheista olen ymmärtänyt että juuri nämä zombit ym joita siinä tuhotaan kiehtoo ja ne on iso osa hänen kavereidensakin juttuja kun tästä "minestä" juttelevat. Kiitos, täytyy tehdä sellainen muutos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun rajoitatte lapsen elämää noin typerästi, aiheutatte hänelle vain ahdistusta ja häpeää luonnollisesta hauskanpidosta. Mikä aiheuttaa piiloaggressiota, toisin kuin mine-miekan heiluttelu, joka on lapsesta vain hauskaa ja vapauttavaa pelaamista. Mitä yritätte suojella, mine-hahmoja? Vai meneekö teillä peli ja todellisuus sekaisin? Suhtaudutte asiaan sairaalloisesti, ja lapsi saa osansa - ei ihme, että turhauttaa. Vammaista touhua.
Minun lapsillani (joista toinen on ap:n lasta vanhempi ja toinen nuorempi) on turvalliset miekat, joita heiluttavat pihalla.
Jos pojille haluaa oikeasti opettaa turvallista aggressioiden purkua, se tapahtuu liikunnallisesti eikä koneella kököttäen. Se vasta on vammaista touhua, jos tunteet pitää purkaa peleihin.
Hankalaa on, kun joidenkin (itse asiassa aika monien) lasten psyyke ei tahdo kestää pelien koukuttavuutta ja huolella hiottua palkitsevuutta. Jos ei pelaa niin jää ulkopuoliseksi, mutta "liian hyvät" pelit on kuin huumetta. Oletteko kokeilleet jotain sellaista että peliaikaa olisi esim. 2 tuntia joka toinen päivä, mahtaisiko se helpottaa vai pahentaa tilannetta..?
Ja toisaalta Minecraft on kuitenkin ikään kuin kehittyneempi versio legoista, eli kannattaa ehkä miettiä onko tunti päivässä tavallaan aika vähän. Tuskin legoilla rakentamista rajoittaisitte tuntiin?