Onko pakko osallistua leirikouluun?
Oikeammin onko pakko osallistua varainkeruuseen ja päästää lapsensa ulkomaille leirikouluun, jos ei halua ILMAN että lasta aletaan syrjiä tai kiusata?
Jotkut vanhemmat suunnittelevat kovasti leirikoulukeräystä ja jotain isoa leirikoulua ulkomaille. No, lapsena en tiennyt mitään kamalampaa kuin tuputtaa keksejä ja kynttilöitä ventovieraille, jotka eivät niitä halunneet ostaa. Enkä haluaisi ostaa tavaroita ja keksejä, joita meillä ei tarvita.
Ja muistan itse kielikurssilta kuinka turvattomia ja pahoilla teillä osa lapsista oli ja muilta olen kuullut, että leirikouluissa on usein sama ongelma. Lapsi joutuu tahtomattaan kokemuksiin, joihin ei ehkä vielä valmis itse. Enkä itse pysty lähtemään valvojaksi saati halua ottaa vastuuta muiden vanhempien lasten toilailuista.
Mutta mutta joutuuko lapseni kiusatuksi ja syrjityksi, jos ilmoitan, ettemme halua osallistua leirikoulupuuhiin mitenkään? Toisaalta tuntuu väärältä, että joutuu osallistumaan jos ei halua ja joutuisi päästämään lapsensa ulkomaille, jos ei sitä halua.
Kommentit (31)
Pakkohan tuohon ei ole osallistua tietenkään.
Ongelma on kai se, että on se tietty veemäinen aikuistyyppi, joka äänekkäästi ajaa näitä hankkeita ja pyrkii painostamaan niihin opettajaa ja muita perheitä.
Se järkevä ihmistyyppi tekee reissut oamlla perheellä. Toki on niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia lähteä omineen, mutta usein heillekin luokkahankkeet ovat rasite.
Leirikoulut on vähän menneen talven lumia.
Ei ole pakollista. Oman lapseni luokalta alakoulussa osa oppilaista ei osallistunut luokkaretkelle, vaan opiskelivat nämä päivät rinnakkaisluokan kanssa.
Siis eikö lapsesi halua osallistua, vai säkö vaan oletet ettei hän sun traumojen takia halua osallistua ja "tuputtaa keksejä ja kynttilöitä"?
Ylisuojeleva äiti on monin verroin suurempi uhka lapselle kuin leirikoulu...
Vielä yksi lisäys: jos se retki tosiaan toteutetaan kouluajalla, niin lähtemistä ei voi niputtaa varainkeruuseen. Eli se on oltava kaikille avoin.
Ja tämähän se onkin sitten ikuinen kiistakapula!
Saako rahaa mukaan, kun muuttaa ennen matkaa.
Voiko osallistua, jos on tienannut rahaa mutta on eri koulun oppilas retken aikaan.
Miksi tuo saa tulla, vaikka äiti ei ole seissyt teatterin narikassa.
Miksei ope ole innoissaan.
Miksi, miksei, miksi.
Huoh. Joo, en ole retki-ihmisiä.
Yksikään normaaliälyinen ihminen ei osallistu leirikouluun eikä varsinkaan mihinkään pilipalikeräyksiin.
Mun kokemus varainkeruusta. Piti tuoda kaikenlaista tavaraa arpajaispalkinnoiksi kun arpa maksoi euron (joka arpa voittaa). No ostin lasten mieleisiä tavaroita joiden hinta oli alle euron ja muutaman ylihintaisenkin. Arpajaisten järjestäjäporukka oli niputtanut näitä arpajaispalkintoja 2 - 3 kappaleen nippuihin eli kaikkien voittojen oikea hinta oli siis yli euron. Mitä järkee?
Peruskoulun puolella ei kenenkään tarvitse jäädä pois, vaikka oppilas ja hänen perheensä ei osallistuisi varainkeruuseen. Eli yhteisesti sitten maksetaan "vapaamatkustajan" kulut. Pitääkö tätä oikeana tai vääränä, on oma aiheensa. Mutta laki perusopetuksesta on yksiselitteinen. Opetuksen tulee olla maksutonta ja myös kaikki leirit ja retket lasketaan tähän.
Monet perheet häpeilevät tietysti varattomuuttaan ja lapsi jää koululle, joka on siis ihan vaihtoehto omalla päätöksellä.
Mutta onko siis kyse peruskoululaisesta?
