Isyystesti -> loukkaantuisitko

Mikä vika siinä jo meneillään olevassa keskustelussa on ettei voinut siihen jatkaa?

Koska tilannetta ei ole koskaan sattunut omalle kohdalleni niin on helppo sanoa, että asia olisi ok. JOS noin kuitenkin kävisi niin aika todennäköisesti loukkaantuisin, onhan tuo selkeä epäluottamuslause.

Sorppa, mistään muusta keskustelusta mulla ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika siinä jo meneillään olevassa keskustelussa on ettei voinut siihen jatkaa?

Koska näin saa paremmin huomiota omalle viestille toisin kuin olla 200. vastaaja vanhassa ketjussa.

Kyllä. Jos epäilee, niin miksei tee testiä salaa, siinäpä rauhoittuisi.

Eihän sitä silloin luota, jos käyttää termiä haluaa vaan olla varma. Aivan varmasti itse loukkaantuisin suorastaan verisesti moisesta.

Ymmärrän kuitenkin, että miehen täytyy saada olla yhtä varma isyydestään kuin nainen on äitiydestään, joten minun puolestani isyystestit voisivat olla automaattisia. Olisi ehkä parempikin, että olisivat, niin ei kenenkään tarvitsisi loukkaantua, kuten saattaa tapahtua jos testiä erikseen ehdotettaisiin.

Kyllähän se osoittaa luottamuksen puutetta ja epäilyä siinä missä vaikkapa toisen puhelimen ja postin tonkiminen. Joskus siihen voi tosin olla aihetta, mutta sellaiseen tilanteeseen ei sitten ehkä ole fiksua alkaa tekemään lapsia.

Kyllä loukkaantuisin. Tosin minun mieheni ei toimisi noin. Hän halusi välttää isyyden tunnustamisen ja avioitui kanssani ennen lapsen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä silloin luota, jos käyttää termiä haluaa vaan olla varma. Aivan varmasti itse loukkaantuisin suorastaan verisesti moisesta.

Ymmärrän kuitenkin, että miehen täytyy saada olla yhtä varma isyydestään kuin nainen on äitiydestään, joten minun puolestani isyystestit voisivat olla automaattisia. Olisi ehkä parempikin, että olisivat, niin ei kenenkään tarvitsisi loukkaantua, kuten saattaa tapahtua jos testiä erikseen ehdotettaisiin.

Tämä

En loukkaantuisi kummemmin ja suostuisin mukisematta, mutta tuskin jatkaisin suhdetta. Itselleni luottamus on koko suhteen kulmakivi ja ilman sitä on aika turha olla yhdessä. Samoin toimisi varmaan miehenikin, jos vaatisin häneltä vaikka vuosittaista sukupuolitautitestiä. Tämä olisi ihan yhtä perusteltua, sillä sukupuolitauti voi aiheuttaa vielä ikävämpiä seurauksia kuin se, että tulisi huijatuksi isäksi.

En loukkaantuisi. Tiedän että mieheni haluaa varmistua asiasta, koska hänellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta jotka eivät olekkaan hänen. Oli sillon naimisissa joten asiaa ei lähdetty selvittämään ja ex-vaimo muuttui hysteeriseksi jos mies edes mainitsi muista isä ehdokkaista.

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi kummemmin ja suostuisin mukisematta, mutta tuskin jatkaisin suhdetta. Itselleni luottamus on koko suhteen kulmakivi ja ilman sitä on aika turha olla yhdessä. Samoin toimisi varmaan miehenikin, jos vaatisin häneltä vaikka vuosittaista sukupuolitautitestiä. Tämä olisi ihan yhtä perusteltua, sillä sukupuolitauti voi aiheuttaa vielä ikävämpiä seurauksia kuin se, että tulisi huijatuksi isäksi.

Joo ymmärrän että sukupuolitaudit voi olla vakavia, mutta nyt ei tää vertaus silti oikeen istu mun korvien väliin. Nyt puhutaan kuitenkin siitä, että joku luulee olevansa jonkun lapsen isä. Ja käyttäytyy sen mukaan, kunnes kaikki romahtaa ja on ollutkin pelkkää valetta.

Pahoittaisin mieleni enkä usko, että suhde jatkuisi enää. Testin voi tehdä salaa, sekin on parempi, jos on pakko saada "varmuus" eikä pysty luottamaan.

Omasta mielestäni samanlainen "epäluottamuslause" kuin avioehdonkin pyytäminen ennen naimisiin menoa. En siis suuttuisi.

En tiedä voiko sitä kutsua loukkaantumiseksi, mutta en jatkaisi suhdetta enää tuon jälkeen. Testin siis totta kai saisi mukisematta. Mutta kyllähän se tarkoittaa sitä, että mies ei luota minuun. Oikeastaan se olisi vielä pahempi kuin normaali epäilys uskottomuudesta; mies siis olettaisi minun olleen suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä juuri silloin kun ollaan hankkimassa lasta (eli tod. näk. luulisi minun pettävän jatkuvasti muutenkin).

Tulisi lisäksi epäilys siitä, että mies itse on uskoton kun epäilee minua. Monestihan se menee juurikin niin.

Tuohonkin voitaisin keksiä joku pikatesti joka tehtäisi heti synnärillä ja olisi pakollinen. Silloin ei voisi kukaan väittää isäksi jotain joka ei oikeasti ole ja kun testiin aloite tulee puolueettomalta taholta se ei loukkaisi kumpaakaan vanhemmista.

No suostuisin tietenkin, koska minulla ei ole salattavaa.

Antaisin tehdä. Sitten kun tulokset tulisivat niin antaisin omat "tulokset" avioerosta.

Kyllä loukkaantuisin. Sehän kertoisi, että mies ei luota minuun, joten miksi sitten itsekään luottaisin mieheen? En halua sellaista suhdetta, missä toisen menoja pitää kieltää ja tehdä jatkuvasti varmistuksia, missä toinen on. Jos mies epäilisi isyyttään, niin sehän tarkoittaisi sitä, että olisin koko raskausajan yksin, synnyttäisin yksin ja hoitaisin ensimmäiset kuukaudet vauvaa yksin. Kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi kummemmin ja suostuisin mukisematta, mutta tuskin jatkaisin suhdetta. Itselleni luottamus on koko suhteen kulmakivi ja ilman sitä on aika turha olla yhdessä. Samoin toimisi varmaan miehenikin, jos vaatisin häneltä vaikka vuosittaista sukupuolitautitestiä. Tämä olisi ihan yhtä perusteltua, sillä sukupuolitauti voi aiheuttaa vielä ikävämpiä seurauksia kuin se, että tulisi huijatuksi isäksi.

Joo ymmärrän että sukupuolitaudit voi olla vakavia, mutta nyt ei tää vertaus silti oikeen istu mun korvien väliin. Nyt puhutaan kuitenkin siitä, että joku luulee olevansa jonkun lapsen isä. Ja käyttäytyy sen mukaan, kunnes kaikki romahtaa ja on ollutkin pelkkää valetta.

Ja mikä pahinta, tilanteesta ei pääse koskaan eroon vaan se lapsi pysyy kaikissa virallisissa papereissa muistuttamassa elämäsi kusetuksesta ja nöyryytyksestä.