Lue keskustelun säännöt.
Onko koiran pentuvaihe teistä ihanaa vai loppujen lopuksi aika kamalaa?
22.08.2019 |
Mä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. En malta odottaa, että koira olisi aikuinen ja sillä olisi järkeä päässään.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa se oli. Olin jo varma, että se perseilevä riiviö tappaa mut. Olihan se nukkuessaan söpö ja hellyyttäväkin. Nyt 2v ja ihanan rauhallinen.
Meidän perseilevän riiviön bravuuri on kissanpaskan ja sienien löytäminen ja niiden syöminen. Tulee joka kerralla sellainen voimaton raivo, kun koira juoksee karkuun torttu tai sieni suussaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kamalaa. Olen aina pitänyt paljon enemmän aikuisista koirista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni haisevan louskuleuan haluaa ottaa riesakseen, ihmettelen,
Ihmettele rauhassa. Eihän sinun ole mikään pakko ymmärtää koiraihmisiä eikä ottaa koiraa (äläkä nyt missään nimessä otakaan!).
Itse olen kasvanut koirien kanssa ihan vastasyntyneestä vauvasta asti. Lapsuudenkodissani oli aina koiria ja on edelleen. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, otimme heti koiran. Minä en voisi edes kuvitella elämääni ilman koiraa. Meillä on suunnitelmissa ottaa myös toinen koira tulevaisuudessa. Minulle koirat tuo aivan valtavasti iloa ja onnea ja nautin yli kaiken olla koirien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa! Mutta meillä on helppo koirarotu enkä ole siisteysfriikki enkä halua koirasta muuta kuin ystävää ja perheenjäsentä. Opetin pennun ensi hetkistä lähtien tulemaan mukana kaikkiin menoihini, joten siitä ei ole mitään vaivaa,. On se aikuisenakin ihana, mutta muistelen pentuaikaa lämmöllä.
Meilläkään ei ole koiralle muita odotuksia kuin se, että se on kiva perhekoira, mutta toisaalta haluan myös, että sillä on käytöstavat ja että se pysyy hallinnassa erilaisissa tilanteissa. Siksi esim. teen kaikkeni, että se ei opi jahtaamaan eläimiä. Liikumme pajon luonnossa, joten mahdollisuuksia koiran hukkaamiseen on runsaasti. Toivon myös, että aikuisena se olisi lasten hallittavissa. Vanhempi lapseni suuttuu välillä, kun ei saa taluttaa koiraa. Syyksi sanon sen, että yritämme mieheni kanssa kouluttaa koirasta sellaisen, että lastenkin on turvallista taluttaa sitä, ja sen takia he eivät nyt koulutusvaiheessa saa opettaa koiralle huonoja remmitapoja.
Ap
Ap
No siis onhan se tosi rankkaa ja aikuisen koiran kanssa paljon helpompaa, mutta on se silti sen kaiken arvoista. Ja ne koiranpennut... Voi jestas ne on niin suloisia 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa se oli. Olin jo varma, että se perseilevä riiviö tappaa mut. Olihan se nukkuessaan söpö ja hellyyttäväkin. Nyt 2v ja ihanan rauhallinen.
Meidän perseilevän riiviön bravuuri on kissanpaskan ja sienien löytäminen ja niiden syöminen. Tulee joka kerralla sellainen voimaton raivo, kun koira juoksee karkuun torttu tai sieni suussaan.
Ap
Tunnen tuskasi. Kyllä sä noille muistoille vielä joskus naurat. Ei muakaan sillon naurattanut kun riiviö söi kenkiä tai kakki tamppooneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa se oli. Olin jo varma, että se perseilevä riiviö tappaa mut. Olihan se nukkuessaan söpö ja hellyyttäväkin. Nyt 2v ja ihanan rauhallinen.
Meidän perseilevän riiviön bravuuri on kissanpaskan ja sienien löytäminen ja niiden syöminen. Tulee joka kerralla sellainen voimaton raivo, kun koira juoksee karkuun torttu tai sieni suussaan.
Ap
Tunnen tuskasi. Kyllä sä noille muistoille vielä joskus naurat. Ei muakaan sillon naurattanut kun riiviö söi kenkiä tai kakki tamppooneita.
Joo, kyllä mekin muistellaan mieheni kanssa aina sitä, kun edesmennyt koiramme paskoi yläkerran lattialle, mies astui siihen tohvelillaan, töpötteli tohvelilla paskaa ympäri yläkertaa, kunnes köntsälänttiin tarttui kirjekuori, jonka kahinaan mies havahtui ja huomasi vahingon. On monia muitakin, voittopuolisesti ulosteisiin liittyvää (meidän mielestä) hauskaa tarinaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirista on kyllä ihan älyttömästi seuraa. Ainakin itselläni koira on ihan oikeasti parantanut todella paljon elämänlaatua. Nyt jälkeenpäin sitä ihmettelee, että miten pystyi joskus edes olemaan ilman koiraa.
