Lue keskustelun säännöt.
Vanhenemisen hyväksyminen
10.08.2019 |
Katselin tänään vain 4 vuotta sitten otettuja kuvia. Olen koko ajan tiedostanut, että olen vanhentunut tässä ajassa paljon, mutta nyt vasta tajusin kuinka paljon. Kuvien ottoaikana olin noin 26-vuotias, nyt 30.
On vaikea käsittää kuinka nopeasti ulkonäköni on muuttunut tässä ajassa. Ihon kunto ja elastisuus on romahtanut altavasti ja tyttömäisyys ja raikkaus kadonnut.
En ole tässä välissä saanut edes lapsia, mutta tuntui kuvia katsellessa kuin ne olisivat jonkun muun elämästä, joku muu kuin minä. Hirveän outo tunne!
Kipuiletteko/kipuilitteko te muut samalla tavalla? Omaa vanhenemista on vaikea hyväksyä, tuntuu että parhaat hetket ovat takanapäin - niinkuin ne tavallaan ovatkin.
Mietin onko seuraavat 5 vuoden aikana tapahtuvat muutokset yhtä radikaaleja, ja miten kestän ne. Vuodet vaan vierivät ja pakko on kulkea mukana, halusin sitä tai en.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kun täyttää 40 voi jäädä kotiin juomaan ja odottamaan loppua.
M48
Joo, todo-listalla kuolinsiivous, pakkaaminen ja pako vuorille kuolemaan. N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo tuntuu enemmän ennen kuin on hyväksynyt Asian, sen jälkeen voi taas keskittyä nauttimaan elämästä :)
Kiitos (vähän hassuistakin) vastauksista! :)
-ap
Olen 33-vuotias ja eilen kun tein iltaa varten tavallista raskaamman meikin, huomasin kuinka pitkälle vedetyt rajaukset vekkiintyivät naururyppyihin, meikkivoide paakkuuntui otsan yhteisöön ja työviikon jälkeistä väsymystä oli mahdoton kokonaan peittää. Huomasin myös kuinka hiukset ovat ohentuneet ja luonnostaan litteän vatsan tilalla on pieni pömppö. Kaikki tämä vei hetken verran fiilistä aika pahasti.
Toisaalta, illalla stadionin väentungoksessa, huutaen niin kovaa kun pystyin Rammsteinin tahdissa, tunsin olevani kymmenen vuotta nuorempi ja täydellisen vapautunut. Olen vanhempi, mutta myös parempi versio nuoresta itsestäni ja ulkonäkö on vain murto-osa siitä kuka olen. En anna sen, tai numeraalisen iän määrittää olemistani ja tekemistäni.
Näin ajattelen nyt. Maanantaina, työpaikan loisteputkien kelmeässä valossa saatan olla taas erimieltä. Mutta näyttäkää minulle ulkonäköönsä tyytyväinen nainen?
Otsan yhteisö ja yhtä kuin otsan uurteet.
Hyvä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa... Ala jo vihdoin kasvaa sisäisesti!
Kaikki me vanhenemme, kyllähän se tuntui pahalta aluksi huomata ensimmäiset merkit mutta tunne meni ohi ja nyt voi "keskittyä olennaiseen" kun ei mieti koko ajan miltä habitus näyttää tai murehdi muutamaa liikakiloa. Kaipa sitä hyväksyy siinä samalla elämän tosiasiat, toisaalta osaa nyt nauttia elämästä täysillä joka päivä. Peilistä katsoo keski-ikää lähestyvä nainen mutta silmäkulmasta pilkistää vielä nuori neito :) N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa... Ala jo vihdoin kasvaa sisäisesti!
Ulkonäön rappeutuminen on merkki kehon kokonaisvaltaisesta rappeutumisesta, ja realistisesti se tarkoittaa, että on taas päivän lähempänä kuolemaa. Sen kieltäminen ei ainakaan ketään auta, eikä auta elämään täydemmin.
