Lue keskustelun säännöt.
Isyystesti -> loukkaantuisitko
29.08.2019 |
Kumpikaan osapuoli ei ole pettänyt toisiaan suhteen aikana. Miten suhtautuisit jos miehesi tulisi vaatimaan isyystestiä, koska ”luottaa mutta haluaa vaan olla varma”?
Miksi loukkaantuisit, miksi et?
Ja ei, ei ole itsellä tätä tilannetta.
Tämä jakaa vaan niin hyvin mielipiteitä niin olisi kiinnostava kuulla. Itse en loukkaantuisi, koska isien oikeudet & nämä ikävät jutut missä on esim 5 vuoden päästä paljastunut ettei olekaan lapsen isä, ja silti joutuu maksamaan seuraavat 13 vuotta.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Tuohonkin voitaisin keksiä joku pikatesti joka tehtäisi heti synnärillä ja olisi pakollinen. Silloin ei voisi kukaan väittää isäksi jotain joka ei oikeasti ole ja kun testiin aloite tulee puolueettomalta taholta se ei loukkaisi kumpaakaan vanhemmista.
Aivan. Vähän samaan tyyliin kuin naimisiin mennessä tehdään esteettömyystutkimus automaattisesti. Ei siitäkään kukaan loukkaannu: "Epäiletkö mun yrittävän veljeni kanssa naimisiin vai?" Se on vain asia mikä tehdään jotta vältyttäisiin ikäviltä vaikkakin epätodennäköisiltä yllätyksiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohonkin voitaisin keksiä joku pikatesti joka tehtäisi heti synnärillä ja olisi pakollinen. Silloin ei voisi kukaan väittää isäksi jotain joka ei oikeasti ole ja kun testiin aloite tulee puolueettomalta taholta se ei loukkaisi kumpaakaan vanhemmista.
Aivan. Vähän samaan tyyliin kuin naimisiin mennessä tehdään esteettömyystutkimus automaattisesti. Ei siitäkään kukaan loukkaannu: "Epäiletkö mun yrittävän veljeni kanssa naimisiin vai?" Se on vain asia mikä tehdään jotta vältyttäisiin ikäviltä vaikkakin epätodennäköisiltä yllätyksiltä.
Kunhan tuon lystin kustantaisi jokainen pariskunta omasta pussistaan, ei valtion pussista. Siinä tapauksessa ihan hyvä idea.
15
Miehelläni on lapsia edellisestä liitosta.
Jos tulisin raskaaksi ( mitä ei todellakaan tule tapahtumaan), ja mies haluaisi isyystestin, niin ensin testattaisiin ihan saletisti hänen edellisen liittonsa kullanmurut.
Se ei käy, että minä saisin ns epäluottamuslauseen ja exä pääsisi kuin koira veräjästä tässä asiassa.
Loukkaantuisin. Onneksi mies on fiksu ja luottaa, eikä ole testejä vaatinut.
En myöskään kannata mitään automaattisia testauksia. Kyllä sen verran pitää ihmisten olla valmiita omaan kumppaniin luottamaan. Jonkun muutaman illan suhteen kanssa voi sitten itse ne testit tehdä.
En loukkaantunut, olin valmis siihen ja sitten se jäikin vain ehdotukseksi.
Jos kokee kysymisen luottamuspulaksi, niin eihän se pula siitä mihinkään katoa sillä, että siitä ei puhuta. Miehenkö vika se pelkästään on, jos ei pysty luottamaan? Ettehän te luottamuspulasta nyyhkijät olisi ensimmäisiä naisia maailmassa, joihin ei olekaan luottaminen. Lapsia on tehty "väärille" miehille maailman sivu, ja se nyt vaan on tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteaisin, että Ok. Mutta sen jälkeen mies ei saisi yhteishuoltajuutta kuin oikeuden kautta. Jos mies ei luota minuun, niin miksi minä olisin luottamuksen arvoinen muutenkaan?
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantunut, olin valmis siihen ja sitten se jäikin vain ehdotukseksi.
Jos kokee kysymisen luottamuspulaksi, niin eihän se pula siitä mihinkään katoa sillä, että siitä ei puhuta. Miehenkö vika se pelkästään on, jos ei pysty luottamaan? Ettehän te luottamuspulasta nyyhkijät olisi ensimmäisiä naisia maailmassa, joihin ei olekaan luottaminen. Lapsia on tehty "väärille" miehille maailman sivu, ja se nyt vaan on tosiasia.
