Mieheni hellii äitiään
Mieheni hyvin hyvin vanha muistisairas äiti elelee erään kaupungin hoivakodissa. Hoito on hyvää vaikka kerran sai väärät lääkkeet ja joutui hoitoon. Mieheni on ainoa poika ja hänet hän tuntee. Minua ei tunne vaan luulee naissukulaiseksi ennen sotaa. Anoppi viihtyy hyvin ja syö hyvin.
Anoppi oli terveenä hyvin vaikea muita inhoava ihminen ja nyt hänessä näkyy lempeyttäkin. Hän ei muista enää 30v nuorempia asioita.
Miehelleni äitinsä sairaus on kova paikka vaikka hänkin on jo iäkäs. Näkee että äiti poika suhde on tärkeä. Mieheni taitaa pelätä äitinsä kuolevan ja hautajaisia. Heidän siteensä on vankka.
Jossain määrin minua ärsyttää kun mieheni Halii ja Halii ja pussaa ikivanhaa äitiään. Siihen ilkeyteen verrattuna mitä äitinsä harrasti terveenä muihin. Minuakaan mieheni ei ole halannut noin moneen vuoteen. Tekisi mieli lähteä pois että mieheni arvostaisi minuakin. Avioliittomme on muuten hyvä.
Kommentit (10)
Sitten sä lähdet jos on niin kova paikka että miehesi rakastaa äitiään, joka todennäköisesti kuolee pian.
Ehkä se kuitenkin helli poikaansa aikanaan, pojalla voi olla oikeinkin hyvät muistot.
Kuulostat niin katkeralta, ei ihmekään jos miehesi ei ole halanut sinua jos märehdit päivät negaatioissasi.
Se onkin ongelma, jos mies ei arvosta eikä halaa vaimoaan, mutta se ei, että hän halii muistisairasta äitiään. Eiväthän vaimo ja äiti kilpaile keskenään, vaan halauksia tulisi riittää molemmille.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nyt on kyllä peiliin katsomisen paikka ap:lla.
No on juu kamalaa kun omaiset rakastaa sairaita vanhuksiaan.
Anna sen miehen nyt olla äitinsä kanssa kun vielä voi.
Ai s**tana, tämä oli uusi rimanalitus tällä palstalla. Joku on kateellinen muistisairaan vanhuksen saamasta huomiosta.
Ei millään pahalla, AP, mutta ei se ole sinun paikkasi sanoa, miten miehesi tulisi suhtautua äitiinsä. Anna miehesi ottaa kiinni menetettyjä äidinrakkauden vuosia, harva vanhemman kaltoinkohtelema lapsi saa ikinä sitä tilaisuutta.
Avioliittonne taas on asia erikseen. Miehesi rakkauden äitiään kohtaan ei pitäisi olla sinulta mitään pois; rakkaus ei ole rajallinen resurssi. Jos parisuhde on siis noin tulehtunut, on kenties aika kokeilla parisuhdeterapiaa tai jatkaa elämää erillään.
Toisen ihmisen pitkäaikaisesta asiattomasta käytöksestä on joskus hankala päästä yli. Tässä tapauksessa on kuitenkin kysymys muistisairaasta henkilöstä. On epätodennäköistä, että tulisit saamaan häneltä anteeksipyyntöä mikäli hän on ollut sinullekin ilkeä. Jos sellaiset asiat vaivaavat sinua, joudut etsimään niiden kanssa rauhan jollain muulla keinoin.
Tutun ihmisen läheisyys ja helliminen yleensä rauhoittavat muistisairasta, joten äidin näkökulmasta pojan reagointi on hyväksi. Miehesi käy varmasti monenlaisia tunteita läpi mielessään, varmaan harvalle vanhemman muistisairaus ja lähestyvä kuolema ovat läpihuutojuttu. Ehkä hän osoittaa tunteitaan siitäkin syystä. Niille on vielä mahdollisuus, tai ehkä hän haluaa ehjätä omia muistojaan äidistään tällä tavalla.
Tämä äidin ja pojan pian katkeava suhde on kuitenkin täysin erillinen kuin teidän suhteenne. Toisen osapuolen sairaus poistaa asetelmasta myös sen perinteisen miniän ja anopin "kilpailuasetelman" riskin, missä anoppi haluaa säilyttää aikuiseen poikaansa ehkä liiankin tiiviin yhteyden. Se on sinun kannaltasi helpottava asia, kyse ei ole valtasuhteista. Mutta sen lisäksi sinun pitäisi irrottaa kokonaan oma parisuhteesi ja sen tila, mukaan luettuna hellyydenosoitusten puuttuminen, tuosta vanhuksen ja poikansa kanssakäymisestä. Keskustele siitä miehen kanssa erikseen, ilman että vedät äitiä mukaan asiaan.
Ok.