Kuinka nopeasti isännöitsijä puuttuu valituksiin?

Tiedustele isännöitsijältä. Ja sitä odotellessa pidä kirjaa häiriöistä.

Joo mietin vain kehtaako jo laittaa viestiä kun on hällä varmasti muitakin töitä kuin tämä yksi asia. Ap

Riippuu mistä asiasta olet valittanut. Jos kyse on naapurin aiheuttamasta häiriöstä (esim. metelöinti hiljaisuuden aikana), niin yleensä tarvitaan kahdesta eri osoitteesta (sama taloyhtiö) valitus samasta aiheesta, ennenkuin isännöitsijä puuttuu asiaan. Silloin isännöitsijä puuttuu asiaan mahdollisimman pian, heti kun se viimeisin valitus on tullut. Yhden henkilön valitus ei riitä todisteeksi häiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mistä asiasta olet valittanut. Jos kyse on naapurin aiheuttamasta häiriöstä (esim. metelöinti hiljaisuuden aikana), niin yleensä tarvitaan kahdesta eri osoitteesta (sama taloyhtiö) valitus samasta aiheesta, ennenkuin isännöitsijä puuttuu asiaan. Silloin isännöitsijä puuttuu asiaan mahdollisimman pian, heti kun se viimeisin valitus on tullut. Yhden henkilön valitus ei riitä todisteeksi häiriöstä.

Virallisessa, kirjallisessa valituksessa pitää olla kaksi valittajaa (jotka ovat myös valmiita todistamaan asiasta oikeudessa).

Epävirallisemmin voi kyllä yksikin valittaa. Olen itse soittanut häiriköstä isännöitsijälle. Hän otti asian heti hoitaakseen ja aikoi soittaa häirikölle. Luulen, että isännöitsijänkin intressi on hoitaa asia mahdollisimman vähäisellä työllä, eikä esim. raskaalla häätöprosessilla. Niin, ja naapurihäirikön häiritsevä elämä ainakin väheni ilmeisen isännöitsijän soiton jälkeen.

Onneksi yksittäisen asukkaan valitus ei riitä epävirallista huomautusta kummempaan, ainakaan ilman vahvoja todisteita.

Mulla oli toisena seinänaapurina ihan asiallisen oloinen nainen, tavallinen ja siisti. Moikattiin jos nähtiin käytävällä.

Yhtäkkiä alkoi mun postiluukusta tipahdella nimettömiä heippalappuja, joissa jokaisessa edellistä aggressiivisempaan sävyyn vaadittiin, että lopetan saksofonin soiton kello yksi yöllä. Varsinkin arkisin, mutta kuulemma viikonloppuisinkaan ei saa musisoida kello 22 jälkeen.

Olin (ja olen) täysin samaa mieltä laputtelijan kanssa. Ensin ajattelin, että nämä olivat jonkun samassa rapussa asuvan dementikon yleisluonteisia tiedoksiantoja jokaiselle asukkaalle, lappuset olivat siis printattuja, ei käsinkirjoitettuja. Täällä asui silloin vielä paljon vanhuksia, sittemmin luontaista poistumaa on tapahtunut runsaasti.

Hämmästyin hieman, kun joskus juttelin pyykkituvalla lappusista toisen seinänaapurin (vanhempi rouva) kanssa, silleen vähän naureskelevaan sävyyn, mutta hän kertoi ettei heille ole moisia tullut. En sen kummemmin jaksanut vaivata päätäni asialla, kunnes isännöitsijältä tuli vähän vaivaantunut puhelu, jossa hän kehotti olemaan tarkka hiljaisuussääntöjen kanssa. Mä toki tajusin heti, mistä on kyse, mutta vasta noin 15 minuuttia puhelun alusta isännöitsijä suostui lopulta sanomaan, että musta on tehty yhden naapurin taholta lukuisia valituksia, koska soitan saksofonia "todella rumasti" (valituksen tekijän kuvailu, ei isännöitsijän) keskellä yötä, jatkuvasti.

Mä en voinut muuta, kuin revetä nauruun. Mulla ei ole saksofonia. Mulla ei ole koskaan ollut saksofonia. Mä en edes kuuntele kotona saksofonimusiikkia, mitä nyt joskus jotain jazzia kuulokkeista, jos oon etäpäivällä himassa ja pitää keskittyä. Isännöitsijä pyyteli anteeksi ihan hirveästi ja sanoi, ettei olisi edes halunnut soittaa mutta kun tää naapuri, jota ei tietenkään nimennyt enkä mä kysynyt, häiriköi taas häntä lähes joka päivä puhelimitse asian tiimoilta. Mä olin asunut siinä vaiheessa taloyhtiössä viitisen vuotta, eikä kukaan ollut koskaan valittanut mistään muhun liittyvästä. Tää mun toinen seinänaapuri, nuori nainen, oli muuttanut tänne ehkä puoli vuotta aikaisemmin ja lappuja, sekä soittoja isännöitsijälle, oli tullut pari kuukautta.

