Lue keskustelun säännöt.
Inhoatko anoppiasi? Vai onko sinulla ihana anoppi? Äänestä, haluan tietää miten tämä keskimäärin menee
16.09.2019 |
Kerro miten koet anoppisi. Haluan tietää miten tämä menee keskimäärin Suomessa. Täällä on usein aloituksia todella ahdistavista anopeista, harvoin ihanista. Itselläni on ollut kaksi anoppia, toisesta pidin paljon, toisen kanssa emme oikein tule toimeen koska mielestäni hän kohtelee poikaansa (eli miestäni) aika ikävällä tavalla.
Kommentit (47)
Minun anoppini on aika raskas ihminen. Hän on tosin kertonut, että hänellä itsellään oli todella karmiva anoppi jota hän vihasi. Kuulemma yrittää olla itse anoppina parempi. No onneksi yrittää, onnistuu joskus, monesti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok, tullaan toimeen. Tavataan noin 4-5 kertaa vuodessa. Jos oltaisiin useammin tekemisissä, voisi olla enemmän kitkaa.
Sen verran pidän ex-anopistani että ollaan vieläkin tekemisissä viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pidän ex-anopistani että ollaan vieläkin tekemisissä viikottain.
Minäkin pidin ex-anopistani. Nykyisestä en sitten yhtään.
Vastasin etten voi sietää, mutta todellisuudessa siedän kuitenkin (miehen pyynnöstä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasin etten voi sietää, mutta todellisuudessa siedän kuitenkin (miehen pyynnöstä).
Sitten vastasit ihan oikean tuntemuksesi mukaan! Kyselinkin, että miten ihminen kokee anoppinsa. Eli sitä tunnepuolta. Se että käyttäytyy kuin sietäisi (esim. miehen pyynnöstä) on sitten toinen juttu. Tsemppiä sinulle! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan sama. Olemme tekemisissä kaksi kertaa vuodessa pari tuntia joten ei haittaa.
Koen rasittavaksi ihmiseksi. Onneksi asuu kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin etten voi sietää, mutta todellisuudessa siedän kuitenkin (miehen pyynnöstä).
Sitten vastasit ihan oikean tuntemuksesi mukaan! Kyselinkin, että miten ihminen kokee anoppinsa. Eli sitä tunnepuolta. Se että käyttäytyy kuin sietäisi (esim. miehen pyynnöstä) on sitten toinen juttu. Tsemppiä sinulle! Ap
Kiitos tsemppauksesta :) kyllä tämä tässä sujuu, kuitenkin niin paljon omaa elämää meidän perheellä, että ei kauhean usein nähdä. Ja kun lapset kasvaa niin varmaan käynnit yhä harvenee.
Anoppini on ihan ok.
Eniten pidän siitä, että hän ei sekaannu muiden asioihin, eikä ole utelevaista sorttia. On kuitenkin läsnä ja osallisena, mutta ilman sellaista päällepäsmäröintiä ja omien mielipiteiden esittämistä ainoana totuutena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on ihan ok. Tavallaan tosi ihana, mutta pisteitä rokottaa tietyt ideologiat ja niiden tuputtaminen lapsillemme. Mutta tulemme hyvin toimeen. Ei ole tukena mummona sillä on huonokuntoinen ja omallalaillaan vähän hullu (niinhän me kaikki) ja rahavaikeuksissa eli autettava. Mutta oikein kiva ihminen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ainakin maailman paras anoppi.
En pidä anopistani. Se on kova juoruilemaan ja puhuu selän takana pahaa. Ne yksityiskohdat, joita se ei tiedä, se keksii omasta päästään. Mielestäni tuo on "selkään p'u'u'kottamista" ja täysin aiheetonta draamaa.
Olen sanonut anopille: "Samalla p'u'u'kolla, jolla se iskee mua selkään, katkaisen kaikki välit siihen."
Näin olen toiminut. En ole sen kanssa missään tekemisissä. Hyvä näin.
Ei niin aavistustakaan. En ole häntä näiden kahdeksan vuoden aikana kertaakaan nähnyt.
Anoppi on mukava ja suloinen, appiukko onkin sitten oikea mörökölli, joka ei edes vastaa tervehdedykseen.
Edellisen miesystävän lapsuudenperhe oli suloisen ihana! Nykyisen miehen ihan hirveä, todellista roskas*akkia Savokainuusta. Koko ajan yrittävät hyötyä, ihan joka välissä. Ja solvaavat ja herjaavat ja vittuilevat jatkuvasti.
Anoppi ja appi ovat hyvin erityylisiä ihmisiä kun minä ja siedän heitä kun pari kertaa vuodessa tavataan. Erityisesti häiritsee anopin alkoholin jatkuva suurkulutus.
Ihana anoppi, en parempaa voisi kuvitellakaan.