Äidit: oletteko noin yleisesti enemmän lapsi- vai eläinrakkaita?

Varmasti tulen rakastamaan omaa lastani enemmän kuin mitään/ketään muuta, mutta vieraiden kyseessä ollessa ihastelisin kyllä enemmän koiraa/kissaa/[nimeä eläin] kuin vauvaa/lasta.

Eläimissä voin rakastaa vieraitakin.

(en siis ollenkaan hyväksy eläinten kaltoinkohtelua, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että eläimiin yhdistetään kaikenlaisia inhimillisiä ominaisuuksia)

Vierasta kissaa tai koiraa voin helliä, vieraista lapsista harvoin ajattelen, että onpas söpö ja herttainen. Eläimistäkin kuitenkin pidän eniten silloin kun joku muu hoitaa ne.

Ihminen menee aina eläimen ohi arvoasteikossa, mutta voin sanoa olevani myös eläinrakas. Enpä muuten viitsisi pitää tätä meidän " eläinsirkusta" pystyssä ja kulkea joka vkloppu näyttelyissä.

eläimiä aina vain vähemmän. Eläimistä on niin paljon vaivaa ja haittaa. Koti ei olisi enää mielestäni viihtyisä, jos siellä olisi eläinten karvoja ja hajuja.

Jos pitäisi valita kahdesta hyväntekeväisyyskohteesta, joista toinen tähtää lasten auttamiseen ja toinen eläinten, niin kyllä minä roposeni annan ennemmin lapsille.

Tai sanotaan, että olen vauvarakas ja pupurakas. Mutta inhoan räksyttäviä koiria ja känkkäränkkiä mukuloita.

Rakastan eläimiä, ne saavat minussa kamalan voimakkaan hoivaamisvietin aikaiseksi. Vieraat lapset ei yhtään.

Tässä tapahtui huomattava muutos, sen jälkeen kun tulin äidiksi. Ennen tykkäsin hirveästi eläimistä ja minulla ehti olla itsellänikin lukuisia lemmikkejä. Nyt olen hyvin kiitollinen, ettei otettu koiraa ennen ekan lapsen syntymää, kuten suunnitelmissa oli. Oikeastaan sen esti allergisoitumiseni, mutta enää ei harmita pahemmin. Kyllä minulla on ihan tarpeeksi tekemistä kahdessa lapsessani, kummipojassa ja lasten kavereissa.

vaivalloisia ovat, niin lapset kuin eläimet :)