Lue keskustelun säännöt.
Inhoatko anoppiasi? Vai onko sinulla ihana anoppi? Äänestä, haluan tietää miten tämä keskimäärin menee
16.09.2019 |
Kerro miten koet anoppisi. Haluan tietää miten tämä menee keskimäärin Suomessa. Täällä on usein aloituksia todella ahdistavista anopeista, harvoin ihanista. Itselläni on ollut kaksi anoppia, toisesta pidin paljon, toisen kanssa emme oikein tule toimeen koska mielestäni hän kohtelee poikaansa (eli miestäni) aika ikävällä tavalla.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ei niin aavistustakaan. En ole häntä näiden kahdeksan vuoden aikana kertaakaan nähnyt.
Ihan mielenkiinnosta... miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen anoppini kanssa vähän tekemisissä eli noin 3-4kk välein, silti aina kun tapaamme hän on äkäinen, töykeä, sairaalloisen utelias ja herjaava. Muutama vuosi sitten näimme useammin, mutta siitä ei tullut muuta kuin pahaa mieltä. Nykyisin en mieluusti ottaisi häntä kylään, sillä kielloista huolimatta tutkii kaapit, laatikot, lainaa luvatta tavaroita, kyselee jatkuvasti, kommentoi ulkonäköä, vaatteita, sisustusta, pihaa, vaihtaa sekä ulkona että sisällä tavaroiden paikkaa, kaikkea mahdollista. Heittäytyy marttyyriksi, kun kielletään.
En myöskään jaksa kuunnella hänen paasaustaan siitä, kuinka asiat tehdään 40v kokemuksella.... näistä hänen tempauksistaan voisi kirjoittaa kokonaisen niksipirkka -kirjan.
Olemme kaikessa eri maata! Hän voisi ikänsä puolesta olla mummoni, ehkä osin siksi tapamme olla olemassa on erilainen. Lisäksi minä olen suuresta kaupungista kotoisin ja yhä kaupungissa asuva. Hän maaseudun perällä viettänyt koko elämänsä. Kuluttaa energiaa niin, että välttelen ylimääräistä näkemistä. Aina ei voi välttyä.
En pidä anopistani, mutta en (enää) ehkä sentään vihaakaan. Hän on vaikea ihminen, koska elää täysin lastensa kautta ja omaa elämää ei ole. Jatkuvaa martyrointia ja asioihimme puuttumista on ollut koko ajan, esim. lemmikeistä, siitä milloin meidän pitäisi hankkia lapsia, missä asumme jne. Välit ovat välillä olleet aika kireätkin ja olen antanut liikaa talloa rajojani. Kuitenkin tiedän, ettei hän ole ilkeä vaan ei vain ymmärrä. Nyt on rauhallisempi kausi, kun aikaisemmin selviteltiin välejä ja siedän häntä vähän paremmin, kunhan ei olla liikaa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin aavistustakaan. En ole häntä näiden kahdeksan vuoden aikana kertaakaan nähnyt.
Ihan mielenkiinnosta... miksi et?
Ei kuulu sinulle.
anoppini on hyvä anoppi. hän ei koskaan puutu asioihimme eikä yritä vaikuttaa minuun, hän ei myöskään puhu selän takana pahaa kenestäkään. koska asumme vain muutaman kilometrin päässä hänestä tapaamme useamman kerran viikossa. en koe häntä läheiseksi, mutta ihan mukava ihminen nyt kun olemme tutustuneet, alkuun vierastin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen yhteyksissä exän äidin kanssa. Eronkin aikaan hänen ymmärryksensä oli enemmän minun kuin poikansa puolella.
Teki mahtavan pojan, siitä syystä on ihan paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin että pidän. Anoppi on monisairas (psyykkisesti ja fyysisesti) ja siitä johtuen raskasta seuraa, mutta eipä se hänen vikansa ole. Kuulemma ollut mahtava tyyppi ennen sairastumistaan, olisi ollut mukava tuntea silloin.
2 kertaa vuodessa näemme, asumme 250 kilsan päässä toisistamme, eikä meillä ole lapsia joten senkään takia emme juuri ole tekemisissä. Hyvä näin sillä hän on aika rasittava, vaativa ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini innostui uskosta ja muutti lähetystyöntekijäksi ennen kuin tapasin mieheni. Olemme olleet naimisissa 4 vuotta ja yhdessä 7 vuotta, mutta en ole tavannut kertaakaan anoppia. Me emme halua matkustaa kyseiseen maahan, on nimittäin todella epävakaa ja vaarallinen, ja taas anoppi ei suostu sieltä lähtemään. Oli ilmeisesti ihan normaali tyyppi ennen kuin hurahti uskoon oikein kunnolla. Että enpä oikein tiedä.
Tykkään tulevasta anopistani.
T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60%:lla lämpimät välit anoppiin, 40%:lla ei.
Anoppini on hyvin erilainen ihminen kuin minä. Meillä ei juurikaan ole muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita kuin lapset.
On silti lämmin ja kiva tyyppi, vaikken aina ymmärräkään hänen aivoituksiaan. Välittävä ja omistautuva mummi, jota arvostan todella. Olen iloinen että hänellä ja lapsellamme on todella läheiset ja lämpimät välit. Tulemme oikein hyvin juttuun, koska olemme molemmat sen tyyppisiä että selviämme hankalienkin ihmisten kanssa. Sydänystäviä emme missään nimessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anoppini on hyvä anoppi. hän ei koskaan puutu asioihimme eikä yritä vaikuttaa minuun, hän ei myöskään puhu selän takana pahaa kenestäkään. koska asumme vain muutaman kilometrin päässä hänestä tapaamme useamman kerran viikossa. en koe häntä läheiseksi, mutta ihan mukava ihminen nyt kun olemme tutustuneet, alkuun vierastin häntä.
Ihan ohiksena huutelen, että minkä ihmeen takia tapaatte useamman kerran viikossa ? Ihan sama mikä on välimatka, mutta jos monta kertaa viikossa on pakko nähdä, on syynä se, jompikumpi ei ole napanuoraansa katkaissut, joko anoppi tai hänen lapsensa.
Mulla on ihan mahtava anoppi! Pidän hänestä ihan älyttömästi, voi kun oma äiti olisi ollut edes puoliksi niin ihana ihminen.
Kamala akka, onneksi meni välit poikki jo yli 17 vuotta sitten. Olen sen jälkeen nähnyt hänet vilaukselta kerran ja puhunut ehkä noin 5 sanaa.
Nyt ihan neutraalit välit kun mies pisti stopin mun kiusaamiselle. En näe paljoa, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mies käy lasten kanssa.
Nykyinen anoppini on mitä mainioin tyyppi; hän on kasvattanut kaikki kolme poikaansa hyvin ja irrottanut otteensa heistä kohdellen kaikkia aikuisina miehinä.
Aivan loistava mummeli!
Ja varsinkin kun voin verrata entisen aviopuolisoni äitiin joka oli totaalisesti toista maata.
Ex- anopin kanssa tultiin hyvin toimeen ja hän tykkäsi minusta, minä myös hänestä. Joskus sanoi minulle ettei se tiedä hyvää että anopin kanssa on niin hyvää pataa. Ja niin siinä kävikin sitten lopulta että erottiin miehen kanssa.
Nykyinen anoppini on hyväsydäminen ja tullaan toimeen, mutta jos joutuisin saman katon alla pitempään hänen kanssa asumaan niin tulisin varmaan hulluksi.