Jos ihmisen on pitkään paha olla ja hän ei halua elää, niin eikö jokaisella ole oikeus tehdä itsemurha?

kokematta; ja nyt olen onnellinen - Tuolloin nuorena niinkun Miia ja Mandi oli ajatukset pahimmillaan ,2

Vaikka tuntuu, että oma elämä on perseestä, niinkuin hyvin usein on, jokaisella meistä kuitenkin on jossain joku läheinen, joka suree ja jää voimaan pahoin, jos tapamme itsemme.



Ymmärrän kyllä, että itsemurhaan ajautunut ihminen ei jaksa ajatella kuin itseään.

iloinen olen tietenkin lapsestani ja hänen takiaan jaksan elää muttä välillä mietin olenko pilannut hänenkin elämän teoilla, jotka olen tehnyt...en varmaan ole itsekkään aivan tasapainoinen...mutta lapsellani ei ole kuin minut..

Mitä jos ei ole rakastavia ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2008 klo 22:03"]

Vaikka tuntuu, että oma elämä on perseestä, niinkuin hyvin usein on, jokaisella meistä kuitenkin on jossain joku läheinen, joka suree ja jää voimaan pahoin, jos tapamme itsemme. 

[/quote]

Kamalan itsekästä ajatella noin. Toisen pitää kärsiä elämässä päivä toisensa jälkeen, ettei sinulle tule paha mieli?

Ensin pitäisi mielestäni kokeilla lääkkeet ja terapiahoito. Ja jos on lapsia, niin itsari pitäisi tehdä niin ettei lapsilla ole pienintäkään vaaraa joutua näkemään tätä itsemurhan tulosta. Eli isä roikkumassa puun oksassa tai äiti sohvalla yliannostuksen ottaneena.

Ei itsareita missään nimessä.

Itsemurha on aina itsekäs teko. Joka sen valitsee, ei ajattele minkään vertaa läheisiää ja heille aihuttamaansa surua ja murhetta.

Isämme teki itsemurhan kun olin ekaluokalla, eli vuonna 1997. Se oli se ysärin lamahelvetti, hän oli ulosotossa firmansa takaamistaan lainoista ja sillä oli pari muutakin oikeusjuttua konkurssifirmaansa liittyen, mistä olisi voinut tulla lisämaksettavaa.

Yhtenä iltapäivänä koulussa opettaja tuli hakemaan minut kesken tunnin, ja pyysi lähtemään isoveljeni äidin luo, joka asui ihan siinä lähellä. Siellä oli vanhemmat veljet, heidän äiti ja poliisit, jotka kertoi että isä oli ampunut itsensä. 10-vuotias isoveli oli sen löytänyt, kun oli mennyt isän luoksen koulun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:20"]

Itsemurha on aina itsekäs teko. Joka sen valitsee, ei ajattele minkään vertaa läheisiää ja heille aihuttamaansa surua ja murhetta.

[/quote]

Vain sellainen, joka ei tiedä masennuksesta mitään, voi laukoa jotain noin typerää. Eikö omaisilta ole itsekästä vaatia ihmistä elämään, jos tämä tuntee olevansa niin syvällä, ettei pääse ilman itsemurhaa rauhaan? Kiva elää kärsien kunhan omaiset ovat tyytyväisiä?

Itsensä on oikeus tappaa, mutta ei muita. Kukaan ei voi pakottaa ketään jatkamaan elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:20"]

Itsemurha on aina itsekäs teko. Joka sen valitsee, ei ajattele minkään vertaa läheisiää ja heille aihuttamaansa surua ja murhetta.

[/quote]

Vain sellainen, joka ei tiedä masennuksesta mitään, voi laukoa jotain noin typerää. Eikö omaisilta ole itsekästä vaatia ihmistä elämään, jos tämä tuntee olevansa niin syvällä, ettei pääse ilman itsemurhaa rauhaan? Kiva elää kärsien kunhan omaiset ovat tyytyväisiä?