En tiedä olenko liian tiukkapipoinen, omasta mielestäni en. Lapsi elää ihan normielämää, valitsee kaverinsa itse, on liikkunut lähiympäristössä eskari-ikäisestä lähtein itse, en höngi niskaan. On päässyt musiikkileirille yms. Minusta on kuitenkin eri asia, jos lähdetään ulkomaille vieraiden aikuisten kanssa vieraaseen paikkaan. Sosiaalinen ryhmäpaine kasvaa siinä ja kun itsellä ei ole oikein hyviä kokemuksia näistä jutuista. Lapset on yleensä olleet aika pitkälti omillaan ja kokeilleet kuka mitäkin. Minusta olisi parempi, että lähempänä kotia peruskouluikäiset harjoittelisit aikuisuutta.
Ja se rahojenkeruu, se se vasta kamalaa onkin. Meillä on täysi työ muutenkin kotona saada arki pyöritettyä, kun on sairautta sattunut kohdalle. Olemme keskituloisia, nii ei ole sinänsä kyse siitä, etteikö meillä olisi rahaa osallistua, mutta miksi laittaa rahaa sellaiseen, minkä kokee negatiivisena oma lapsen kehityksen kannalta?
Enkä haluaisi edes tukea sitä ”mummon keksiyritystä” tai ties mitä sukka-pipo-firmaa, joka ottaa liikevoittonsa vastahakoista vanhempien selkänahasta.
Miten tällaiseen painostukseen sitten oikein pitäisi suhtautua? Kertoa opettajalle kahdenkesken, ettei pidä asiasta ollenkaan? Ettei pidä laskettelusta tai alppivaelluksesta eikä todellakaan koe Ibizan rannan olevan avartava ryhmäkokemus omalle lapselle. Tai sanotaanko olevan ehkä liian avartava kokemus. Lapsi tietysti haluaisi varmasti lähteä kun aika sitte varojenkeruun jälkeen koittaa, mutta onko sen mukaan pakko mennä? Uskoisin että tulee sieltä takaisin joko negatiiviste kokemusten kanssa tai sitten vaan ehkä liikaa maailman avartamana.
Eikö niitä kokemuksiä voisi se lapsi hankkia ihan täällä lähiympäristössään lähempänä täysi-ikäisyyttä?
Onko pakko, jos ei taho?
Meillä esikoinen on ollut nyt yhden kerran kotimaan leirikoulussa ja kolmella ulkomaan leirillä, vielä tulee ainakin yksi. Pelkästään positiivista sanottavaam vaikka se kotimaan leiri oli meidän mökkikunnassa.
Kuopukselle kerätään parhaillaan varoja ulkomaan leirikouluun. Kivaahan tämä vain on.
Meillä on myös majoittunut niitä ulkomaisia leiriläisiä, viime viikolla kaksi kiinalaista, kuukauden päästä tulee britti.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö lapsesi halua osallistua, vai säkö vaan oletet ettei hän sun traumojen takia halua osallistua ja "tuputtaa keksejä ja kynttilöitä"?
Tämä pisti omaan silmään myös. En olisi voinut tehdä näin omille lapsilleni. He kuitenkin sinne leirikouluun halusivat mennä.
Aloituksessa ei ole yhtään oikeaa perustelua, jossa lapsi omisi huomioitu mitenkään.
Aloittaja kirjoitti:
En tiedä olenko liian tiukkapipoinen, omasta mielestäni en. Lapsi elää ihan normielämää, valitsee kaverinsa itse, on liikkunut lähiympäristössä eskari-ikäisestä lähtein itse, en höngi niskaan. On päässyt musiikkileirille yms. Minusta on kuitenkin eri asia, jos lähdetään ulkomaille vieraiden aikuisten kanssa vieraaseen paikkaan. Sosiaalinen ryhmäpaine kasvaa siinä ja kun itsellä ei ole oikein hyviä kokemuksia näistä jutuista. Lapset on yleensä olleet aika pitkälti omillaan ja kokeilleet kuka mitäkin. Minusta olisi parempi, että lähempänä kotia peruskouluikäiset harjoittelisit aikuisuutta.
Ja se rahojenkeruu, se se vasta kamalaa onkin. Meillä on täysi työ muutenkin kotona saada arki pyöritettyä, kun on sairautta sattunut kohdalle. Olemme keskituloisia, nii ei ole sinänsä kyse siitä, etteikö meillä olisi rahaa osallistua, mutta miksi laittaa rahaa sellaiseen, minkä kokee negatiivisena oma lapsen kehityksen kannalta?
