Isyystesti -> loukkaantuisitko
Kumpikaan osapuoli ei ole pettänyt toisiaan suhteen aikana. Miten suhtautuisit jos miehesi tulisi vaatimaan isyystestiä, koska ”luottaa mutta haluaa vaan olla varma”?
Miksi loukkaantuisit, miksi et?
Ja ei, ei ole itsellä tätä tilannetta.
Tämä jakaa vaan niin hyvin mielipiteitä niin olisi kiinnostava kuulla. Itse en loukkaantuisi, koska isien oikeudet & nämä ikävät jutut missä on esim 5 vuoden päästä paljastunut ettei olekaan lapsen isä, ja silti joutuu maksamaan seuraavat 13 vuotta.
Kommentit (66)
En loukkaantuisi. Minulla on äitinä sataprosenttinen varmuus äitiydestäni, suon saman varmuuden isällekin, ja kannatan automaattisia isyystestejä, niin kenenkään ei tarvitsisi loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Koska tilannetta ei ole koskaan sattunut omalle kohdalleni niin on helppo sanoa, että asia olisi ok. JOS noin kuitenkin kävisi niin aika todennäköisesti loukkaantuisin, onhan tuo selkeä epäluottamuslause.
Tämän vuoksi isyystestin pitäisi olla automaattinen toimitus synnytyksen yhteydessä.
Olen suostunutkin. Oma puolisoni selitti sitä siten, että on sitten näyttää todisteita, jos joku väittää muuta ja saa vielä lapsen uskomaan väitöksiä. (Puolisoni suku on aika sekopäinen eikä ollakaan siihen yhteydessä.)
Ja ymmärrän muutenkin isien halun todisteisiin, äiti kun on aina äiti eikä sitä kukaan voi kieltää. Mutta isät on aikalailla äidin todistuksen varassa, erityisesti avoliitossa.
Loukkaantuisin ja luottamus kokisi pahan kolauksen. Suostuisin kyllä testiin tietenkin.
Mies saisi testin tehdä, jos välttämättä haluaa. Minä en siihen puutu millään tavalla. Eletään sitten jatkossa kämppiksinä, jos mies ei usko, että pitkään suunnittelemamme asia on tehty yhdessä. Ihan nolottaa, miten innoissani oli, kun raskaustestin näytti plussaa. Kyllähän tuollainen vaikuttaa minun suhtautumiseen miestä kohtaan.
Olen itse sitä mieltä, että testi tulisi tehdä aina kaikille. Eipähän jäisi epäselväksi tai kukaan voisi huijata ketään. Tekopyhää olisi omalla kohdalla olla eri mieltä, joten myös omassa parisuhteessani testin voisi tottakai tehdä. En loukkaantuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohonkin voitaisin keksiä joku pikatesti joka tehtäisi heti synnärillä ja olisi pakollinen. Silloin ei voisi kukaan väittää isäksi jotain joka ei oikeasti ole ja kun testiin aloite tulee puolueettomalta taholta se ei loukkaisi kumpaakaan vanhemmista.
Aivan. Vähän samaan tyyliin kuin naimisiin mennessä tehdään esteettömyystutkimus automaattisesti. Ei siitäkään kukaan loukkaannu: "Epäiletkö mun yrittävän veljeni kanssa naimisiin vai?" Se on vain asia mikä tehdään jotta vältyttäisiin ikäviltä vaikkakin epätodennäköisiltä yllätyksiltä.
Kunhan tuon lystin kustantaisi jokainen pariskunta omasta pussistaan, ei valtion pussista. Siinä tapauksessa ihan hyvä idea.
15
Suomessa tehdään 70 miljoonaa labrakoetta vuodessa, vauvoja syntyy vain 50000. Ei tää oikeasti ole mikään kustannuskysymys. Jos roolit olisi toisinpäin täällä huudettaisiin naisvihaa ja sitä kuinka naisen asema Suomessa on niin huono
Tuo on vähän niin kuin huumetestit. Itse tietää, kenen kanssa on harrastanut seksiä ja onko käyttänyt huumeita. Kyse on siitä, että joku taho haluaa siitä todisteen. Todella tiukasti pitää olla rajattu ne tilanteet, joissa kellään on oikeus sellaisia testejä toiselta vaatia. Luottamukseen perustuva suhde ei tuon jälkeen olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän niin kuin huumetestit. Itse tietää, kenen kanssa on harrastanut seksiä ja onko käyttänyt huumeita. Kyse on siitä, että joku taho haluaa siitä todisteen. Todella tiukasti pitää olla rajattu ne tilanteet, joissa kellään on oikeus sellaisia testejä toiselta vaatia. Luottamukseen perustuva suhde ei tuon jälkeen olisi mahdollista.
Joo itekin otin heti ekana päivänä loparit töistä kun piti antaa huumeseula ja tehdä turvallisuusselvitys, siis miten ne kehtaa!!1!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantunut, olin valmis siihen ja sitten se jäikin vain ehdotukseksi.
