Heikkoihinkohtiin iskeminen - onko se aina merkki jostain narsismista vai voiko normaalikin ihminen tehdä sitä, jos kokee tulleensa hylätyksi/loukatuksi?

Sanoisin että normaalia. Minä en ollut koskaan piikitellyt ketään, mutta kun nykyinen eksäni salaili suhteessa asioita ja jätti minut täysin yllättäen joka oli minulle shokki ja pitkällinen suru, niin piikittelyhanat aukesivat. Kolmen vuoden jälkeenkin hänen kanssa keskustellessaan saan pidätellä itseäni, etten normaalissa keskustelussa ala veetuilla hänelle. Päässäni keksin mitä hirvittävämpiä arimpiin paikkoihin osuvia loukkauksia, tähän mennessä ulos on päässyt onneksi lievempiä versioita. En ole ylpeä itsestäni, ja on ollut oppimista siinä että tällaista pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunnetta on näin hidasta käsitellä ja hyväksyä.

N41

Hyvä kysymys, täältä ei välttämättä löydy ammattitaitoa tuohon vastaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että normaalia. Minä en ollut koskaan piikitellyt ketään, mutta kun nykyinen eksäni salaili suhteessa asioita ja jätti minut täysin yllättäen joka oli minulle shokki ja pitkällinen suru, niin piikittelyhanat aukesivat. Kolmen vuoden jälkeenkin hänen kanssa keskustellessaan saan pidätellä itseäni, etten normaalissa keskustelussa ala veetuilla hänelle. Päässäni keksin mitä hirvittävämpiä arimpiin paikkoihin osuvia loukkauksia, tähän mennessä ulos on päässyt onneksi lievempiä versioita. En ole ylpeä itsestäni, ja on ollut oppimista siinä että tällaista pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunnetta on näin hidasta käsitellä ja hyväksyä.

N41

Ootko varma ettet ole narsisti?

Varmaan jossain määrin voi ihan tavallinenkin ihminen toimia noin. Yhdessäolon aikanako tuollaista ei ilmennyt? Miten kauan eksäsi on tehnyt tuota, ja miten kauan olitte yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jossain määrin voi ihan tavallinenkin ihminen toimia noin. Yhdessäolon aikanako tuollaista ei ilmennyt? Miten kauan eksäsi on tehnyt tuota, ja miten kauan olitte yhdessä?

Ilmeni niissä tilanteissa kun koki itsensä loukatuksi, mutta harvoin

ihan ok juttu mutta ootko sä ap kattonu simpsonit sarjasta jakson himo läski homer :D siinä esiintyy koko simpsonit perhe eli myös bart simpsons homer poika fanit saavat nauraa ja naurattaahan se tietty myös vaikka homerin läski kuteet ja muut :D kannattaa kattoo nopee

Silloin kun olin nuori ja seurusteluiässä (joo, 60- ja 70-luvulla) kuului ihan kuin seurustelukoodiin, että toisen kertomia henkilökohtaisia asioita kuin myös intiimejä juttuja ei koskaan levitelty ulkopuolisille.  Ei edes seurustelun päätyttyäkään.  

Muistan tapauksen, kun yksi juovuspäissään oleva nuori mies alkoi haukkua entistä tyttöystäväänsä (joka oli hänet jättänyt) aika rumilla nimityksillä ja haukkui vielä tämän tiettyjä intiimejä alueitaan siinä kaikkien kuullen, niin hänet ihan kavereitten voimin vaiennettiin siinä.  Kukaan ei halunnut kuunnella moista.

En pidä siitäkään, että avioeron jälkeen toisen henk.koht. asioita aletaan levitellä muille ihmisille.  Jotkut tekee kyllä näin.  Ehkä se on sitä syvää katkeruuutta sitten.  Mutta minun mielestäni omaa entistäkin puolisoa pitää kunnioittaa sen verran, että näistä ei ihmisille hiiskuta.  Ollaan kuitenkin oltu naimisissa ja avioliittoon kuuluu se, että intiimejäkin asioita voidaan jakaa, ja se pitää voida tehdä turvallisin mielin.  Sama koskee tietysti myös avopuolisoita ja seurustelusuhteessakin olevia.

Onko tavat löyhtyneet, en tiedä.  Ex-puolisoni on ollut kuolleenakin jo parikymmentä vuotta, mutta vieläkään en kerro kenellekään hänen minulle itsestään kertomia hyvin haavoittuvaisia asioita.  Ne menee hautaan minunkin jälkeeni.  Avioliittomme ei edes ollut kovin onnellinen, mutta sittenkään ei.

Mielestäni ei ole normaalin, kypsän aikuisen toimintaa. Kaikki tietämäni näin toimivat ovat vähintään jokseenkin lapsellisia, itsekeskeisiä ja ikäviä ihmisiä.

