Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole ainuttakaan ystävää tai edes kaveria.. elämä melko yksinäistä..
24.08.2019 |
Olen 30v eikä lainkaan ystäviä. Noh, ellei miestä lasketa. Muuten ei ole ketään.. Meillä 3 lasta joiden kanssa vietän päivät kun mies töissä. Sukulaisten luona käydään n. 3-4kertaa kuussa.
Miehellä ystäviä, mutta en pidä niitä minun ystävinäni. En voi heille esim. purkaa ajatuksia tai lähteä kahville tms.
Oletko sinä yksinäinen? Tai oletko ollut? Kuinka sait ystäviä?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
En ole aina ollut yksinäinen, mutta ymmärrettyäni ihmisten kaksinaamaisuuden, ja sen miten "ystäväni" polkivat minua vain maahan, päätin että parempi olla ilman ystäviä kun kehenkään ei näköjään oikein voi luottaa.
Tavallaan välillä kaipaisi ystävää, harrastusseuraa tai juttuseuraa, mutta sen juttuseuran olen korvannut erilaisilla nettifoorumeilla. Harrastusseuraa välistä kaipaa, mutta minulla on lopulta niin vähän yhteistä kenenkään ihmisen kanssa, että olen pärjäillyt sitten yksin.
Terveisin Naispelko26
Juu saman kokenut itsekin. Olin teini-iästä reilu 20vuotiaaksi ihan sosiaalinen ja oli kavereita/ystäviä. Masennuin jossain vaiheessa ja eristäydyin. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, masennus kylläkin jo poissa. Muutamia kaveri suhteita ollut sen jälkeen mutta sitten tuli huomattua juurikin kuinka paljon kaksinaamaisia ihmisiä minun lähellä olikaan siinä vaiheessa. Mietin onko vika minussa jollain tapaa? Tai olenko liian sinisilmäinen ollut. Toki aina toivonut ja uskonut ihmisistä hyvää ensialkuun. Nyt pelkään jo pettymyksiä etukäteen.
Mutta kuitenkin kaipaan ja haluaisin hyvän ystävän vielä.
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh mulla on mies 5 lasta, osa jo aikuisia. Omat vanhemmat ja veli. (muuta lähisuku ei oikeestaan elossa) Miehen sukulaiset ei minusta tai lapsistamme välitä esim tyttären yo juhlissa keväällä oli 6 vierasta vaikka kutsuttuja oli reilu 50. Omia kavereita ei ole jos pidän juhlat ei ole yhtään kaveria jolle kutsun voisin lähettää esim Facebookissa kavereita alle 30 vaikka joukossa työkaverit ym... tutut. No onneksi on hyvä mies ja maailman parhaat lapset. Ja siis mieheenhän nuo miehen sukulaiset pitää yhteyttä yhteisiä mökki reissuja ym... Mutta ilmeisesti mussa ja meidän lapsissa on joku vika.
Siis nuo mökkiteiddut on esim serkulle, sisaruksille jne.. Puolisoita ja lapsia ei kutsuta ikinä
En ole aina ollut yksinäinen, mutta ymmärrettyäni ihmisten kaksinaamaisuuden, ja sen miten "ystäväni" polkivat minua vain maahan, päätin että parempi olla ilman ystäviä kun kehenkään ei näköjään oikein voi luottaa.
Tavallaan välillä kaipaisi ystävää, harrastusseuraa tai juttuseuraa, mutta sen juttuseuran olen korvannut erilaisilla nettifoorumeilla. Harrastusseuraa välistä kaipaa, mutta minulla on lopulta niin vähän yhteistä kenenkään ihmisen kanssa, että olen pärjäillyt sitten yksin.
Terveisin Naispelko26