Enkä haluaisi edes tukea sitä ”mummon keksiyritystä” tai ties mitä sukka-pipo-firmaa, joka ottaa liikevoittonsa vastahakoista vanhempien selkänahasta.
Miten tällaiseen painostukseen sitten oikein pitäisi suhtautua? Kertoa opettajalle kahdenkesken, ettei pidä asiasta ollenkaan? Ettei pidä laskettelusta tai alppivaelluksesta eikä todellakaan koe Ibizan rannan olevan avartava ryhmäkokemus omalle lapselle. Tai sanotaanko olevan ehkä liian avartava kokemus. Lapsi tietysti haluaisi varmasti lähteä kun aika sitte varojenkeruun jälkeen koittaa, mutta onko sen mukaan pakko mennä? Uskoisin että tulee sieltä takaisin joko negatiiviste kokemusten kanssa tai sitten vaan ehkä liikaa maailman avartamana.
Eikö niitä kokemuksiä voisi se lapsi hankkia ihan täällä lähiympäristössään lähempänä täysi-ikäisyyttä?
Onko pakko, jos ei taho?
Itsenin tiedät, että lapsi haluaisi lähteä. Yksikään petustelusi ei tätä vääryyttä korjaa. Perustelusi ovat valheellisia.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun puolella ei kenenkään tarvitse jäädä pois, vaikka oppilas ja hänen perheensä ei osallistuisi varainkeruuseen. Eli yhteisesti sitten maksetaan "vapaamatkustajan" kulut. Pitääkö tätä oikeana tai vääränä, on oma aiheensa. Mutta laki perusopetuksesta on yksiselitteinen. Opetuksen tulee olla maksutonta ja myös kaikki leirit ja retket lasketaan tähän.
Monet perheet häpeilevät tietysti varattomuuttaan ja lapsi jää koululle, joka on siis ihan vaihtoehto omalla päätöksellä.
Mutta onko siis kyse peruskoululaisesta?
Käytännössä siis yhteisesti myymällä jne kerätyt varat menevät yhteiseen kassaan, mutta jos vanhemmat tallentavat rahaa luokan tilille, ne osoitetaan pelkästään omalle lapselle.
Kivaa niille, keistä se on kivaa.
Haluanko, että ala-asteikäinen lapseni soittelee tuntemattomien vieraiden ovikelloja ja tarjoaa tavaraa myytäväksi? En.
Haluanko seistä jossain narikkapisteessä tai leipoa myyjäistavaroita? En, pystymmekö me perheenä siihen? Emme, koska meillä tosissaan on kroonista sairautta perheessä ja jo arjen pyörittäminen on ajoittain haasteellista.
Onko tiukkapipoinen, jos ei laske lasta käytännössä yksin ulkomaille vieraiden ihmisten, joita ei ole valinnut, valvottavaksi? Minusta ei, kun kyse on peruskoululaisista.
Jos jostain on kivaa kerätä rahaa, pitääkö sen olla kaikista kivaa? Minusta ei.
Saako alle 15 v lapsi päättää lähteekö vai ei? Minusta ei, minusta se on siinä iässä vielä vanhemman tehtävä päättää, lähteekö lapsi ulkomaille vai ei. Ehkä osassa perheissä lapset päättävät, mutta lähtevätkö niissä perheissä lapset sitten muutenkin ulkomaille omalla päätöksellään?
Olen ollut mukana niin monissa keräyksissä, etten niitä pidä oikein minään. Kuukausimaksuja, sukkia, keksejä, pesuaineita ym. Ei niitä mitään ovelta ovelle myyty. Joitain ostin itse, joitain työkaverit. Ei lapset myyneet mitään. Paitsi kaupan edessä linnunpönttöjä ja ilmapalloja. Puffetteja, discoja ym. Inventaarioita.
Eniten näitä on ollut harrastuksissa. Joukkue vie rahaa.
Osa hauskuudesta lapsille tuo rahankeruu. Ei alakoulun keräykset olleet mikään ongelma. Myöhemmin ne matkat vasta suuntautu kaemmas.
Eikä niistä ole ollut mitään "kehityksellistä haittaa" kenellekään.
