Onko koiran pentuvaihe teistä ihanaa vai loppujen lopuksi aika kamalaa?

Miksi sitten otat pennun etkä aikuista koiraa?

Minusta koiran pentuvaihe on enimmäkseen ihanaa, aivan kuten lastenkin vauvavaihe. Eikä se edes kestä läheskään yhtä kauaa kuin ihmislapsilla. 

Aivan hirveää tuo pentuaika. Kärsin puppy bluesista jokaisen kohdalla. Parhaani silti olen jokaisen kohdalla tehnyt kasvattamisen ja koulutuksen suhteen, vaikka aivan p*skalta on tuntunut ja tuo aika on jokaisen kohdalla ollut yhtä h*lvettiä. Se on silti kaiken sen arvoista.

Oli se liian rankkaa ainakin yksin elävälle työssä käyvälle ihmiselle. Varmaan ihanaa, jos olisi mahdollista jakaa ne jatkuvat pissareissut ja pennun suunnaton huomiontarve ja energia (pentuni oli käytännössä ihan koko ajan hihassa kiinni ekat puoli vuotta eikä juurikaan nukkunut valveillaoloaikanani, herätteli pitkin yötä jne) useamman ihmisen kesken ja päästä välillä itse latautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten otat pennun etkä aikuista koiraa?

Minusta koiran pentuvaihe on enimmäkseen ihanaa, aivan kuten lastenkin vauvavaihe. Eikä se edes kestä läheskään yhtä kauaa kuin ihmislapsilla. 

Harkitsin aikuisen koiran ottamista, mutta totesin sitten, että pentua puoltaa kaksi isoa ja painavaa syytä, jotka ovat merkityksellisempiä kuin se, että pentuvaihe ei houkuta: halusin, että koira varmasti kiintyy lapsiin (edellinen koira oli meillä jo ennen lapsia, eikä se koskaan tykännyt omista tai kenenkään muunkaan lapsista) ja toisaalta haluan yrittää tehdä kaikkeni sen eteen, ettei koira opi saaliin jahtaamista. Aika näyttää, onnistummeko koulutuksen tässä puolessa, toistaiseksi on mennyt ihan hyvin.

Toki isossa osassa oli myös se, että rotu, johon päädyimme, on sen verran harvinainen, ettei aikuisia yksilöitä ole kovin usein tarjolla. Yksi olisi ollut, mutta se oli jo niin vanha, että suljimme sen pois kättelyssä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten otat pennun etkä aikuista koiraa?

Minusta koiran pentuvaihe on enimmäkseen ihanaa, aivan kuten lastenkin vauvavaihe. Eikä se edes kestä läheskään yhtä kauaa kuin ihmislapsilla. 

Muista en tiedä, mutta itse otan pennun, koska harrastan ja kilpailen kovalla tasolla, johon haluan pennusta asti kasvattaa ja kouluttaa. Minulla on ollut aikoinaan yksi kovaan harrastukseen soveltuva aikuinen kodinvaihtaja, loppuja 9/10 ei voinut niihin hommiin edes harkita. Jokainen pentuna otettu on soveltunut harrastamaan ja menestynyt kilpailuissa.

Olen myös äärimmäisen tarkka koirieni terveydestä ja mulle on tärkeää myös pennun suvun terveyshistoria.

Aina välillä näkee hyväsukuisia, terveitä ja täyspäisiä kodinvaihtajia, mutta en halua laskea sattuman varaan. Mielummin otan pennun hyvältä ja jo tutuksi tulleelta kasvattajalta, jonka koirat ovat täyspäisiä ja terveitä.

Silti pentuaika on mun mielestä kamala.

Kamala se on. Eritteitä, puremista, rajojen testaamista ja hieman keskittymiskyvyttömyyttä (ainakin meillä...). Lisäksi pentukarvan vaihtuminen aikuiskarvaan on inhottavaa aikaa takkuisuuden takia.

Aikuisena sitten osataan pyytää ulos ja pidättää esim työpäivän aikana. Kaikkeen ei tarvitse iskeä naskalihampaita. Lisäksi keskittyminen kehittyy ja omistajaa kuunnellaan.

On ne pennut kyllä suloisia. Pieniä ja söpöjä.

Miksi en ottanut aikuista? Koska niitä ei löydy, kun haluaa tietyn rotuisen. Lisäksi haluan silti olla kasvattamassa sitä pentua aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää tuo pentuaika. Kärsin puppy bluesista jokaisen kohdalla. Parhaani silti olen jokaisen kohdalla tehnyt kasvattamisen ja koulutuksen suhteen, vaikka aivan p*skalta on tuntunut ja tuo aika on jokaisen kohdalla ollut yhtä h*lvettiä. Se on silti kaiken sen arvoista.

Mulla oli ehkä voimakkain puppy blues ENNEN kuin haimme koiran. Ajattelin, että ei tästä saatana tule mitään. Pentumme on kuitenkin helpohko, nopea oppimaan.

Ap

Joidenkin kannattaisi ottaa pehmolelukoira. 

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kannattaisi ottaa pehmolelukoira. 