No mutta sitten ap:n kysymykseen: enemmän se aika oli ihanaa kuin kamalaa, mutta raskastahan se oli. Itse olin ihan kunnolla varautunut siihen, että tottakai pentu pissaa ja kakkaa sisälle. Oma koirani ei pentuna onneksi tuhonnut mitään kotona. Kovasti pentu touhuili kyllä kokoajan ja testaili rajojaan. Kauheen tarkkana sai kyllä kokoajan olla, ettei vaan tapahdu pennulle mitään. Maalla kun oltiin kesällä, pentu yritti mennä rakennusten alle yms. Huh. Olihan se aikamoista perässä juoksemista ja kova huoli oli usein.
No mutta oikein ihana koira kasvoi ja nyt on helppoa 😃❤️
Ilmeisesti ap:lla on aika iso koira? Pieni kiltti seurakoira, esim bischon tai puudeli on vaivattomampi. Ne ovat miellyttämishaluisia ja tottelevat lapsiakin jos lapset saavat aikaan pienimmänkin auktoriteetin häivähdyksen käytökseensä. Jos koira tekee jotain tuhmuuksia niin se tottelee ei-sanaa tai pahimmassa tapauksessa sen voi käydä vaikka nostamassa pois syömästä niitä paskoja. Seurakoira ei karkaile vaan haluaa olla seurassa. Valehtelematta voin sanoa että tästä meidän bischonista ei ole ollut hetkeäkään vaivaa varsinkin jos vertaan ihmislapsiin. Koiranruokakin on nykyisin sellaista, että pökäleetkin on siisti korjata. Tämä koira on vain lisännyt onnea ja viihtyisyyttä kotiin. En oikein ymmärrä miksi ihmiset ottavat muita kuin seurakoiria, jos haluavat vain perheenjäsenen ja kaverin. Ehkä vaikeamman koiran kouluttaminen ja siinä onnistuminen tuo joillekin ihmisille jotain onnen tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:lla on aika iso koira? Pieni kiltti seurakoira, esim bischon tai puudeli on vaivattomampi. Ne ovat miellyttämishaluisia ja tottelevat lapsiakin jos lapset saavat aikaan pienimmänkin auktoriteetin häivähdyksen käytökseensä. Jos koira tekee jotain tuhmuuksia niin se tottelee ei-sanaa tai pahimmassa tapauksessa sen voi käydä vaikka nostamassa pois syömästä niitä paskoja. Seurakoira ei karkaile vaan haluaa olla seurassa. Valehtelematta voin sanoa että tästä meidän bischonista ei ole ollut hetkeäkään vaivaa varsinkin jos vertaan ihmislapsiin. Koiranruokakin on nykyisin sellaista, että pökäleetkin on siisti korjata. Tämä koira on vain lisännyt onnea ja viihtyisyyttä kotiin. En oikein ymmärrä miksi ihmiset ottavat muita kuin seurakoiria, jos haluavat vain perheenjäsenen ja kaverin. Ehkä vaikeamman koiran kouluttaminen ja siinä onnistuminen tuo joillekin ihmisille jotain onnen tunteita.
Ei ole iso koira, vaan keskikokoista pienempi.
Olemme valinneet erittäin huolella rodun (kuten varmasti sinäkin) omien tarpeidemme ja olosuhteidemme perusteella.
Tämä on paimenkoirarotua, ei siis ole kova karkailemaan.
