Osaatko olla tasapainoisesti kiltti niin itselle kuin muille?

Pakko myöntää, et persoonallisuushäiriöiset käyttävät toisen kiltteyttä hyväksi.

Testailevat, kokeilevat jäätä tikulla, manipuloivat, valehtelevat jne.

Tarvittaessa kyllä esittävät fiksua ja oikein myötätuntoista ihmistä jotta saisivat toisen osapuolen taipumaan tahtoonsa.

Kiltistä tulee entistä vahvempi kun hän alkaa pitää puoliaan.

Olen kiltimpi muille kuin itselleni.

Olen muille melko kiltti, mutta myös tarkka rajoistani ja siitä, ettei minua käytetä hyväksi.

Itselleni puhun usein todella rumasti. :(

Olen kai ollut liiankin kiltti. Siinä sivussa on tullut sitten jäätyä itse vähän paitsioon. Ajattelin aina, että vaatimattomuus, kiltteys ja muiden huomioiminen ensi sijassa lopulta palkitaan; että palvelusta seuraa vastapalvelus ja joustaminen jossain saa toisen myöhemmin joustamaan vastaavasti omasta edustaan silloin kun mulle jokin tärkeä on kyseessä. Että kaikki olisi tasapuolista ja reilua. Eipä taida ihmisten maailma vaan toimia niin. Sen sijaan se, joka joskus on joustanut, saa joustaa jatkossa lisää. Avuliasta pyydetään aina ekana apuun. Vaatimattomalle annetaan vaatimansa, eli vähän. Toiset antaa enemmän ja toiset on saamapuolella. Aina samat. Pitää yrittää kehittää kaupustelijan ominaisuuksia itsessään ja alkaa tehdä vaihtokauppaa lahjoittamisen sijaan.

Eniten kismittää näissä pitkä kariutunut parisuhde, jonka olisi voinut ehkä pelastaa kauan kauan ennen pahaa kriisiytymistä, tai ymmärtää lopettaa se toimimattomana ennen kuin puoli elämää oli hukattu.

Ainakin minä olen kiltti muille kuin itselleni ja näkisin aika vaikeana tasapainoiluna olla kiltti mutta tarpeeksi jämäkkä jotta ei tule kohdelluksi tiskirättinä.

En.

Aina olen ollut muita varten, mutta itseä en ole osannut puolustaa.

Taustalla lapsuuden kaltoinkohtelu.

Nyt vanhemmiten olen opetellut pitämään puoleeni, ja mitä vahvemmaksi tulee sitä enemmän suututtaa entinen minä jota en osaa katsoa lempeästi vuosien tuomalla viisaudella vaan soimaan sitä nuorta typerystä.