Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsena hyväksikäytetty isän toimesta?
11.08.2019 |
Tämä varmasti kuulostaa provolta, mutta voin vannoa, ettei ole. Haluan vain päästä puhumaan tästä johonkin anonyymisti ja löytää kohtalotovereita.
Varoitan, aihe on tosi kamala, eli insesti ja lasten hyväksikäyttö. Lue omalla vastuulla. En ole uskaltanut kertoa ihmisille tästä, etten saisi pilkkaa ja vihaa päälleni.
Oon tosiaan nuori aikuinen nainen, elämä vielä edessään. Mulla on jonkin verran mielenterveysongelmia, muttei sen pahempaa mitä estynyt persoonallisuus, ahdistuneisuutta ja vakava masennus. Tai muuta ei ole todettu. Mun lapsuus ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja siellä on paljon aukkoja muistojen suhteen. Mulla on aina ollut epäilyksiä, että jotain on sattunut, mutta ne vahvistui iän myötä.
Oon ollut naisiin päin ihan lapsesta asti ja olen aina pelännyt miehiä todella paljon. Tulin kaapista teini-iässä itselleni sekä perheelle ja kaikki oli ihan ok hetken. Jossain vaiheessa isä alkoi selittämään, että lesbouteni johtuu siitä, että äitipuoleni olisi käyttänyt minua n. 3 vuotiaana hyväkseen. Jotenkin tuli olo, että tarina ei mennyt ihan niin miten isäni asiaa selitti... Jotenkin vain heti "tiesin" tämän liittyvän isääni.
Siitä lähtien olen löytänyt itsestäni "oireita" joita pystyisin selittämään asialla. Mutta tässä on iso ongelma: en muista asiasta yhtään mitään, joten en voi olla varma onko mitään koskaan sattunutkaan.
Kun kerroin mummilleni (äidin äiti) miltä musta tuntuu, niin häneltä ei ilmekkään värähtänyt vaan sanoi, että se selittäisi muutaman asian.
"Oireita" ovat olleet, että immenkalvoa ei ole, jostain ihmen syystä tiedän miltä "se" tuntuu, maistuu ja haisee, vaikka en ole koskaan ollut miehen kanssa ja kerran kun kokeilin silloisen tyttöystävän kanssa "heteromaista" toimintaa, niin se johti ihan hirveeseen paniikkikohtaukseen, jolloin mieleen yritti tulvia jotain muistoja, mutta en mä niistä enää mitään muista. Mun muisti on ihan olematon ja unohdan kaiken helposti. Olen unohtanut kokonaan jopa väkivaltaisessa suhteessa tapahtuneet asiat, mutta muistan vain sen hetken kun juteltiin asiasta. Nuorempana mulla oli useampi persoona, joita ilmesty lisää sitä mukaan, kun kunto heikkeni. Vanhetessa kuitenkin persoonat katosivat, joten ne taisi olla vain suojamekanismi. Toinen oli myös juuri ennenkuin täytin 21 vuotta, mulle tuli kausi jolloin tunsin tosi suurta tarvetta taantua ihan 3 vuotiaan tasolle. Sitä on välillä edelleen, mutta pystyn hillitsemään asian. Ja on paljon muutakin "oiretta".
Musta vaan tuntuu, etten saisi ajatella näin, koska koen, etten ole edes sen arvoinen. Olen ihan lapsesta asti miettinyt kuinka mun pitäis vaan kuolla, koska mulla ei ole mitään väliä.
Kaipaisin vain, että edes joku sanoisi, että mun tunteilla voi olla perää, eikä sanoisi mun puhuvan pelkkää sitä itseään. Juttelin koulupsykologin kanssa 22 vuotiaana asiasta, kun rohkaistuin vihdoin, mutta se vaan sanoi, että tuskin mitään on sattunut. Se rikkoi luottamuksen ammattilaisiin, kun ei edes aikuisena oteta tosissaan. Koen vain olevani häpeäksi jo pelkästä olemassa olostani, en koe omaavani arvoa ja koen olevani kiitollisuuden velassa jos joku on edes mukava mulle.
Oon myös iän myötä tajunnu, etten ole oikeasti lesbo, vaan panseksuaali, mutta miespelkoni vie otteen. Mitään muuta en pelkää yhtä paljoa kuin isääni. Nään hänestä edelleen painajaisia ja jos nään kaupungilla ihmistä joka edes etäisesti muistuttaa häntä, niin ajaudun paniikkiin. Kaikesta tästä huolimatta olen töissäkäyvä ja multa löytyy ystäviä.
Ajattelin hakeutua terapiaan ja yrittää ja avata sitä siellä, mutta se tulee viemään aikaa. Onko täällä ketään jolla samankaltaisia kokemuksia ja jos on, niin mihin ratkaisuun päädyit?
Kommentit (16)
Voimia! Hakeudu puhumaan ammattilaiselle niin pikaisesti kuin suinkin mahdollista. Koulupsykologi oli idiootti. Hanki vertaistukea jo tänään https://suomendelfins.fi/
Kaikkea hyvää. Olet arvokas ja ansaitset kaiken avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osin samanlaisia. Olen käynyt terapiassa ja se oli hyvä juttu. En toki edelleenkään tiedä mitä on tapahtunut mutta oireet ovat helpottaneet. Minä pelkään naisia, ja en ole mies siis.