Niinpä, ja tosiasia on myös se että miehet ovat pettäneet naisiaan maailman sivu. Miksi tällainen perustavanlaatuinen epäluottamuslause on täysin ok vain kun se kohdistuu naiseen?
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä juuri jankattiin sivutolkulla. Suurinosa loukkaantuisi, kaikki ei. Siinä se, nyt on käsitelty.
Testiä vastaan minulla ei sinänsä mitään olisi jos kyseessä olisi tuoreempi suhde ja "vahinko". Mielestäni se on kuitenkin tarpeeton kun avioliitossa kuitenkin olemme, ja jos kerran mies sen kokisi tarpeelliseksi, avioliitossamme olisi isompi ongelma. Plus lapsi on ihan isänsä kopio, jos epäilisi isyyttään ei luottaisi minuun kyllä tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi kummemmin ja suostuisin mukisematta, mutta tuskin jatkaisin suhdetta. Itselleni luottamus on koko suhteen kulmakivi ja ilman sitä on aika turha olla yhdessä. Samoin toimisi varmaan miehenikin, jos vaatisin häneltä vaikka vuosittaista sukupuolitautitestiä. Tämä olisi ihan yhtä perusteltua, sillä sukupuolitauti voi aiheuttaa vielä ikävämpiä seurauksia kuin se, että tulisi huijatuksi isäksi.
Joo ymmärrän että sukupuolitaudit voi olla vakavia, mutta nyt ei tää vertaus silti oikeen istu mun korvien väliin. Nyt puhutaan kuitenkin siitä, että joku luulee olevansa jonkun lapsen isä. Ja käyttäytyy sen mukaan, kunnes kaikki romahtaa ja on ollutkin pelkkää valetta.
tuohon päälle lainsäädännön ongelmat (ai et olekaan isä, no silti maksat) ja naisen vastustuksen merkitys virallisissa tutkimuksissa.
Toki voit itse ottaa näytteet mutta eipä sillä tiedolla mitään virkaa ole oikeudessa.
Mies, loukkaantuisitko itse, jos puolisosi ehdottaisi isyystestiä? Niinpä. Älä siis ihmettele jos hän loukkaantuu kun ehdotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti jollain tasolla loukkaantuisin vaikka ymmärrän hyvin, että jos testi on miehestä tärkeä niin sitten se tehdään.
Ei toi mikään eron paikka olisi. Kolhu luottamukseen, mutta jos muut asiat on ok niin elämä jatkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Sillälailla vaikea kysymys kun tosiaan riippuu suhteesta. Tässä omassa suhteessani niin kyllä loukkaantuisin, mutta suostuisin enkä uhkailisi erolla pelkästään tämän perusteella. Saattaisin kyllä epäillä mieheni mielenterveyttä sillä elämäntapanikin on täällä korvessa sellainen, ettei pettäminen olisi ajallisesti tai mitenkään muutenkaan mahdollista. Suostuisin, mutta pyytäisin myös miestäni menemään mielentilatestiin.
Jos suhde on kovin tuore tai minä menevämpi niin kyllähän testiin suostuisin. Vähäsen ehkä oma luottoni miestä kohtaan laskisi, muttei nyt täysin olisi mennyttä. Ajattelisin joko, että miehellä on huono itsetunto eikä usko riittävänsä juuri minulle juuri tilanteessamme tai hän on ehkä itse ollut vähällä pettää.
Ja jos kyseessä on aivan täysi vahinko emmekä voi mitenkään olla varmoja toisistamme, emme tunne kovinkaan hyvin niin suostuisin miettimättä yhtään miehen motiivejaan. Ei sellaiseen ihmiseen voi luottaa sokeasti, jota ei tunne yhtään kuin vain pinnallisesti. On muakin miehet yrittäneet vedättää ja aivan häpeilemättä valehdelleet. Onneksi heidät usein tunnistaa jos itsellä on vielä jalat maassa (eikä laput silmillä) puheiden ja tekojen ristiriidasta. Mutta valehtelukin on inhimillistä, jotkut valehtelee isommin kuin toiset.