Jos kokee kysymisen luottamuspulaksi, niin eihän se pula siitä mihinkään katoa sillä, että siitä ei puhuta. Miehenkö vika se pelkästään on, jos ei pysty luottamaan? Ettehän te luottamuspulasta nyyhkijät olisi ensimmäisiä naisia maailmassa, joihin ei olekaan luottaminen. Lapsia on tehty "väärille" miehille maailman sivu, ja se nyt vaan on tosiasia.
Niinpä, ja tosiasia on myös se että miehet ovat pettäneet naisiaan maailman sivu. Miksi tällainen perustavanlaatuinen epäluottamuslause on täysin ok vain kun se kohdistuu naiseen?
15
Kuka sanoi, että on? Kyllä mieskin voi olla ihan itse syyllinen siihen, että häneen ei luoteta.
Ja onhan se nyt vähän eri asia. Mies ei voi olla varma isyydestään, nainen voi olla melko varma äitiydestään, riippuen synnytyksen kulusta.
Vierailija kirjoitti:
Ero siitä varmaan seuraisi. Mies ensinnäkin olettaa että olen pettänyt ja vielä pitää mua niin hirveänä ihmisenä, huijarina, hyväksikäyttäjänä jne. että huijaisin miehen isäksi ja riistäisin lapselta mahdollisuuden tuntea oikea isänsä ja tämän suku. Jos olen miehen mielestä noin paska ihminen niin ei tarvitse jatkaa yhdessä.
Sepäs eskaloitui nopeasti. Onneksi en ole puolisosi.
Kyllä loukkaantuisin, mutta minusta(kin) olisi ihan hyvä jos isyys testattaisiin rutiinisti. Ja OT, mutta miehiä voisi muutenkin testailla, esim. kutsu sukupuolitautitesteihin 5 v välein ja rutiinisti esim. intissä/sivarissa. Naisilta kun usein otetaan testit joka välissä, esim. aina klamydia jos on mistä tahansa syystä käynti gynen polille ja raskaana ollessa ja usein pillereitä ym uusiessa. Hassua, että varmaan n 90% testeistä tehdään naisille.
Jos nyt jälkikäteen mies alkaisi testejä vaatia niin vähän ihmettelisin kyllä.
Lapsenvalvojalla kun kysyttiin halutaanko testi niin en olisi loukkaantunut jos mies oli myöntävästi vastannut.
Toisaalta olisi ollut vähän hölmö tehdä testi kun lapsenvalvojakin nauroi kieltäydyttyämme, ettei kyllä tässä tapauksessa näyttäisi olevan tarvettakaan. Kun vauvalta otti hatun pois niin isänsä kanssa samanlaiset punaiset kiehkurat vaan loisti. Ovat lapset aivan isänsä kopioita.
Tuskin voisin olla loukkaantumatta.
Meillä ei ole lapsia, mutta kun mietin miltä tuollainen aivan perustavanlaatuinen epäluottamus tuntuisi.... Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, teinistä asti, naimisissakin vuosia. Olemme molemmat toistemme ensimmäiset ja ainoat, en ole koskaan edes pussannut ketään toista. Ja sitten se, joka tuntee minut parhaiten ja joka on kanssani elänyt koko aikuisikänsä, epäilisi minun kuitenkin olevan niin katala ja petollinen että olisin paitsi pettänyt, myös valmis salaamaan sen ja yhteisen lapsen todellisen alkuperän? Ja vaatisi todisteita, että _en_ ole toiminut noin? Ei.
Mies saisi toki testin teettää ihan itse, jos se olisi mielestään tarpeellista. Minua tuollaisilla epäilyillä ja samalla syytöksillä rasittakoon vasta jos niihin on oikeasti aihetta ja perusteita.
Exä oli sairaalloisen mustasukkainen. Siis niitä tapauksia, joille pitää kauppakuittien kellonajoista todistaa olleesi ruokakaupassa ostamassa maitoa ja leipää, etkä pikapanolla salarakkaan luona.
Alkoi myös jossain vaiheessa julistaa, että sitten KUN lapsia tehdään (minulta ei siis edes kysytty, haluanko lapsia), niin isyystestit tehdään heti. Ja niistä isyystesteistä ja kattoon usein, vaikkei todellakaan ollut edes suunnitelmissa hankkia lapsia. Jossain vaiheessa keksi alkaa myös jankuttaa, että synnytyksessä olevan henkilökunnan täytyy kaikkien olla naisia, koska miehen kanssa voisin pettää.
Kyllä. Ajatteli, että minä pettäisin synnytyksessä mieslääkärin/-kätilön kanssa.
Tämän tapauksen takia edelleen kalskahtaa kuulla sanakin isyystestistä.
Ja joo, tuon exän lopulta tajusin jättää. Oli eka "kunnon" seurustelusuhteen, joten noin vuoden päivät jaksoin, kunnes myönsin itselleni ettei tuo voi enää olla terve parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Exä oli sairaalloisen mustasukkainen. Siis niitä tapauksia, joille pitää kauppakuittien kellonajoista todistaa olleesi ruokakaupassa ostamassa maitoa ja leipää, etkä pikapanolla salarakkaan luona.