Ennemmin kuin vastauksia, tarvitset selviytymistä. Muistot tulevat kun ovat tullakseen jos tulevat. Yhdentyminen voi tapahtua vaikka lapsuus jäisi hajanaiseksi. Näin minulla. Nykyään on tosi kivaa kun muistaa mitä teki eilen ja toissapäivänä. Sinun iässäsi niin ei ollut.
Sun tunteilla voi olla perää.
Ammattitaidoton ja typerä koulupsykologi, jolle kertomasi luultavasti oli liian vastenmielistä ajateltavaa.
Minulla ei ole mitään ammattitaitoa tällaisten asioiden suhteen, mutta voisi kuvitella että sinun kannattaisi etsiä hyvä ammattilainen ennen kuin edes yrität ajatella noita asioita, sillä ammattilainen luultavasti osaisi yhdessä kanssasi analysoida mikä voi olla sinulle liikaa käsiteltävää.
Minä en ole löytänyt traumaterapeutti, tosi hankalaa on.
Tuttavani meni ja vei viimeisen vapaan mikä täällä suunnalla on.
Seuraavasti pitäis matkustaa 300 km että pääsee traumaterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyväksi-, kuin pahaksikäyttö.
Mitäköhän tämä pahaksikäyttö sitten oikein meinaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viila kirjoitti:
Hae apua osaavalta psykiatrilta ja traumaterapeutilta. Oireesi ovat voimakkaan dissosiatiivisia ja tarvitset traumaterapiaa, jotta mieleesi ja kehoosi lukkiutuneet traumat voidaan purkaa. Tutustu netissä esim. Suomen Traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyviin linkkeihin. Myös Suomen Delfins Ry tarjoaa apua aikuisille, joita on hyväksikäytetty lapsena. Sekä netissä että ns. livenä on vertais- ja tukiryhmiä, joiden kautta voit saada apua ja tukea.
Miten hehtaatte trollia MAINOSTARKOITUKSESSA!!!! Pöyristyttävää.
Mulla on myös on ollut samankaltaista oirehdintaa kuin ap:lla. Nyt olen saannut hieman erikoisella tavalla jonkinlaisen rauhan itselleni ja kyvyn jatkaa elämääni. En itsekään kyennyt oikein muistamaan, että mitä oli tapahtunut, mutta aloin epäillä vahvasti, että isäpuoleni on tehnyt minulle sopimattomia asioita. Myöhemmin paljastui, että isäpuoleni on ahdistellut seksuaalisesti muitakin alaikäisiä. Silloin tiesin varmaksi, että epäilyni olivat osuneet oikeaan ja pystyin käsittelemään asian ja jatkamaan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko traumapsykologi trollimassa vauvapalstalla? Hahahaa. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viila kirjoitti:
Hae apua osaavalta psykiatrilta ja traumaterapeutilta. Oireesi ovat voimakkaan dissosiatiivisia ja tarvitset traumaterapiaa, jotta mieleesi ja kehoosi lukkiutuneet traumat voidaan purkaa. Tutustu netissä esim. Suomen Traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyviin linkkeihin. Myös Suomen Delfins Ry tarjoaa apua aikuisille, joita on hyväksikäytetty lapsena. Sekä netissä että ns. livenä on vertais- ja tukiryhmiä, joiden kautta voit saada apua ja tukea.
Miten hehtaatte trollia MAINOSTARKOITUKSESSA!!!! Pöyristyttävää.
Typerys. Se on tietoa, ei mainosta.
Ap saa neuvoja jos et tajunnut.
Jotain tapahtui isän toimesta... miksi ihmeessä ei voi kertoa, että isä teki jotain, miksi ilmaista asia niin kuin tekijää ei oikeastaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on olo, että isä olisi tehnyt jotain pahaa. En varsinaisesti muista mitään muuta outoa lapsuudesta kuin sen, että isä katseli meitä vähän liian kiinnostuneesti kun otimme aurinkoa bikineissä siskon kanssa.
Minulla on myös fetissi äärimmäisestä alistuvvuudesta miehille ja tämä on ollut niin kauan kuin muistan. Ei voi kuitenkaan tällä puolella palstaa tarkemmin kertoa.
Usein alistettu päätyy huonoihin suhteisiin, ja se vain pahentaa ongelmavyyhtiä. Joten pidä huoli ettet anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaisia asioita voi unohtaa, eli sinä vain kuvittelet jotain tapahtuneen. Ja suurentelet ja pohdit sitä niin paljon että lopulta pelkäät isäsi näköisiä miehiä vaikka hän tuskin on ikinä tehnyt mitään kiellettyä sinun suhteen.
Alue: Aihe vapaa
Hae apua osaavalta psykiatrilta ja traumaterapeutilta. Oireesi ovat voimakkaan dissosiatiivisia ja tarvitset traumaterapiaa, jotta mieleesi ja kehoosi lukkiutuneet traumat voidaan purkaa. Tutustu netissä esim. Suomen Traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyviin linkkeihin. Myös Suomen Delfins Ry tarjoaa apua aikuisille, joita on hyväksikäytetty lapsena. Sekä netissä että ns. livenä on vertais- ja tukiryhmiä, joiden kautta voit saada apua ja tukea.