Ap
Pentu on söpö kuin mikä, mutta se jatkuva vahtiminen ennen kuin oppii sisäsiistiksi ja olemaan maistamatta kaikkea, ja tiheät pissareissut! Kyllä sitä mielellään ottaisi aikuisen koiran, mutta kodinvaihtajat on usein joko ongelmakäyttäytyjiä tai sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi koiran perässä pitäisi juosta, toisin päin sen asian pitää mennä ja koira kyllä sen itsekin ymmärtää. Koira on sillä tavalla jalostettu eläin, että se seuraa ihmistä ja yrittää päästä lauman johtajan suosioon ja turvaan. Koiran hoidonkin voi tehdä vaikeaksi itselleen curling-vanhemmuudella. Olin lapsille curing-vanhempi mutta koiralle en ole jaksanut olla ja sen vuoksi ehkä meillä onkin maailman kiltein ja helpoin koira. Olen kai mielessäni jopa ajatellut, että jos se kuolee tyhmyyttään hyppäämällä jonnekin rotkoon, niin sitten ei voi mitään. Joten olen antanut mennä mökillä vapaasti enkä ole perässä juossut.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi koiran perässä pitäisi juosta, toisin päin sen asian pitää mennä ja koira kyllä sen itsekin ymmärtää. Koira on sillä tavalla jalostettu eläin, että se seuraa ihmistä ja yrittää päästä lauman johtajan suosioon ja turvaan. Koiran hoidonkin voi tehdä vaikeaksi itselleen curling-vanhemmuudella. Olin lapsille curing-vanhempi mutta koiralle en ole jaksanut olla ja sen vuoksi ehkä meillä onkin maailman kiltein ja helpoin koira. Olen kai mielessäni jopa ajatellut, että jos se kuolee tyhmyyttään hyppäämällä jonnekin rotkoon, niin sitten ei voi mitään. Joten olen antanut mennä mökillä vapaasti enkä ole perässä juossut.
Oliko tämä tarkoitettu mulle? Mä en halua, että koira syö kissanpaskaa tai sieniä (kun en voi tietää, mitä sieniä ne ovat), joten ollaan yritetty poistaa ne sen suusta sitten.
Oli muuten ihan mukava ketju, mutta aina pakko jonkun tulla pätemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:lla on aika iso koira? Pieni kiltti seurakoira, esim bischon tai puudeli on vaivattomampi. Ne ovat miellyttämishaluisia ja tottelevat lapsiakin jos lapset saavat aikaan pienimmänkin auktoriteetin häivähdyksen käytökseensä. Jos koira tekee jotain tuhmuuksia niin se tottelee ei-sanaa tai pahimmassa tapauksessa sen voi käydä vaikka nostamassa pois syömästä niitä paskoja. Seurakoira ei karkaile vaan haluaa olla seurassa. Valehtelematta voin sanoa että tästä meidän bischonista ei ole ollut hetkeäkään vaivaa varsinkin jos vertaan ihmislapsiin. Koiranruokakin on nykyisin sellaista, että pökäleetkin on siisti korjata. Tämä koira on vain lisännyt onnea ja viihtyisyyttä kotiin. En oikein ymmärrä miksi ihmiset ottavat muita kuin seurakoiria, jos haluavat vain perheenjäsenen ja kaverin. Ehkä vaikeamman koiran kouluttaminen ja siinä onnistuminen tuo joillekin ihmisille jotain onnen tunteita.
Bichon frise helppo ja tottelee lapsiakin? HAH! Bichon on semmonen rotu, joka näyttää älyttömän suloiselta ja viattomalta, mutta on luonteeltaan rohkea, itsevarma ja erittäin määrätietoinen. Bichon saa helposti omistajan tassunsa alle. 😂
Bichonit on siis aivan ihania ja yksi parhaimpia koirarotuja, mutta moni ei tiedäkään miten itsevarmasta rodusta on kyse
Ja siis, olemme yrittäneet vaivihkaa lähestyä koiraa, kun se löytää noita aarteita, ei juoksemalla sen perässä, kuten paremmintietäjä ehdotti, mutta koira ymmärtää jo kupletin juonen, ja lähtee karkuun herkkunsa kanssa, vaikka tarjoaisi vaihtokauppaa. Kyllä se lähtee perään, jos alkaa juosta sen luota poispäin, mutta ei se sitä paskaa/sientä jätä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:lla on aika iso koira? Pieni kiltti seurakoira, esim bischon tai puudeli on vaivattomampi. Ne ovat miellyttämishaluisia ja tottelevat lapsiakin jos lapset saavat aikaan pienimmänkin auktoriteetin häivähdyksen käytökseensä. Jos koira tekee jotain tuhmuuksia niin se tottelee ei-sanaa tai pahimmassa tapauksessa sen voi käydä vaikka nostamassa pois syömästä niitä paskoja. Seurakoira ei karkaile vaan haluaa olla seurassa. Valehtelematta voin sanoa että tästä meidän bischonista ei ole ollut hetkeäkään vaivaa varsinkin jos vertaan ihmislapsiin. Koiranruokakin on nykyisin sellaista, että pökäleetkin on siisti korjata. Tämä koira on vain lisännyt onnea ja viihtyisyyttä kotiin. En oikein ymmärrä miksi ihmiset ottavat muita kuin seurakoiria, jos haluavat vain perheenjäsenen ja kaverin. Ehkä vaikeamman koiran kouluttaminen ja siinä onnistuminen tuo joillekin ihmisille jotain onnen tunteita.
