Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä
Hei, kaipaisin mielipiteitä ja kokemuksia suomen kielen opettamiseen lapselle ulkomailla. Olen asunut ulkomailla parikymppisestä lähtien, eli nyt lähes 10 vuotta, sekä ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani, ja olemme nyt suunnitelleet lapsen hankkimista sveitsiläisen mieheni kanssa. Asumme Sveitsissä saksankielisellä alueella. Kotikielenämme on englanti, sillä se on molempien ensimmäinen kieli, ja puhun sen ja suomen lisäksi ranskaa ja ruotsia. Olemme suunnitelleet puhuvamme lapsellemme kotona englantia, ja sen lisäksi lapsi oppisi saksan ja ranskan, jotka ovat täällä käytetyt kielet.
Siteeni Suomeen eivät ole vahvat, vierailen Suomessa kerran vuodessa ja käytän kieltä noin kerran viikossa viestitellessäni perheeni/vanhojen ystävieni kanssa. Emme ole läheisiä, enkä usko muuttavani takaisin Suomeen. Toki lapsi varmaan oppii helppoja juttuja, mutta kielen oppiminen ei ole meille prioriteetti. Mikäli neljäs kieli ei ole lapselle liikaa, uskon ruotsin kielestä olevan lapselle enemmän hyötyä.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti ulkosuomalaisilta vanhemmilta, jos teillä on samankaltaisia kokemuksia :)
Kommentit (154)
Jos Suomi ei ole sinullekaan ensimmäinen kieli, en ymmärrä miksi puhuisit sitä lapsellesi.
Kuitenkin suhteesi Suomeen on sen verran vahva, että tiedät kyseisen palstan?
Vaikutat aika mielenkiintoiselta ihmiseltä.
Puhutte kumpikin lapselle omaa äidinkieltänne, se on hyvä. Jos lapsi oppii sinulta ja mahdollisesti mummolassa vähän suomea, se voi olla hauska kuriositeetti aikuisiällä.
Olen syntynyt Ruotsissa suomenkieliseen perheeseen ja muuttanut lapsena Suomeen. Sen ystäväperheen lapset, joka jäi Ruotsiin, eivät puhu nyt aikuisena suomea oikeastaan lainkaan, vaikka se oli molempien vanhempien ainoa äidinkieli.
Amerikan-serkkuni muutti murrosiässä Suomeen sangen yksipuolisen suomen puhujana. Nykyään kolmekymppisenä puhuu kuin täysi sudeettisavolainen, joka oikeastaan onkin :)
Pienten lasten on niin helppo oppia kieliä, että en ymmärrä miksette halua käyttää tilaisuutta hyväksi. Ajattele, miten paljon vaikeampaa on opetella suomea vasta myöhemmin, jos lapsi sattuisi sellaista haluamaan.
Kun englanti on kerran teidän molempien ykkoskieli ja tunnekieli, niin toki opetatte sen. Suomen kyllä voi oppia vaikka aikuisena, jos se on tarpeellista tai tahtoo sen oppia. Ihan kieli se on siinä missä muutkin.
Suomalais-ruotsalaisia serkkujani harmittaa näin aikuisiällä ihan vietävästi se, ettei heidän äitinsä opettanut heille suomea, vaan ovat sitä myöhemmin joutuneet vieraana kielenä opiskelemaan (vapaaehtoisesti!). Jos lapsesi on puoliksi suomalainen, on suomen kieli linkki puoleen hänen identiteetistään. Vaikka suomalaisuus ei olisi sinulle tärkeä, se voi sitä lapsellesi olla joskus tulevaisuudessa, kun hän ryhtyy pohtimaan sitä kuka hän on, mistä tulossa ja minne menossa. Suomen kieli on kaunis, siinä on paljon runollisuutta ja variaatioita. Suomen kieli sopii loogiseen ajatteluun hyvin ja sen on arveltu olevan yksi syy siihen, että Suomesta tulee niin paljon hyviä insinöörejä. Suomen kielellä on rikas kulttuuriperintö, joka on lumonnut monta ulkomaalaista opiskelemaan kieltä vapaaehtoisesti. Jos suomi on äidinkielesi, tee lapsellesi palvelus ja anna hänellekin mahdollisuus oppia ja käyttää sitä.
No mikä on sun äidinkieli?
Puhut sitä. Aina lapselle. Isä puhuu omaa äidinkieltään.
Siitä lähtee kaiken kielitaidon rakentaminen. Pieni lapsi oppii valtavan nopeasti.
Asuimme Kiinassa kun kuopuksemme oli 2-5 vuotias. Kävi englanninkielisessä Kindesgartenissa ja meillä oli umpikiinalainen ayi, jonka kanssa lapsi oli niinä päivinä kun ei ollut kindergartenissa ja ekan vuoden kokonaan. Oppi enkun hetkessä ja puhuu hyvää mandariinikiinaa. Kotona puhuttiin aina suomea, koska se on molempien vanhempien äidinkieli. Oppi siis käytännössä kolmea kieltä yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten on niin helppo oppia kieliä, että en ymmärrä miksette halua käyttää tilaisuutta hyväksi. Ajattele, miten paljon vaikeampaa on opetella suomea vasta myöhemmin, jos lapsi sattuisi sellaista haluamaan.