Muistaakseni alaluonilta yksi tyttö jäi pois. Ei äiti raaskinut päästä. Tämä tyttö oli muutenkin jo sivussa porukoista. Ihan koska äiti hänet sinne siirsi. Ei pelkk leirikoulun väliin jättäminen ketään syrjäytä, mutta se sama porukka on usein muutenkin hiukan syrjäänjääviä. Ei ole normaalia, että haluaa lastaan näin syrjäyttää.
Liisa-aloittaja kirjoitti:
Kivaa niille, keistä se on kivaa.
Haluanko, että ala-asteikäinen lapseni soittelee tuntemattomien vieraiden ovikelloja ja tarjoaa tavaraa myytäväksi? En.
Haluanko seistä jossain narikkapisteessä tai leipoa myyjäistavaroita? En, pystymmekö me perheenä siihen? Emme, koska meillä tosissaan on kroonista sairautta perheessä ja jo arjen pyörittäminen on ajoittain haasteellista.
Onko tiukkapipoinen, jos ei laske lasta käytännössä yksin ulkomaille vieraiden ihmisten, joita ei ole valinnut, valvottavaksi? Minusta ei, kun kyse on peruskoululaisista.
Jos jostain on kivaa kerätä rahaa, pitääkö sen olla kaikista kivaa? Minusta ei.
Saako alle 15 v lapsi päättää lähteekö vai ei? Minusta ei, minusta se on siinä iässä vielä vanhemman tehtävä päättää, lähteekö lapsi ulkomaille vai ei. Ehkä osassa perheissä lapset päättävät, mutta lähtevätkö niissä perheissä lapset sitten muutenkin ulkomaille omalla päätöksellään?
Ei kukaan mitään enää ovelta ovelle myy kuten me myimme lapsena.
Ei siinä mitään, sinä et viitsi etkä jaksa. Et myöskään osaa asettua lapsesi asemaan. Et välitä nuusta kuin siitä, että Minä määrään enkä Minä nyt jaksa.
”Muistaakseni alaluonilta yksi tyttö jäi pois. Ei äiti raaskinut päästä. Tämä tyttö oli muutenkin jo sivussa porukoista. Ihan koska äiti hänet sinne siirsi. Ei pelkk leirikoulun väliin jättäminen ketään syrjäytä, mutta se sama porukka on usein muutenkin hiukan syrjäänjääviä. Ei ole normaalia, että haluaa lastaan näin syrjäyttää.”
Tämähän se ongelma on. En halua omaa lastani syrjäyttää, mutta en halua häntä myöskään sinne leirikoululle. Siinäpä se dilemma juuri onkin. Eli käytännössä olen pakotettu osallistumaan ja olen pakotettu päästämään lapseni osallistumaan, kiusaamisen pelon takia.
Onko se sitten oikein? Minusta ei. Jos leirikoulu olisi lapsen kehitykselle todella positiivista, niin miksi sitten omassa lähipiirissä ei sitä positiivisuutta ole näkynyt. Harva tietysti omille vanhemmille kertoi mistään, joten ehkä siitä syntyy illuusio, että kaikki meni hyvin, kun mitään muuta ei kerrota jälkikäteen.
Liisa-aloittaja kirjoitti:
Kivaa niille, keistä se on kivaa.
Haluanko, että ala-asteikäinen lapseni soittelee tuntemattomien vieraiden ovikelloja ja tarjoaa tavaraa myytäväksi? En.
Haluanko seistä jossain narikkapisteessä tai leipoa myyjäistavaroita? En, pystymmekö me perheenä siihen? Emme, koska meillä tosissaan on kroonista sairautta perheessä ja jo arjen pyörittäminen on ajoittain haasteellista.
Onko tiukkapipoinen, jos ei laske lasta käytännössä yksin ulkomaille vieraiden ihmisten, joita ei ole valinnut, valvottavaksi? Minusta ei, kun kyse on peruskoululaisista.
Jos jostain on kivaa kerätä rahaa, pitääkö sen olla kaikista kivaa? Minusta ei.
Saako alle 15 v lapsi päättää lähteekö vai ei? Minusta ei, minusta se on siinä iässä vielä vanhemman tehtävä päättää, lähteekö lapsi ulkomaille vai ei. Ehkä osassa perheissä lapset päättävät, mutta lähtevätkö niissä perheissä lapset sitten muutenkin ulkomaille omalla päätöksellään?
Saako kysyä miksi pidät Liisan tuomista tähän allekirjoitukseesi niin tärkeänä?
Liisa-alouttaja???? Mitä ihmettä?
Ei ole. Koululla on kyllä mahdollisuus jäädä.