Just tämä. Riippuu ihan suhteesta, millainen olisi normaali reaktio. Kyllä minäkin vähän hernettä vetäisin nenään, jos yli kymmenen yhdessäolovuoden jälkeen mies menisi isyystestejä ehdottelemaan. Jos taas olisi kyse jostain yhden illan jutusta ja vahingosta, niin vaikka itse olisikin ihan varma ettei muita ole ollut, niin taatusti ymmärtäisin miehen tarpeen saada asiasta varmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuisin ja loukkaannuin, kun mies sitä vaati. Ei sitten tehty. Olisin jääny melko varmasti kiinni, koska en tiedä varmuudella onko hän isä vai ei, mutta en halua menettää häntä, koska hän on hyvä mies ja pitää huolta perheestään. Se, joka voisi olla myös isä lapselleni on työtön pummi ja se oli vaan yksi känninen hairahdus.
Ensimmäinen reaktio varmasti olis pieni loukkaantuminen, koska eihän sellanen epäluottamus mukavalta tunnu. Mutta samaan aikaan mun mielestä miehillä on täysi oikeus siihen. Me naiset voidaan aina olla varma että lapsi on meidän oma eikä koskaan voida olla miehen saappaissa tässä tilanteessa. Itsekin valitettavasti tiedän yhden tapauksen missä isä ei ollutkaan se oikea isä. Tuli ilmi vasta lapsen ollessa aikuinen. Ei toki muuttanut mitään, mutta en voi kuvitella miltä se tuntuu tästä miehestä.
Joten loppuen lopuks yrittäisin olla ymmärtäväinen ja suostuisin testiin. Tottakai haluan että asiasta puhutaan kunnolla, enkä halua että suhteessamme vallitsee epäluottamus. Ja haluan tietää mistä nämä ajatukset kumpuaa mitkä ovat saaneet miehen miettimään testiä.
Vierailija kirjoitti:
No suostuisin tietenkin, koska minulla ei ole salattavaa.
Sinua ei haittaisi, että kumppanisi epäilee sinulla olevan salattavaa?
Tietenkin loukkaantuisin. Mutta tän takia haluaisin isyystestit aina automaattisiksi kaikille, niin ei tarvitsisi loukkaantua, kun se olisi jo sisäänrakennettu systeemiin.
Ja siksi loukkaantuisin, kun en ole tehnyt mitään väärää, alkaisin myös kyseenalaistamaan miehen uskollisuutta minua kohtaan, kun tämmöistä edes ajattelee.
Meidän tapauksessamme suostuisin ehdottomasti. Lapsemme on saanut alkunsa inseminaatiolla, joten emmehän me voi varmaksi tietää onko lääkäri käyttänyt oikeaa spermaa.
Ero siitä varmaan seuraisi. Mies ensinnäkin olettaa että olen pettänyt ja vielä pitää mua niin hirveänä ihmisenä, huijarina, hyväksikäyttäjänä jne. että huijaisin miehen isäksi ja riistäisin lapselta mahdollisuuden tuntea oikea isänsä ja tämän suku. Jos olen miehen mielestä noin paska ihminen niin ei tarvitse jatkaa yhdessä.
Sillälailla vaikea kysymys kun tosiaan riippuu suhteesta. Tässä omassa suhteessani niin kyllä loukkaantuisin, mutta suostuisin enkä uhkailisi erolla pelkästään tämän perusteella. Saattaisin kyllä epäillä mieheni mielenterveyttä sillä elämäntapanikin on täällä korvessa sellainen, ettei pettäminen olisi ajallisesti tai mitenkään muutenkaan mahdollista. Suostuisin, mutta pyytäisin myös miestäni menemään mielentilatestiin.
Jos suhde on kovin tuore tai minä menevämpi niin kyllähän testiin suostuisin. Vähäsen ehkä oma luottoni miestä kohtaan laskisi, muttei nyt täysin olisi mennyttä. Ajattelisin joko, että miehellä on huono itsetunto eikä usko riittävänsä juuri minulle juuri tilanteessamme tai hän on ehkä itse ollut vähällä pettää.
Ja jos kyseessä on aivan täysi vahinko emmekä voi mitenkään olla varmoja toisistamme, emme tunne kovinkaan hyvin niin suostuisin miettimättä yhtään miehen motiivejaan. Ei sellaiseen ihmiseen voi luottaa sokeasti, jota ei tunne yhtään kuin vain pinnallisesti. On muakin miehet yrittäneet vedättää ja aivan häpeilemättä valehdelleet. Onneksi heidät usein tunnistaa jos itsellä on vielä jalat maassa (eikä laput silmillä) puheiden ja tekojen ristiriidasta. Mutta valehtelukin on inhimillistä, jotkut valehtelee isommin kuin toiset.