Bichon frise helppo ja tottelee lapsiakin? HAH! Bichon on semmonen rotu, joka näyttää älyttömän suloiselta ja viattomalta, mutta on luonteeltaan rohkea, itsevarma ja erittäin määrätietoinen. Bichon saa helposti omistajan tassunsa alle. 😂
Bichonit on siis aivan ihania ja yksi parhaimpia koirarotuja, mutta moni ei tiedäkään miten itsevarmasta rodusta on kyse
Bichonia kuvataan monesti "iso koira pienessä paketissa" ja usean bichonin omistajana allekirjoitan sen täysin. :)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi koiran perässä pitäisi juosta, toisin päin sen asian pitää mennä ja koira kyllä sen itsekin ymmärtää. Koira on sillä tavalla jalostettu eläin, että se seuraa ihmistä ja yrittää päästä lauman johtajan suosioon ja turvaan. Koiran hoidonkin voi tehdä vaikeaksi itselleen curling-vanhemmuudella. Olin lapsille curing-vanhempi mutta koiralle en ole jaksanut olla ja sen vuoksi ehkä meillä onkin maailman kiltein ja helpoin koira. Olen kai mielessäni jopa ajatellut, että jos se kuolee tyhmyyttään hyppäämällä jonnekin rotkoon, niin sitten ei voi mitään. Joten olen antanut mennä mökillä vapaasti enkä ole perässä juossut.
No me ollaan aika erilaisia koiran kasvattajia. Minä en todellakaan ajattele kuten sinä, hyi mikä ajattelutapa.
Riippuu varmaan aika paljon myös rodusta ja yksilöstä tuo pentuajan vaikeus. Itsepäisen shiban pentuaika oli kamalaa, vaikka pentu olikin syötävän söpö pikku peruna. Vasta siinä 2v paikkeilla alkoi tuntua että hihnan päässä kulki aikuinen koira eikä helvetistä manattu pikkudemoni joka tahallaan haluaa tehdä juuri ne minua kaikkein eniten ärsyttävät asiat:D. Samojedin ja corgin kanssakin pentuaika oli toki kuluttavaa, mutta ei yhtä raskasta. Olivat enemmän vain sellaisia häslääviä pönttöpäitä, eli työläitä mitta loppujenlopuksi aika harmittomia.
Kaverillani taas on papillon joka on ollut maailman kiltein, helpoin ja tottelevaisin koira jo pentuna:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi koiran perässä pitäisi juosta, toisin päin sen asian pitää mennä ja koira kyllä sen itsekin ymmärtää. Koira on sillä tavalla jalostettu eläin, että se seuraa ihmistä ja yrittää päästä lauman johtajan suosioon ja turvaan. Koiran hoidonkin voi tehdä vaikeaksi itselleen curling-vanhemmuudella. Olin lapsille curing-vanhempi mutta koiralle en ole jaksanut olla ja sen vuoksi ehkä meillä onkin maailman kiltein ja helpoin koira. Olen kai mielessäni jopa ajatellut, että jos se kuolee tyhmyyttään hyppäämällä jonnekin rotkoon, niin sitten ei voi mitään. Joten olen antanut mennä mökillä vapaasti enkä ole perässä juossut.
No me ollaan aika erilaisia koiran kasvattajia. Minä en todellakaan ajattele kuten sinä, hyi mikä ajattelutapa.
Koiralla on meillä hyvä olla. En vain ole jaksanut hoitaa sitä vaikeimman kautta vaan olen jättänyt koiralle itselleen sopeutumisen ja oppimisen ja sehän on koiralle luontaista, koska se on laumaeläin. Ehkä meille on sattunut joku erikoisen kiltti bischon tai sitten olen joku koirakuiskaaja mutta mitään vaikeutta koiran kanssa ei ole ollut, pelkkiä mukavia hetkiä. Meillä on paljon lapsia ja vauhtia elämässä joten kukaan ei ehdi katsoa jokaista suupalaa jonka koira ehkä laittaisi suuhunsa tai muutenkaan vahdata sen tekemisiä. Tämä on minusta aivan terve ja järkevä tapa suhtaua koiriin ja koirakin on onnellinen ja ihmisrakas.
Ihanaa! Mutta meillä on helppo koirarotu enkä ole siisteysfriikki enkä halua koirasta muuta kuin ystävää ja perheenjäsentä. Opetin pennun ensi hetkistä lähtien tulemaan mukana kaikkiin menoihini, joten siitä ei ole mitään vaivaa,. On se aikuisenakin ihana, mutta muistelen pentuaikaa lämmöllä.