Ei nyt pieni lapsikaan ole mikään kone. Jos hän opettelee englantia, saksaa ja ranskaa, siinä on kyllä jo ihan riittävästi haastetta.
Olet siis asunut 50% elämästäsi Suomessa? Miksi suomi ei ole äidinkielesi? Mitä kieltä puhuit vanhemmillesi?
Vierailija kirjoitti:
Suomalais-ruotsalaisia serkkujani harmittaa näin aikuisiällä ihan vietävästi se, ettei heidän äitinsä opettanut heille suomea, vaan ovat sitä myöhemmin joutuneet vieraana kielenä opiskelemaan (vapaaehtoisesti!). Jos lapsesi on puoliksi suomalainen, on suomen kieli linkki puoleen hänen identiteetistään. Vaikka suomalaisuus ei olisi sinulle tärkeä, se voi sitä lapsellesi olla joskus tulevaisuudessa, kun hän ryhtyy pohtimaan sitä kuka hän on, mistä tulossa ja minne menossa. Suomen kieli on kaunis, siinä on paljon runollisuutta ja variaatioita. Suomen kieli sopii loogiseen ajatteluun hyvin ja sen on arveltu olevan yksi syy siihen, että Suomesta tulee niin paljon hyviä insinöörejä. Suomen kielellä on rikas kulttuuriperintö, joka on lumonnut monta ulkomaalaista opiskelemaan kieltä vapaaehtoisesti. Jos suomi on äidinkielesi, tee lapsellesi palvelus ja anna hänellekin mahdollisuus oppia ja käyttää sitä.
Eikös ap tuossa aivan selkeällä ja moitteettomalla suomen kielellä kertonut, että hänen ensimmäinen kielensä on englanti.
Jos hänen lapsensa lumoutuu suomesta, voi tämä kai sitä opiskella itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis asunut 50% elämästäsi Suomessa? Miksi suomi ei ole äidinkielesi? Mitä kieltä puhuit vanhemmillesi?
Kysymysten peruste on tyhmä, ja lisäksi ap:n tekstistä löytyy niihin vastaus.
Et myöskään osaa laskea.
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Enpä oikein näe venäjän kielellä merkittävää hyötyä sveitsiläiselle.
Jos englanti on ensimmäinen kielesi, miksi käytät suonea perheen kanssa? Eikö muulla perheellä ole sama ykköskieli?
Miksi et halua lapsesi oppivan sinun sukusi kieltä? Minusta on paljon, että käytät suomea viikoittain. Moni ulkosuomalainen pääsee puhumaan suomea paljon harvemmin. Sinulla on siis kiinteät siteet Suomeen vaikka väität ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Enpä oikein näe venäjän kielellä merkittävää hyötyä sveitsiläiselle.
Niin, koska hän varmaan ei koskaan lähde Sveitsistä muualle kuten vanhempansa tekivät eikä lähde kansainvälisiin tehtäviin yms.
Ruotsin opettelemisesta sen sijaan ei ole hyötyä muille kuin Ruotsin maaseudulla asuville.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Onhan siteitä, perhettä ja ystäviä.
Kuulostaa hyvältä. S2 opettajana ja kasvatuksen ammattilaisena kannustan vanhempia aina puhumaan äidinkieltä lapselle ja ulkosuomalaisille yleensä kannatan suomen puhumista. On tärkeää että lapselle puhutaan omaa tunnekieltä, eikä esimerkiksi huonoa englantia (vrt latinot amerikassa). Teidän perheenne kohdalla englanti+saksa yhdistelmä kuulostaa järkevältä.
Mieti kuitenkin, jääkö lapseltasi jotain kulttuurisia asioita ymmärtämättä, jos ei puhu yhtään suomea. Voiko isovanhempien ja serkkujen kanssa puhua englantia ja saksaa? Onko itselläsi mitään rakkaita loruja, satuja tai vaikka piirrettyjä lapsuudesta, jotka välittyvät suomeksi? Tunnetko englanniksi/saksaksi myös lastenkulttuuria? Oletan että kyllä, kun olet lapsuudessasi asunut ulkomailla, mutta hyvä kuitenkin pohtia. Itsekin puhun sujuvasti englantia, mutta silti ei tule heti mieleen ainuttakaan lorua englanniksi enkä tiedä ”mitä possu sanoo?” muutoin kun suomeksi.
Lapselle tulee puhua äidinkieltään (vain äidinkielessä tavallisesti ns. täydellinen hallinta sävyineen, loruineen ja lurituksineen, mikä on tärkeätä lapsen kielenkehitykselle). Jos se on sinulle englanti, puhut englantia, jos suomi, niin suomea. Oman äidinkielen täydellinen hallinta on pohja kaiken muunkin oppimiselle. Ei pidä puhua lapselle kieltä, jonka hallitsee vain osittain, koska silloin lapsikin jää puolikieliseksi.