Tuleeko sulle koskaan onnellisuustunne-puuskia?

❤

Hassua nähdä tuo otsikko, kun juuri tänään koin taas ihmeellistä syvää onnea/rauhaa/seesteisyyttä ihan tuosta vaan. Taustalla ei mitään soittamisia tai muistamisia, ehkä kummninkin asiat rullanneet viime aikoina ilman pahoja takaiskuja.

Jännä miten näitä aina silloin tällöin tulee, out of the blue. Ne ovat kuin kosketuksia jostain taivaallisesta ja auttavat taas jaksamaan eteenpäin joskus harmaassakin arjessa.

Pyrin kyllä elämään kiitollisena ja tyytyväisenä, auttamaan muita. Enkä marise pikkuasioista, harvoin muille kerron isoistakaan murheista.

Tuleehan niitä joskus, kun tuntuu että kaikki on kunnossa ja toimii. Tosin se fiilis yhtä nopeasti sitten menee kuin tuleekin, kun kaikki alkaa leveemään käsiin.

Joskus lapsena ja nuorena tuli, kun oli hetkittäin kaikki hyvin.

Ei tule.

Ainoastaan joskus jonkin musiikin, tuoksun tmv aiheuttamia muistoja onnen tunteesta.

Muuten vain esitän iloista. En tunne oikeastaan mitään.

Useinkin. Juuri tällä hetkellä, useamman vuoden jo, elämässäni on ollut kaikki hyvin.

Joskus tulee hetkiä, jolloin tuntuu asioiden menevän oikein ja hallitsen tilanteen. Kunnes tulee ajatus kaikesta ahdistavasta, keskeneräisestä ja niistä elämän umpikujista, joita en ole pystynyt käsittelemään/ selvittämään.

Hetken onnellisuus ei poista taka-alalla häämöttävää masennuksen mustaa verhoa.

Kyllä vaan, yleensä tavallisessa arjessa kesken kaiken tunnen huumaavaa onnea. Toki myös lomilla mutta ne ovat enenmän tietoisesti tuotettuja hetkiä, esim ihana näköala aukeaa kapuamisen jälkeen tms. Arkiset onnen hetket ovat kuin pieniä lahjoja.

Joo kai, jos tässä nyt puhutaan samasta asiasta.

Yhtäkkiä tulee iso ilo, johon ei ole isoa ulkoista syytä, mutta sillä hetkellä kaikki näyttää hetken olevan elämässä hyvin, olen kiitollinen läheisistä yms.

Joskus tuon ilonryöpyn voi laukaista vaikka se, että löydän herkun, jonka olin unohtanut. Tai saan hyvän idean. Mutta jännää on se, että samalla kaikki hyvä elämässäni yhtäkkiä herättää kiitollisuutta. Ensin siis tulee ilo (jonkin suht pienen asian johdosta), sitten yleinen kiitollisuus. Vaikka luulisi menevän toisinpäin.

viimeks 2 v sitten ulkomailla. ihan hämmennyin kun yhtäkkiä kadulla kävellessäni havahduin siihen että wow, mä tunnen onnea! ihan vilpitöntä onnea. no se lakkasi heti kun pääsin (=jouduin) takaisin suomeen. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee hetkiä, jolloin tuntuu asioiden menevän oikein ja hallitsen tilanteen. Kunnes tulee ajatus kaikesta ahdistavasta, keskeneräisestä ja niistä elämän umpikujista, joita en ole pystynyt käsittelemään/ selvittämään.

Hetken onnellisuus ei poista taka-alalla häämöttävää masennuksen mustaa verhoa.

Mitäpä jos keskittyisit siihen onnellisuuteen? Palautat sen mieleesi aina, kun synkkyys uhkaa vallata mielen. Että hetken se vain kestää, ei iankaiken.

Ei tuu. Ehkä lähimmäksi pääsee menkkojen aikaan, kun on itku herkässä.

Onni on kun on kyky tuntea onnellisuutta ja nähdä elämän positiiviset asiat, keskittyä niihin eikä niihin huonoihin. Miettiä, että asioilla on aina tapana järjestyä.

Tulee. Useasti kun on uninen lapsi kainalossa mutta välillä ihn vaan yllättäen tajuan miten hyvin mulla on moni asia.