Somesynnyttäjät työllistävät kätilöitä "Pistähän se puhelin pois ja keskitytään tähän vauvaan"
V-lopun iltiksessä juttua, paperiversiossa. Ei ole sama linkki mutta tässä aika hyvin tiivistettynä mistä on kyse
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/082f6e1a-8fdc-43d4-9f7b-9524…
Nykyään synnyttäjät saattavat tehdä minuutti minuutilta päivityksiä synnytyksen kulusta. Äidit myös saavat paljon viestejä, joihin he vastailevat synnytyksen tiimellyksestä. Häslääminen puhelimen kanssa vaikuttaa kielteisesti synnytykseen. Kaikkein pahimmalta tuntuu jos joudun sanomaan että pistähän se puhelin pois ja keskitytään tähän vauvaan.
Ihan sairasta tämä nykymaailman meno.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
On se niin väärin, kun naisilla voi olla jotain millä saa ajatukset pois kivusta.
Tiedät itsekin miten typerä kommenttisi on.
Sairaala tarjoaa suihkua kaikille synnyttäjille. Se ei todellakaan ole pakollinen synnytyksessä.
En olisi synnytyksessä kyennyt kyllä mitään somea päivittämään. Ja kun lapsi oli sylissä, kaikki muu unohtui.
Kieltämättä aivan sairasta. Eikö voi edes tuollaista hetkeä elää luonnollisesti? Säälittäviä ihmisiä, sääliksi käy tulevia lapsia.
Mitä salassapidettävää kätilö tekee synnytyksen aikana?
Kätilö saa olla iloinen, että nykysuomessa joku työllistää.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä aivan sairasta. Eikö voi edes tuollaista hetkeä elää luonnollisesti? Säälittäviä ihmisiä, sääliksi käy tulevia lapsia.
Määrittele "luonnollinen"? Kuinka paljon teknologiaa saa huoneessa olla, että se on vielä luonnollinen?
Eihän se synnyttäminen sit voi olla kovinkaan kamalaa touhua, jos pystyy somettamaankin samalla.
Hyvin on asiat, jos siitä kivusta saa ajatukset pois vaan somea näpyttämällä. Ei olis onnistunut multa.
Ainakin tästä voi päätellä, että ei se synnytys niin kamalaa kuoleman tuskaa ole :)
Eikä ne nyt varmaan ihan loppumetreillä someta. Alussa nyt ihan hyvin voikin, kun supistukset kestävät hetken ja välissä on aika rauhallista.
Tuskin ponnistusvaiheessa kuitenkaan on känny kädessä. Silloin se tietysti on isällä, joka kuvaa tapahtuman ja päivittää instaan.
Minä olin sairaalassa synnyttämässä neljä vuorokautta. Käynnistettiin, ei käynnistynyt, lopulta leikattiin. Rukoillako olisi pitänyt kaikki ne päivät tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se synnyttäminen sit voi olla kovinkaan kamalaa touhua, jos pystyy somettamaankin samalla.
varmaan alkuvaiheessa supistusten välillä pystyy, sen jälkeen kyllä harvoin. Uskon että moni oikeasti näprää kännykkää stressilelun tapaan saadakseen ajatukset pois kivusta tai synnytyspelosta.
Tuttu laittoi viestiä vauvan syntymästä vasta usean päivän jälkeen. Oli toki ilmoittanut ennalta että nyt lähdettiin kohti sairaalaa. Oli kuulemma niin väsynyt synnytyksen jälkeen ettei jaksanut. Kaikista läheisimmille oli tietysti ilmoittanut heti. Ei puhettakaan että olisi kesken synnytyksen mitään someillut. En tunne ainuttakaan joka niin tekisi mutta tietysti jos jollain on voimia eikä se häiritse itse synnytystä eikä kätilöiden työtä niin mikä ettei.
Ymmärrän ongelman vain, jos potilas somettaa silloin, kun kätilö yrittää keskustella synnytykseen liittyvistä asioista. Sen aikaa, kun synnyttäjä on itsekseen tai tukihenkilönsä kanssa, tehköön ihan mitä lystää ja pystyy. Tiettyyn pisteeseen kipua pystyy hallitsemaan ihan vain harhauttamalla mieltä. Ei se poistu kokonaan, mutta lieventyy ja muuttuu siedettävämmiksi. Kyse on henkisestä taistelusta ja jokaisella on omat keinonsa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sairaalassa synnyttämässä neljä vuorokautta. Käynnistettiin, ei käynnistynyt, lopulta leikattiin. Rukoillako olisi pitänyt kaikki ne päivät tehdä?
Sinun olisi pitänyt olla läsnä niissä hetkissä jakamassa tämän ainutlaatuisen kokemuksen elämänsä aloittavan vauvasi kanssa.
Nyt tämä syntymää edeltävä välinpitämättömyys on aiheuttanut lapselle kaipuun ja ikävän, joka kalvaa koko elämän ajan.
Mulle ei olisi ikinä tullut mielenkään ottaa puhelinta synnytykseen mukaan. Kuulostaa todella oudolta. Mut nää onkin jotain ”somesynnyttäjiä”.
Niille kun lyö rauhoittavan piikin persiiseen (ns. kivunlievitys) niin eipä enää paljoa tee mieli somettaa.
Ilokaasuhuuruissani lähetin parhaalle kaverille paljon viestejä, sama juttu toisinpäin. Ollaan tsempattu molempia kesken synnytyksen. Toki loppuvaiheessa ei ole enää kyennyt naputtelemaan. Muistan kuinka valvoin koko yön odotellen sitä viestiä, että ystävän lapsi on vihdoin syntynyt ja kaikki on hyvin.
Kätilö ei kyllä ole sitä nähnyt, sillä eihän ne ole edes koskaan paikalla. Käyvät kurkkaamassa ja jatkavat matkaa jos ei vielä tarvi ponnistaa...
Synnytyssalissa ei saanut viisi vuotta sitten edes olla puhelin päällä. Onko tää muuttunut.
On se niin väärin, kun naisilla voi olla jotain millä saa ajatukset pois kivusta.