Sä varmasti käyt rutiininomaisesti kirjoittamassa tämän jokaiseen koiraketjuun lukematta viestejä.

Ap

Ihanaa aikaa! Jos koirat pysyisivät aina pentuina, olisi minulla useampi koira. Kasvavat harmillisen nopeasti.

Ihmeen moni haisevan louskuleuan haluaa ottaa riesakseen, ihmettelen,

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa aikaa! Jos koirat pysyisivät aina pentuina, olisi minulla useampi koira. Kasvavat harmillisen nopeasti.

Apua :D Mikä siinä on mielestäsi niin ihanaa?

Ap

Pentuaika on järkyttävää.

Etenkin yli 30 kiloiseksi kasvavan hauvan (eka oma koira) kanssa sitä hieman pelkäsi, että eikö se tule tottelemaan ollenkaan.

Onneksi tuo kasvoi vuosien mittaan aikuiseksi ja rauhoittui. Hampaat kävi useasti kädessä niiden vaihtuessa mutta koskaan ei ole aidosti purrut eikä kellekään edes murissut. <3

Ihan opettava kokemus se on, mutta enpä heti lähtisi koettamaan uusiksi. =D

Ihanaa aikaa. Koiranpennut on ihania❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Pentuaika on järkyttävää.

Etenkin yli 30 kiloiseksi kasvavan hauvan (eka oma koira) kanssa sitä hieman pelkäsi, että eikö se tule tottelemaan ollenkaan.

Onneksi tuo kasvoi vuosien mittaan aikuiseksi ja rauhoittui. Hampaat kävi useasti kädessä niiden vaihtuessa mutta koskaan ei ole aidosti purrut eikä kellekään edes murissut. <3

Ihan opettava kokemus se on, mutta enpä heti lähtisi koettamaan uusiksi. =D

Mulla on sentään toinen koira jo menossa, niin tiedän, että kyllä tuo riiviö on sitten aikuisena ihan kiva ja osaa käyttäytyä, kun nyt vain jaksaa olla johdonmukainen. Onneksi meidän ensimmäinen koira oli tasaisempi kuin tämä, olisi voinut usko loppua sen pentuaikana. Toisaalta, silloin meillä ei ollut lapsia, joten elämä oli sikäli helpompaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa aikaa! Jos koirat pysyisivät aina pentuina, olisi minulla useampi koira. Kasvavat harmillisen nopeasti.

Apua :D Mikä siinä on mielestäsi niin ihanaa?

Ap

Koska ne on pieniä, suloisia, ihania karvapalloja, jotka vasta opettelevat elämän erilaisia taitoja. Se into ja riemu pennussa on niin aitoa ja ihanaa, uuden taidon oppiminen, se koiranpentukatse kun kaadettiin kukkaruukku ja kierittiin mullassa, se välitön rakkaus ja koska ne vain on niin sydämensulattajia hellyyttävällä olemuksella ja ulkonäöllään ettei tosikaan!

Ihan kamalaa se oli. Olin jo varma, että se perseilevä riiviö tappaa mut. Olihan se nukkuessaan söpö ja hellyyttäväkin. Nyt 2v ja ihanan rauhallinen.

On tämä ihanaa, meillä nyt 10 viikkoinen pikkuinen ja toki on väsyttävää siivota hänen jälkiään ja estää tuhoamasta mitään, on kuitenkin ihanaa nähdä miten pentu kasvaa ja oppii jotain uutta ihan päivittäin.

Pelkäsin ja tunsinkin puppy bluesia ennen pennun tuloa, mutta nyt se on tiessään. Murkkuikä jännittää tietysti ja se, että pennun saa varmasti koulutettua rauhalliseksi aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa aikaa! Jos koirat pysyisivät aina pentuina, olisi minulla useampi koira. Kasvavat harmillisen nopeasti.

Apua :D Mikä siinä on mielestäsi niin ihanaa?

Ap

Koska ne on pieniä, suloisia, ihania karvapalloja, jotka vasta opettelevat elämän erilaisia taitoja. Se into ja riemu pennussa on niin aitoa ja ihanaa, uuden taidon oppiminen, se koiranpentukatse kun kaadettiin kukkaruukku ja kierittiin mullassa, se välitön rakkaus ja koska ne vain on niin sydämensulattajia hellyyttävällä olemuksella ja ulkonäöllään ettei tosikaan!

Joo, kyllä mä tavallaan tuon ymmärrän. Osaksi tähän varmasti vaikuttaa se, että vanhan koiramme kuolemasta on aika vähän aikaa, ja ei voi mielessään olla vertaamatta (vaikka sen järjettömäksi itsekin tiedostaisi) pentua ja vanhaa viisasta koiraa, joka aina tietää, mitä siltä odotetaan. Pentuhan ei just tiedä, mitä siltä odotetaan, se on valmius, joka karttuu iän myötä.

Ap

Riippuu aika paljon koiran luonteesta. Mulla on ollut koiria, jotka ovat olleet taysia riivioita ja luupaita pentuina ja "teineina", ja sitten taas tosi fiksuja ja helposti oppivia, pehmealuonteisia tapauksia, jotka oli helppo kouluttaa.