Lue keskustelun säännöt.
Jos ei ole koskaan haaveillut perheestä niin miten sitä yhtäkkiä muuttaisi mieltään?
12.09.2019 |
Kaikki ihmiset suunnittelee tulevaisuuttaan "sitten kun oon sen ja sen ikäinen teen sitä ja tätä", tai ainakin ajattelee sitä. Jos ei ole lapsena, teininä, nuorena, nuorena aikuisena tai aikuisena koskaan ajatellut, että mulla on lapsi, perhe, lauantai-illan saunailta perheen kanssa, koululainen tmv...
Niin miten sellainen kelkka muka kääntyisi kovin helposti? Ihmisen persoonallisuus, haaveet ja psyyke pitäisi heittää ihan todellisen kuperkeikan. Näin varmasti joskus voikin tapahtua, mutta on hassua että sitä pidettäisiin todennäköisenä.
Samalla tavalla AINA äitiydestä haaveillut, pikkuvaatteita jo teininä ostellut muuttaisi joskus 30v mieltään ja toteaisi: en mä halukaan. Kuinka todennäköisenä tällaista pidetään? No ei yhtään.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse päätän usein jotain ja toimin sitten päinvastoin. Olen muuttanut mieleni myös perheen perustamisesta.
Avainsana lienee "päättää". En minä ole koskaan päättänyt mitään, vaan minä vain tunnen asioita. En ole päättänyt olla hankkimatta kyykäärmettä, minä en vain halua semmoista niin en hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin useinkaan lapsien haluamattomuus ei ole mitään aktiivista - toisin kuin monia lapsia haluava tuntuu ajattelevan. Kysymykseen, että haluatko lapsia, pitää vastata "ei" samalla tavalla kuin vastaisi, että halutatko muuttaa Kiinaan, sukeltaa Itämeressä tai hankkia helikopterin. En halua mitään näistä asioista, mutta se ei tarkoita, että en pitäisi lapsista, Kiinasta, Itämerestä tai helikoptereista.
Seuraava kysymys kuitenkin on, että etkö pidä lapsista. Miksi ihmeessä? Etkö muuta Kiinaan, koska et pidä Kiinasta? Eihän asia niin ole, Kiina ei vain merkitse sinulle mitään.
Kaikki on mahdollista tässä elämässä.
Mäkin olin lapseton kasvissyöjä, sellainen hippityttö teini-iästä 25 vuotiaaksi asti. Oli eläimiä ja tein taidetta ja runoilin, työttömänä tietenkin.
Mieli muuttui melkein kerralla ja sain ekan lapsen 26 vuotiaana. Sekasyöjä ja kahden lapsen äiti nykyään, kohtalainen työpaikka ja eläimetön.
Joten tähän kokemukseen nojaten uskon, että kaiken voi heittää ympäri ja nurinpäin ja lopputulos voi olla vielä onnellisempi kuin ennen. Ikinä ei kannattaisi mitään lyödä lopullisesti lukkoon,elämällä on keinonsa näpäyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on mahdollista tässä elämässä.
Mäkin olin lapseton kasvissyöjä, sellainen hippityttö teini-iästä 25 vuotiaaksi asti. Oli eläimiä ja tein taidetta ja runoilin, työttömänä tietenkin.
Mieli muuttui melkein kerralla ja sain ekan lapsen 26 vuotiaana. Sekasyöjä ja kahden lapsen äiti nykyään, kohtalainen työpaikka ja eläimetön.
Joten tähän kokemukseen nojaten uskon, että kaiken voi heittää ympäri ja nurinpäin ja lopputulos voi olla vielä onnellisempi kuin ennen. Ikinä ei kannattaisi mitään lyödä lopullisesti lukkoon,elämällä on keinonsa näpäyttää.
Niin, sinäkin vaikutat päättäneesi miten elämä menee, sen sijaan että eläisit sitä avoimesti. Siksipä se muuttuikin. Toki jos PÄÄTTÄÄ että ei halua jotain, niin elämä varmastikin näpäyttää :) Jos ei vaan sisällään halua jotain ja antaa elämän virrata vapaasti, niin se on paljon epätodennäköisempää.
Ihminen on eläin. Ympäristössä on jotain vikaa jos eläimen elinvaiheeseen ei tule normaalia siirtymää.
Eli vauva, taapero, leikki-ikäinen, nuori, paritteleva aikuinen, vanhempi, vanhus, kuollut
En tiedä. Itse päätän usein jotain ja toimin sitten päinvastoin. Olen muuttanut mieleni myös perheen perustamisesta.