Rasittavimmat ilmiöt työpaikan kahvipöydässä?

Pitkällisesti lapsistaan ja kodinhoidosta jaarittavat naiset ja teennäisesti vitsailevat miehet.

Ylipäätään small talk, ihan kamalaa.

Rasittavin juttu ikinä: tuputus.

"Ota vähän keksiä."

"Ei kiitos, näin on hyvä."

"On tässä myös suklaata."

"Kiitos, ei tarvitse."

"Pullaa?"

"Ei kiitos."

En tiedä, onko vika kursailuperinteessä, jonka takia herkkuja on opittu tuputtamaan, mutta LOPETTAKAA. Ei on ei. Otan kyllä, jos haluan. En ole selityksiä velkaa, jos en halua.

Joku tuo suklaarasian tai mitä tahansa, ja se joka ottaa viimeisen, jättää tyhjän rasian pöydälle eikä heitä roskiin. Tai lomapullista  viimeinen kappale siivutetaan kymmeneen osaan, joista pikkuinen palanen jätetään kuivumaan lautaselle.

Ilmiö? No, tämä on ominaisuus: järkyttävä akustiikka. Kahvihuoneessa kaikuu kuin köyhän opiskelijan ekassa kämpässä jossa patja on ainoa ääntä "imevä" elementti. Kun yksi puhuu vähänkään kovempaan (esim. kailottaen puhelimeensa), kukaan muu ei saa mitään selvää kenenkään muun puheesta.

Näyttää videoita lastensa urheiluharrastuksesta. Jos en halua katsoaammattilaisten pelejä tuskin minua kiinnostaa tuntemattoman lapsen palloilut.

Toisten sairaslomien syitä miettivät, esim.mikähän sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Rasittavin juttu ikinä: tuputus.

"Ota vähän keksiä."

"Ei kiitos, näin on hyvä."

"On tässä myös suklaata."

"Kiitos, ei tarvitse."

"Pullaa?"

"Ei kiitos."

En tiedä, onko vika kursailuperinteessä, jonka takia herkkuja on opittu tuputtamaan, mutta LOPETTAKAA. Ei on ei. Otan kyllä, jos haluan. En ole selityksiä velkaa, jos en halua.

Tästä toinen versio:

A: Oi vitsi miten kivaa, kerrankin joku tuonut herkkuja!

B: Mä en koskaan syö mitään makeaa. En tykkää makeasta. (ottaa kuitenkin)

A: Onpa hyvän makuista!

B:  Ei kyllä pitäisi syödä, kun kesällä tuli kertyneeksi pari kiloa, pitää paastota taas loppuviikko ja käydä jumpassa (puristelee mahaansa).

Muut: *Kiusallinen hiljaisuus laskeutuu*

Lounastauolla jonkun maiskutus suu auki.

Röyhtäilykin tuntuu vievän hyvän maun omasta annoksesta.

Rasittavin ilmiö on että jotkut istuvat työaikana työpaikalla kahvipöydässä. Ei se raha, millä kaikkien palkat maksetaan, sinne itsestään tule.

Äänekäs syöminen tai juominen, varsinkin jos kukaan ei puhu mitään.

Musta kahvitauoilla on ihan mukavaa. On sen verran mukava työporukka. Jutellaan asioista ihan laidasta laitaan. Jos jokin aihe ei kiinnosta, pian on keskustelu kääntynyt toisaalle. Ärsyttää vähän se, että jengi unohtaa jääkaappiin eväitään pilaantumaan. Mutta ei se mun työpäivää pilaa.

Puujalkavitsit, aiheena naisten käytös tai anatomia.

Ja kyllä, vielä nykyäänkin joidenkin miesten mielestä tuollaiset vitsit ovat hauskoja, eivätkä kertojat ymmärrä kiusaantunutta hiljaisuutta. Jatkavat vain samaa rataa päivästä toiseen.

Toisten eväiden kyttääminen ja niiden kommentointi. Mua se ärsyttää, vaikka ei olisikaan pahantahtoista. Sitten on yksi äärettömän perso tyyppi, joka varmaan syö joka ainoan pullan tai keksin, jos siinä ei ole liikennemerkin kokoista nimikylttiä. Penkoo kahvihuoneen pakastimen, jos vaikka sinne olis jäänyt jotain hyvää. Silmät loistaa, kun se löytää jonkun aarteen...voi ristus, lasken päiviä siihen kun se jää eläkkeelle.

Omaa ääntään rakastava ja omia mielipiteitään auliisti jakava kovaääninen päsmäri.

Meillä puhutaan työasioita, puhutaan kokoaika jostain työasiaan liittyvästä ongelmasta tai muusta ns kokous asiasta, siksi aina poistun heti kun kahvin oon saanut kuppiin. Meen jonnekki rauhalliseen paikkaan nauttimaan hiljaisuudesta tai juttelemaan jollekkin muulle jonnekkin muulle.

Vierailija kirjoitti:

Puujalkavitsit, aiheena naisten käytös tai anatomia.

Ja kyllä, vielä nykyäänkin joidenkin miesten mielestä tuollaiset vitsit ovat hauskoja, eivätkä kertojat ymmärrä kiusaantunutta hiljaisuutta. Jatkavat vain samaa rataa päivästä toiseen.

Argh...! Sanot, että astiat voisi tiskata heti kun on syönyt. "Onks tytöllä menkat kun noin nipottaa?"

Työkaveri tulee lomalta ja dramaattisella äänellä ja väpättävällä alahuulella julistaa ”Jos ette syö, niin en varmana enää tuo tänne koskaan mitään”, ja lyö sokerisen peltipiirakan suoraan minun eteen. Hän tietää tasan tarkkaan että minä en syö sokeria enkä viljaa mutta juuri minun eteenhän se pitää iskeä. Naurattaa sisäisesti tämä draama. Siis ihan oikeasti, aikuinen ihminen😄😄 Minun puolesta voidaan työntää se piirakka vaikka suoraan roskiin.

Huono kahvi

Up