Suomessa ei osata hoitaa syömishäiriöitä, etenkin B.E.D:n kanssa ravintoterapeutit, psykologit ym ovat ihan kädettömiä

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Okei ja sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa maista, jossa osataan hoitaa? Pitäisikö sinun sitten hakeutua hoitoon näihin muihin maihin?

Ei osaa ei. Suomessa jos ihmisellä on epätyypillinen syömishäiriö, trauma tai jokin oikeaa psykiatrista osaamista vaativa ongelma niin siihen ei löydy yhtäkään osaavaa ihmistä. Itse pitää itsensä oppia hoitamaan kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Olen myös erimieltä ja haluan lähtettää kiitosta kaikille teille jotka teette arvokasta työtänne. Paranemisprosessi on monen osa-alueen summa. Ruokavalio, liikunta, lepo, oma motiivi, tukiverkosto, jne. Paraneminen voi alkaa vasta kun on itse siihen riittävän kypsä. Muiden syyttely omista ongelmista ei paranna ketään.

Anorektikko saa kyllä hoitoa, kun painaa 33 kiloa ja on hengenvaarassa. Mutta 200kiloa painava ahmija saa vain haukkuja ja vähättelyä vaikka pystyy lopettamaan holtittoman syömisen yhtä vähän , kuin anorektikko aloittamaan normaalin syömisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

No mitä itse sanoisit vaikkapa peliriippuvaiselle tai alkoholistille kun iskee himo pelata tai juoda? Kyllä se paras keino on viedä ajatukset muualle, oli kyse millaisesta riippuvuudesta/huonosta käyttäytymismallista tahansa.

-eri

Mites olisi seksi syömisen sijaan? Olisiko hyvä hoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

Se on juuri sitä. Keskitytään negatiivisten asioiden sijaan positiivisiin. Se, että elää vahvasti uhriutumiskulttuurissa, jossa haluaa olla jollain tavalla uhri kun ei saa juuri sitä mitä itse haluaa (luetaan velloa itsesäälissä) ja silloin yleensä liioitellaan itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita juurikin hoitohenkilökunnan toimesta, kun he ei osakaan sormia napsuttamalla parantaan vaan esittävät "vaatimuksia"

t.eri

No, olet tuonut esille ongelman ja nyt on sinun tehtäväsi esittää siihen myös ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

Sukkia ei yleensä virkata mutta kyllä tunnereaktion työstämistä on se neulominen. Onko parempi uppoutua ristikkoon kun alkaa ahdistaa vai syödä itsensä kipeäksi?

Ahdistuskohtauksen iskiessä on tärkeää viedä ajatukset muualle ja rauhoittua. Joku meditoi ja joku tekee sukkaa, yksi tekee ristikoita, toinen lähtee lenkille.

Miula on myös bed, sen laukaisi koulukiusaaminen. Korvasin ruualla poikakaverin ja kaverit.  Nyt olen 44v, 177/280. Olen vuosien varrella tavannut monia ammattialaisia ja hakenut apua mutta laihalla menestyksellä, osa näistä asiantuntijoista  on ollut  jopa sitä mieltä että tämä ei ole mikään ahmimishäiriä koska en kerran oksenna ! Asenne tuntuu olevan"ota itseäsi niskasta kiinni ". 

Kävin vuoden salilla ja koetin syödä rahkaa, mehukeittoja, kanaa ja kasviksia. Mutta lopputulos oli että kun tulin salilta söin  2 purkkia rahkaa, pussillisenk leitettyjä kasviksia, pussin ruisleipää ja  kaurahiutaleita joihin mössätty vettä ja fariinisokeria... ystäväni vakuutti että liikkunan tuoma mielihyvä poistaa syömistarpeen mutta nii ei tapahtunut.  Laihduin vain kilon tuon vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

No mitä itse sanoisit vaikkapa peliriippuvaiselle tai alkoholistille kun iskee himo pelata tai juoda? Kyllä se paras keino on viedä ajatukset muualle, oli kyse millaisesta riippuvuudesta/huonosta käyttäytymismallista tahansa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kyllä se on ihan peruspsykologiaa että tuota häiriötä hoidetaan tunteiden käsittelyä opettelemalla ja tunnereaktioiden syitä työstämällä. T. Psykologi

Omko se tunnereaktioiden työstämistä että käsketään viedä ajatukset muualle virkkaamalla sukka tai täyttämällä ristikkoa?

