Meneekö akateemisissa piireissä et lapset kouluttautuu vanhempiensa ammatteihin?

Ei.

No ei todellakaan.

Ei välttämättä samalle alalle, mutta akateemiselle alalle kuitenkin. Toki onhan näitä sukuja, joissa kaikki on lääkäreitä, pappeja, yliopiston proffia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä samalle alalle, mutta akateemiselle alalle kuitenkin. Toki onhan näitä sukuja, joissa kaikki on lääkäreitä, pappeja, yliopiston proffia. 

Akateemisella miehelläni on akateemisen exänsä kanssa kolme lasta, joista jokainen on käynyt ammattikoulun. Veikkaan että nykylapset ovat saaneet taloudellisesti kaiken vanhemmiltaan niin he kokevat ettei itse tarvitse pinnistellä. Tuleehan sieltä sitten perintökin aikanaan. 

lapsuuden perheessäni meni näin, vaikka ei tosiaan ollut mikään haave tai tarkoitus, vielä parikymppisenä olin sitä mieltä, ettei ikinä samaa kuin vanhemmat. Mutta niin vain päädyn opiskelemaan täsmälleen samoja aineita kuin isäni, ja myös veljeni on työllistynyt samalle alalle. Äitikin oli samalla alalla, vaikka hänellä jäi tosin opinnot yliopistossa kesken.

Oma tytär lähti ihan eri alalle (hoitoala), toisin tekee tällä hetkellä muita kuin hoitoalan töitä (hanttihommissa, mutta viihtyy käsittääkseni hyvin). En tiedä jatkaako opintoja joskus (toivottavasti) enkä sitä, mille alalle sitten lähtisi. Saa miettiä rauhassa, koko elämä aikaa ja varmasti nykynuoret joutuu jatkuvasti opiskelemaan ja vaihtamaan alaakin moneen kertaan. Joutuu tai saa, miten sen nyt sitten tahtoo ajatella. 

olen akateeminen, vanhempani eivät, lapsista ei vielä tiedä

ei ole mitään "akateemisia piirejä", kaikenlaisia kysymyksiä, mikäköhän aloittajaa nyt oikein noin kovasti mietityttää

Oma mieheni on tohtori kuten isänsä ja isoisänsä. Tieteenala jokaisella eri. 

no en tiedä onko korrelaatio sen suurempi kuin vaikka rekkakuskeissa? siinäkin on paljon isiä ja poikia samassa työssä.

Se ainakin on todettu ihan tutkimuksissakin että äidin koulutustasolla on suurin vaikutus.

Kuulunko mä jotenkin "akateemisiin piireihin", kun äiti ja isä on käyneet yliopiston?

Osittain tuo pätee, sisko käy lääkistä kuten äitinsä aikanaan. Minä ja veljeni tehdään ihan muita juttuja, veli kävi AMK:lla erään linjan ja minä olen tehnyt kaikenlaista sekalaista hommaa, tällä hetkellä yritän saada jalansijaa suunnittelijaksi.

Tätä on tutkittu ja akateemisuus "periytyy" kun tutkitaan isompia otoksia.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaiksita akateemisen tutkinnon suorittaneiden lapsista tulsi akateemisen tutkinnon suorittaneita. 

Mutta todennäköisyys sille, että lapsi suorittaa kateemisen tutkinnon kasvaa huomattavasti, jos vanhemilla on akateemine tutkinto.

Ei. Akateemisuus ja koulutuksen aste periytyy, mutta ala voi olla eri.

Toki on joitain sukuja tai perheitä joissa jokin tietty koulutus on tosi korostunut. On esim lääkärisukuja ja juristisukuja joissa lähes jokaisella on tietty tutkinto.

Ovatko vastaukset luullaksesi erilaisia tänään kuin eilen, ap?

Mun vanhemmat on perämetsien duunariperheistä ponnistaneet "akateemisiksi", molemmat käyneet lääkiksen. Ovat ylpeitä juuristaan ja siitä että vanhempansa ovat sisukkaasti tehneet kovasti töitä ja opettaneet arvostamaan luontoa.

Silti eivät päästäneet mua yläasteen jälkeen amikseen. Eipä siinä jäänyt vaihtoehdoksi lukion jälkeen kuin AMK, yliopisto tai kaikki sellaiset työt joita voi tehdä ilman tutkintoa. (Tarjoilija, kaupan kassa, siivooja, postinjakaja..jne). Ei siinä mitään, arvostan näitä töitä suuresti, mutta en itse koe niihin intohimoa.

Aika luontevaa siis oli hakea yliopistoon, nyt tosin olen vaihtamassa AMK:hon. Salaa ajattelen, että amis ois sopinut mulle parhaiten. Olen älykäs ihminen ja pärjään yliopistossa, mutta käytännön työstä nautin enemmän. En kaipaa rahaa ja statusta. Enää en kehtaa mennä amikseen.

Voisiko aloittaja kertoa miksi kysyy tätä?

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä samalle alalle, mutta akateemiselle alalle kuitenkin. Toki onhan näitä sukuja, joissa kaikki on lääkäreitä, pappeja, yliopiston proffia. 

Yleensäkin jos on akateemiset vanhemmat, he kannustavat ja tukevat lastensa koulunkäyntiä monin tavoin peruskoulun alaluokilta lähtien ja koulutusta sinäänsä arvostetaan. Se varsinainen opiskelu alkaa sitten ylioppilastutkinnon jälkeen etenkin jos perheessä  ja suvussa sitä on pidetty minimitavoitteena.

Olis se hienoa.

Mun lähipiirissä/suvussa olen huomannut, että seuraavissa ammateissa on 2-3 polven jatkumoita: lääkäri, pappi, lakimies ja upseeri.

Muissa kuten opettaja niin en ole huomannut.

Äidin matala koulutus jättää jälkensä sekä poikien että tytärten koulutukseen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkijakoulutus­asteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.

Mutta, jottei tuntuisi sille, että naisia tässä olin mollaamassa ja halveksimassa, niin jatkan:

Isän koulutuksen vaikutus pojan korkeaan koulutukseen oli lähes yhtä merkittävä kuin äidin koulutuksella. Matalasti koulutettujen isien pojista 8 prosenttia suoritti ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkija­koulutuksen. Vastaavan koulutuksen suoritti kaikista pojista 14 prosenttia.

Oman vanhempani ovat molemmat valmistuneet yliopistosta (1970- luvulla) Me lapset taas olemme saanaat vapaasti ja avoimesti valita opiskelupaikkamme, niinpä meistä puolet on mennyt yliopistoon ja toinen puoli ammattikouluun. - Tosin yksi ammattikoulun valinneista haki ja pääsi samansa vuonna kuin valmistui ammattikoulusta ammattikorkeaan, mutta opiskelut on ainakin toistaiseksi -nyt jo yli kymmenen vuotta- jääneet kun työelämä imaisi mukaansa... Ilmeiesesti viihtyy vaikka raskastyö mutta palkka parempi kuin monella yliopsitosta valmistuneella maisterilla.