Alkoi myös jossain vaiheessa julistaa, että sitten KUN lapsia tehdään (minulta ei siis edes kysytty, haluanko lapsia), niin isyystestit tehdään heti. Ja niistä isyystesteistä *ja kattoon usein, vaikkei todellakaan ollut edes suunnitelmissa hankkia lapsia. Jossain vaiheessa keksi alkaa myös jankuttaa, että synnytyksessä olevan henkilökunnan täytyy kaikkien olla naisia, koska miehen kanssa voisin pettää.
Kyllä. Ajatteli, että minä pettäisin synnytyksessä mieslääkärin/-kätilön kanssa.Tämän tapauksen takia edelleen kalskahtaa kuulla sanakin isyystestistä.
Ja joo, tuon exän lopulta tajusin jättää. Oli eka "kunnon" seurustelusuhteen, joten noin vuoden päivät jaksoin, kunnes myönsin itselleni ettei tuo voi enää olla terve parisuhde.
Ja kattoon = jankattiin. Autocorrect kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantunut, olin valmis siihen ja sitten se jäikin vain ehdotukseksi.
Jos kokee kysymisen luottamuspulaksi, niin eihän se pula siitä mihinkään katoa sillä, että siitä ei puhuta. Miehenkö vika se pelkästään on, jos ei pysty luottamaan? Ettehän te luottamuspulasta nyyhkijät olisi ensimmäisiä naisia maailmassa, joihin ei olekaan luottaminen. Lapsia on tehty "väärille" miehille maailman sivu, ja se nyt vaan on tosiasia.
Niinpä, ja tosiasia on myös se että miehet ovat pettäneet naisiaan maailman sivu. Miksi tällainen perustavanlaatuinen epäluottamuslause on täysin ok vain kun se kohdistuu naiseen?
15
Kyllähän tuossa jäisi se mieskin kenen kanssa on petetty. Ja suurin osa pettämisistä ei johda raskauteen eikä edes sukupuolitautiin, joten ei niillä testeillä uskollisuutta pysty mitenkään määrittämään. Siksi siinä onkin kyse enemmän siitä lapsesta, isyydestä ja loppuiän sitoutumisesta.
Vähän sama kuin poistettaisi osastolta ne ranteissa olevat tunnistenauhat. Ei kai sua haittaisi kunhan saatte sieltä jonkun vauvan mukaanne?
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin ja loukkaannuin, kun mies sitä vaati. Ei sitten tehty. Olisin jääny melko varmasti kiinni, koska en tiedä varmuudella onko hän isä vai ei, mutta en halua menettää häntä, koska hän on hyvä mies ja pitää huolta perheestään. Se, joka voisi olla myös isä lapselleni on työtön pummi ja se oli vaan yksi känninen hairahdus.
Tämä on juuri se syy, miksi ne testit pitäisi aina tehdä.
En mene isyystesteihin, enkä suostu avioehtoon kuin perinnöltä osin, ja siltä osin mitä omaisuutta on ennen avioliiton solmimista hommattu.
Ihan selkeä homma. Tämä kantani ja periaatteeni ei myöskään kiusaa yhtä ainoaa ihmistä tällä pallolla, koska kenenkään ei ole mikään pakko tehdä kanssani lapsia, tai mennä naimisiin. Mieheni o tienyt nämä asiat jo ennen kuin aloimme seurustelemaan.
Tosin lapseni on tehty 20 v sitten eikä lisää ole tulossa vaikka mikä olisi.
Loukkaantuisin kyllä henkilökohtaisella tasolla, mutta suostuisin ehdottomasti.
Ajattelen muutenkin niin, että naisilla on vähän liikaa valtaa näissä vanhemmuusasioissa yhä edelleen. Mies on kuitenkin tosi heikoilla siinä tilanteessa jos käy niin mätä munkki että nainen onkin käynyt vieraissa ja lapsi ei olekaan oma. Vanhemmuutta ei niin vain perutakaan, lisäksi jos on pientäkään epävarmuutta niin se vaikuttaa miehen ja lapsen kiintymyssuhteeseen jos mies ei 100% kykene luottamaan siihen että jälkeläinen on oma ja hän saa lapsensa kanssa olla loppuelämän. Kun onhan näitä tapauksia jossa erotaan ja nainen paljastaa että mies ei olekaan isä ja estää lapsen näkemisen mutta miehen elatusvelvollisuus ym. säilyy...
Koska osaan asettua miehenkin asemaan, suostuisin siis. Maailmassa kun mikään ei ole varmaa niin pitäisin itse asiassa miestä vähän tyhmänä jos hän ei vaatisi varmuutta näin tärkeässä asiassa. Ja myös lapsen näkökulmasta asia olisi selkeä, ei olisi koskaan epävarmuutta omista biolog. vanhemmista. Itselle biolog. siteet eivät ole niinkään tärkeitä mutta ymmärrän kyllä että on toisia, joille asia on tärkeämpi.
Kannatan ehdottomasti automaattista testaamista, ihan jo lapsen edun vuoksi.