Sukkia ei yleensä virkata mutta kyllä tunnereaktion työstämistä on se neulominen. Onko parempi uppoutua ristikkoon kun alkaa ahdistaa vai syödä itsensä kipeäksi?

Ahdistuskohtauksen iskiessä on tärkeää viedä ajatukset muualle ja rauhoittua. Joku meditoi ja joku tekee sukkaa, yksi tekee ristikoita, toinen lähtee lenkille.

Minä rakastan lukea ja minulla on binge  eating disoster. Lukeminen ei poista tarvetta syödä ja pystyn keskittymään kirjaan kunnolla kun minulla on muropaketti sylissä tms, mistä napostelen samalla. Muuten laitan kirjan sivuun  ja vaellan  keittiöön, auon ahdistuneena kaappeja ja palaan sohvalle, luen sivun ja vaellan taas aukomaan kaappeja....

Eikös hengenvaarallisesti lihavassa ole juurikin tuo bed noilla ihmisillä kun ei ne ainakaan oksenna.

Kuule samoja kokemuksia on, tosin paniikkihäiriön "hoidosta" yliopistosairaalan nuorisopsykiatrian puolella. Psykiatri käski hengittää paperipussiin, psykologi käski väritellä värityskirjaa hänen tuijottaessaan mun jokaista kynänliikettä vieressä ja tehden muistiinpanoja. Kaiken huippuna oli terapeutti, joka alkoi pitää mulle jotain luentoa itsensä rakastamisesta. Prkl lääkkeet piti hakea yksityiseltä ja sillä tuo sairaus lähti pois. Tosin nyt 15 vuotta myöhemmin olen menossa uudestaan psyk. polille aikuisten puolelle, tällä kertaa asperger-tutkimuksiin ja pelkään että saan samanlaista paskakohtelua kuin 15-vuotiaana. 

Kannattaa varmaan hakeutua ulkomaille hoitoon jos Suomen hoito on sontaa. Tuskin potilas voi valaistua millään terapialla jos ei itse laita tikkua ristiin asian suhteen.

Suomessa onneksi leikataan näitä pilipali hoitoja. Esim. Vanhuksille ja oikeasti apua tarvitseville ei tunnu riittävän edes perussairaanhoitoon resursseja, järjetöntä laittaa rahaa jonkun ihmisen ahmimiseen.

Muuttaisi vaikka Afrikkaan niin saattaisi ahmiminen loppua kun toiset kuolee nälkään vieressä.

Minulla autypi bediin mysimba.

Ei mistään muusta ollut apua. Mysimba poistaa sen mielihyvän tunteen joka syömisestä tulee.

Laihduinkin yli kymmenen kiloa.

Ylipainoa on vielä toinen reilu kymmenen kiloa mutta nyt pidän taukoa mysimbasta. Toistaiseksi ahmiminen ei ole palannut mutta aloitan tuon lääkkeen heti jos lähtee taas käsistä.

Ja itsellä ei kai mitään psykologista juttua ole miksi ahmin. Ruoka vaan tuottaa liikaa mielihyvää. Itse en ahmi tai syö ollenkaan mitään vehnäjauhoja (hyi en edes ymmärrä kuinka sitä voi edes ahmia kun lusikallusenkin nielaisu on kuivuuden takia mahdotonta, tai täällä mainittu vaniliasokeri joka on itsessään aika väkevää) mutta hiilariruokia tuli ahmittua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on aina muiden vika jos yhdellä alkaa viirata päässä?

Ööööh mitä? Kyllä joo, mielenterveysongelmien syy itse asiassa on melko usein muissa ihmisissä, etenkin kasvuympäristössä, vaikka ei tässä nyt ongelmien syystä puhuttukaan, vaan hoidon laadusta...

Suomessa BED on sitäpaitsi jostain oudosta syystä nimellä "LIHAVAN ahmimishäiriö", vaikka tämä häiriö voi olla normaalipainoisellakin?? Lisäksi eivät tiedä, että tähän kuuluu paastoamiskausia, jolloin ihminen voi olla syömättä jopa viikkoja kerrallaan. Itse repäisin -20kg parissa kuukaudessa juurikin olemalla syömättä, mutta tottakai ne tulivat takaisin kun aloin taas ahmimaan...

Ihan itse olen saanut ohjeistaan terapeuttia ja paria lääkäriä, eivät tiedä mitään olennaista tästä häiriöstä. Paastoamiskaudet sekoitetaa ortoreksiaan, ahmiminen tuntuu olevan osalle sama kuin huvikseen liikasyöminen. Heikko on tilanne!