Aikuinen ihminen osaa kohdata pettymyksiä ilman, että kokee oikeudekseen iskeä vyön alle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole normaalin, kypsän aikuisen toimintaa. Kaikki tietämäni näin toimivat ovat vähintään jokseenkin lapsellisia, itsekeskeisiä ja ikäviä ihmisiä.

Aikuinen ihminen osaa kohdata pettymyksiä ilman, että kokee oikeudekseen iskeä vyön alle.

Samaa mieltä. Minun mies tekee tätä suhteen aikana.

Se tuntuu todella pahalta.

Kokematon riitelijä voi myös iskeä arkoihin paikkoihin, koska ei ymmärrä miten vakavia seurauksia sillä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että normaalia. Minä en ollut koskaan piikitellyt ketään, mutta kun nykyinen eksäni salaili suhteessa asioita ja jätti minut täysin yllättäen joka oli minulle shokki ja pitkällinen suru, niin piikittelyhanat aukesivat. Kolmen vuoden jälkeenkin hänen kanssa keskustellessaan saan pidätellä itseäni, etten normaalissa keskustelussa ala veetuilla hänelle. Päässäni keksin mitä hirvittävämpiä arimpiin paikkoihin osuvia loukkauksia, tähän mennessä ulos on päässyt onneksi lievempiä versioita. En ole ylpeä itsestäni, ja on ollut oppimista siinä että tällaista pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunnetta on näin hidasta käsitellä ja hyväksyä.

N41

Mutta olihan se sulle oikein.

Sinccis

Henkistä väkivaltaa.

Tiedätkö ystävä N41 on eri asia tarkastella asiaa analyyttisesti, kuin tunnetasolla.

Sinccis

Niin kauan kuin meissä kirvoittaa mieltä kokemamme loukkaukset, niin jaamme niitä takaisin.

Sinccis

Sillä ei ole väliä onko se totta vai ei. Vain subjektiivinen kokemus merkitsee.

Usein neuvonkin potilaitani kysymään itseltään:

Oliko loukkaus totta vai ei?

Saada heidät pohtimaan asiaa.

Sinccis

Äitini, jolle puhuin tai olin missään muussakaan yhteydessä viimeksi jouluna 2004, ei juuri muuta tehnytkään kuin iski arkoihin paikkoihini. Muut ajat leveili rahoillaan. Että onhan noita.

Vierailija kirjoitti:

Usein neuvonkin potilaitani kysymään itseltään:

Oliko loukkaus totta vai ei?

Saada heidät pohtimaan asiaa.

Sinccis

Jos se on minusta loukkaavaa se on totta, toisensa hyvin tuntevat ihmiset, parit, tietävät kyllä mikä loukkaa. Tahallaan toisen loukkaaminen on epäkypsää ja tarpeetonta. Sellainen ihminen ei kunnioita sitä toista.

Sitä voisi jopa kuvata kontrolloivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein neuvonkin potilaitani kysymään itseltään:

Oliko loukkaus totta vai ei?

Saada heidät pohtimaan asiaa.

Sinccis

Jos se on minusta loukkaavaa se on totta, toisensa hyvin tuntevat ihmiset, parit, tietävät kyllä mikä loukkaa. Tahallaan toisen loukkaaminen on epäkypsää ja tarpeetonta. Sellainen ihminen ei kunnioita sitä toista.

Sitä voisi jopa kuvata kontrolloivaksi.

Näin on tietenkin, mutta miten päästä siitä irti?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että normaalia. Minä en ollut koskaan piikitellyt ketään, mutta kun nykyinen eksäni salaili suhteessa asioita ja jätti minut täysin yllättäen joka oli minulle shokki ja pitkällinen suru, niin piikittelyhanat aukesivat. Kolmen vuoden jälkeenkin hänen kanssa keskustellessaan saan pidätellä itseäni, etten normaalissa keskustelussa ala veetuilla hänelle. Päässäni keksin mitä hirvittävämpiä arimpiin paikkoihin osuvia loukkauksia, tähän mennessä ulos on päässyt onneksi lievempiä versioita. En ole ylpeä itsestäni, ja on ollut oppimista siinä että tällaista pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunnetta on näin hidasta käsitellä ja hyväksyä.

N41

Mutta olihan se sulle oikein.

Sinccis

Mikäs olisi sinulle oikein?

Jos itseäni mietin niin minun täytyy sanoa, että minä en tiedä mitkä on olleet puolisoideni heikot kohdat, en edes tiedä niitä läheisimmistä ystävistäni, en ole ikinä tarkkaillut heitä satuttamistarkoituksessa. Joten jos toinen on erikseen tehnyt kirjaa puutteista ja seuranut mihin sohiminen sattuu niin onhan se aika ennalta harkittua toimintaa.