[/quote]

Olen usein miettinyt samaa. Joskus jopa se paha olo voi johtua näistä omaisista, välinpitämättömyydestä, ilkeydestä, kylmyydestä toista kohtaan. Mikä oikeus kellään on sanoa, että sinun pitää elää koska muuten minulle tulee paha mieli? 

Onhan se varmasti kurjaa, kun joutuu kohtaamaan tekemänsä väärydet kun joku läheinen tappaa itsensä. Mutta hei, kenen elämä aina olisi ruusuilla tanssimista? ;) 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2008 klo 22:41"] kokematta; ja nyt olen onnellinen - Tuolloin nuorena niinkun Miia ja Mandi oli ajatukset pahimmillaan ,2

[/quote]

Eikö näistä toinen tehnyt itsemurhan?

Apua pitäisi aina olla tarjolla ja saatavilla niille, jotka tällaista miettivät. Tiedän, ettei kaikki sitä saa mutta itsemurha on niin vääriin kuin olla voi.

Mitä jos ei ole läheisiä, tai jos on niin tuovat lisää kärsimystä (esim. väkivaltaa, vähättelyä jne)? Mitä jos on parantumattomasti sairas ja odotettavissa vain kipuja loppuelämäksi? Mitä jos sen lisäksi on pahoja mt-ongelmia? Mitä jos menneisyydessäkin on runsaasti traumaattisia kokemuksia (hyväksikäyttöä, kiusaamista jne) niin ettei sieltäkään saa ammennettua voimaa?

Mulla on aina ollut toivoa, mutta en kuvittele että jokaisen ihmisen kohdalla "sateen jälkeen paistaa aurinko".

On kai.

Mulla olip parikymppisenä pitkään paha olo. Harkitsin im useita kertoja, en kuitenkaan ikinä satuttanut itseäni (en viillellyt tmv). Lopulta ne ajatukset alkoivat konkretisoitumaan, autoa ajaessa mietin että jos nyt vaan painan kaasua niin olen tuon kallion seinämässä ym. Se olo oli vaan niin kamalan toivoton että en jaksanut ajatella muita kuin itseäni. Onneksi ehdin hakeutumaan avunpiiriin. Elämä on ihan nastaa nykyään.

Jos hankkii lapsia, on minusta velvollisuus yrittää parhaan kykynsä mukaan pysyä terveenä/hengissä! Eli en hyväksy itsemurhaa, mutten myöskään kovien huumeiden käyttöä, alkoholin suurkulutusta tai tupakointia = hidas itsemurha.

Kuolematonhan kukaan ei ole, mutta kenenkään vanhemman ei pidä riskeerata elämäänsä tarpeettomasti.

Ei muuta kuin köyttä ja rasvaa ja joku koukku kattoon. Muita siihen ei saa sekoittaa esim rekkakuskeja tai veturi kuskeja. Joku oli keksinyt sitoa itsensä pyörään ja ajoi jokeen, palomiehet sattumalta sitten löysivät 

Jokaisella ihmisellä on oikeus oman elämänsä päättämiseen. Tämä tulee tehdä mahdollisimman vähän muille kärsimystä aiheuttaen ja vasta kun mikään muu ei enää auta.

Ei. Hänen pitää hakea apua, niin pitkään että saa.

Hänellä ei ole oikeutta pilata lastensa, sisarustensa, vanhempiensa, ystäviensä jne. ihmisten elämää aiheuttamalla vakavan trauman. 

Selvitä asiasi, äläkä pilaa muiden elämää! Täällä on jokaisella omat vaikeutensa, ota pääsi pois omasta aunuksestasi, auta muita niin huomaat, että ei ne sun ongelmat ole sen arvoisia että itseään pitäisi alkaa tappamaan, ne on ohimeneviä, vaikka menisi muutama vuosi, niin mitä sitten.