Jatkuu...

5 jatkaa:

Noh, mä sanoin isännöitsijälle, että lupaan olla hankkimatta saksofonia tai jos sellaisen jossain mielenhäiriössä ostaisinkin, vannoin harjoittelevani päiväsaikaan.

Kävin kysymässä toiselta seinänaapurilta, eli vanhemmalta rouvalta, onko mun asunnosta ikinä kuulunut mökää yöaikaan sinne ja sanoi ettei koskaan. Samaa sanoivat alakerran ja yläkerran naapurit. Kyselin siksi, josko vaikka putkistosta kuuluisi jotain melua, jonka voisi erehdyksessä luulla olevan torvimusiikkia. Toinen seinänaapuri, eli nuori nainen, ei avannut mulle ovea.

Mä päätin olla viikon verran etänä töissä, jotta voisin varmistua lappujen lähteestä. Oikeasti, istuin monta päivää läppäri sylissä eteisen matolla, aivan jumalattoman epäergonomisessa asennossa, väliovi auki käytännössä lähes 8h päivässä, koska nää laput tuli joka kerta kun olin töissä toimistoaikaan. Hemmetin monta väärää hälytystä normaalin postin muodossa.

Oisko ollut torstai, kun postiluukusta alkoi työntymään jälleen saksofonilappunen. Mä hyppäsin äkkiä ylös, räväytin oven auki melkeen naapurin nuoren naisen päälle. Mun ovi aukeaa niin, että sen ollessa auki kokonaan blokkaa se käytännössä kulun tän naisen asuntoon ja hän jäi siis jumiin käytävälle mun kanssa. Tiedustelin ihan ystävälliseen sävyyn, mitä ihmettä nää laput on ja oikeastiko hän luulee mun soittelevan jotain hemmetin torvea pitkin öitä. Sanoin myös, että jos mun asunnosta joskus kuuluu melua, kannattaa siitä tulla sanomaan ihan saman tien, jotta tajuan ja lasken volyymia heti. Että tällaiset kuukausia kestävät heippalappurumbat on vähän huono keino selvittää asioita, jos hiljaisuuden tarve on akuutti. Viimeistään ois kiva tietää siinä vaiheessa kun nähdään käytävällä ja moikataan. Nainen meni aivan uskomattoman vaikeaksi. Ei sanonut alkuun mitään ja alkoi sen jälkeen itkeä, kuinka ei ole nukkunut kunnolla kuukausiin, että ensimmäiset kuukaudet kesti mun jatkuvaa meluamista, mutta viimein oli saanut tarpeekseen ja päätti että mun on lähdettävä. Mä yritin kysyä, milloin tarkalleen ottaen sitä mölyä kuuluu, mutta hän ei osannut sanoa muuta kuin toistaa ettei enää kestä ja että hän ei uskalla puhua mulle suoraan koska olen "uhkaava". Mä olen ihan normaali, työssäkäyvä, nuorehko mies. Harrastuksiin kuuluu sali ja matkustelu sekä sydäntä lähellä ovat eläimet. Harrastuksiin ei kuulu vaskipuhaltimet ja niillä konsertointi keskellä yötä. Joskus kuuntelen raskaampaa musiikkia, maltillisella volyymilla, koska en pidä kovista äänistä pienessä tilassa (poikkeuksena auto).

En oikein osannut tehdä tilanteessa enää muuta, kuin päästää naisen kulkemaan asuntoonsa. Vähän antikliimaksista. Ei moikattu enää käytävällä ja jos tää tuli vastaan pihalla, kääntyi äkkiä toiseen suuntaan. Isännöitsijältä tuli toinen puhelu, jossa kertoi naapurin sanoneen mun käyttäytyneen uhkaavasti häntä kohtaan ja mun ahdistaneen saman naapurin loukkoon niin, ettei ollut päässyt pakoon. Joka siis ei ollut totta, mun ovi ja ruumis blokkasi kyllä kulun hänen asuntoonsa, mutta ei rappusiin. Kehotin isännöitsijää sanomaan tällä naiselle, että soittaa seuraavalla kerralla suoraan poliisille, mä en enää jaksa.

Nainen asui naapurissa vielä pari kuukautta ja muutti pois.

Että ihan kiva, ettei yksi ilmoitus ilman todisteita riitä varoitukseen. Tykkään mun asunnosta, enkä halua että taloyhtiö pakkolunastaa sen jonkun yhden hullun valitusten takia. Tää ei tarkoita, etteikö ap:n valitus olisi validi, kunhan halusin kertoa mun tarinan. Terkkuja tutuille, tästä tunnistaa varmasti.