Minulla sama juttu kuin aloittajalla. Minulla naaman "valahtaminen" on tainnut tapahtua jossain 28v tienoilla. nyt olen 32v. Minulla on ollut itsetunto ongelmia teinistä asti ja ehkä noin 25-26 vuotiaana opin hyväksymään itseni ja pitämäänkin ulkonäöstäni kunnes... kunnes sitten noin vuosi sitten katselin vanhoja kuvia ja vertasin uusiin ja järkytyin kuinka olen muuttunut. Ulkonäkö ongelma oli taas valmis ja saa nähdä kuinka kauan minulla kestää hyväksyä itseni uudestaan. Hävettää myöntää miten pinnallinen olen ja olen itseäni koittanut tsempata tästä pois mutta vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me vanhenemme, kyllähän se tuntui pahalta aluksi huomata ensimmäiset merkit mutta tunne meni ohi ja nyt voi "keskittyä olennaiseen" kun ei mieti koko ajan miltä habitus näyttää tai murehdi muutamaa liikakiloa. Kaipa sitä hyväksyy siinä samalla elämän tosiasiat, toisaalta osaa nyt nauttia elämästä täysillä joka päivä. Peilistä katsoo keski-ikää lähestyvä nainen mutta silmäkulmasta pilkistää vielä nuori neito :) N42
Sinä olet jo keski-ikäinen, et vain lähestyvä😊
Tuota sanotaan seinään osumiseksi. Eksälleni tuo tapahtui siinä 27 ja 30 ikävuoden välissä. Aivan todella hätkähdyttävä muutos ihan näin sivusta seuraajan näkökulmastakin. Nykyinen kumppanini on 21-vuotias, joten seinään on vielä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena ja nuorena rumilus, sitten 20-25 joidenkin mielestä jopa kaunis ja 30 jälkeen taas rumilus. Olisihan se kiva olla vielä kivannäköinen, sen mitä sai sitä kokea.
Riippuu myös muusta elämän tilanteesta, että miten vanhenee.. Ja mun mielestä 30 vuotiaalla ei oo todellakaa parhaat ajat takana päin 😂😂mut jos noin haluu ajatella, niin varmasti sit niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä sille kauheasti mitään voi. Kaikki ikääntyy, myös ne jotka ovat nuoria nyt tällä hetkellä. Jostain syystä tämä ihmiselämä toimii näin. Ja kun katsoo kuvia niistä, jotka ovat yrittäneet estää ikääntymistä leikkauksilla ja pistoshoidoilla, se näyttää aina jotenkin luonnottomalta ja jopa rumentaa muutoin kaunista ihmistä.
Sen lisäksi maailma, jossa elämme on myös kovin ulkonäkökeskeinen ja ihannoi nuoruutta. Siksi moni varmasti kriiseilee enemmän kuin olisi tarpeellista. Mainoskasvot ovat lähes poikkeuksetta nuoria, nuoret näytetään pitämässä hauskaa, matkustelemassa, muotivaatteissa, festareilla jne. Ikäänkuin kaikki hauskat, jännittävät, kivat asiat elämässä yhdistyisi nuoruuteen. Nuorena voi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään, mutta aikuisena pitää ahtautua johonkin harmaaseen muottiin ja lakata olemasta oma itsensä.
Mä näytän jossai kuvissa kamalalta, vanhoissa, joissai en, sama nyt ku oon vanhentunut, niinku kaikki.. Mulla vaikuttaa myös paino oleellisesti ulkonäköön sekä se miten viihtyy arjessa.
Olen 34 ja nyt jo harmaantunut enemmän kuin kymmenen vuotta vanhempi siskoni. Huomasin tänä kesänä että huulten ympärillä on hienoisia uurteita, joihin huulipuna on alkanut levitä. Suun ympärille on muodostunut jo pari vuotta sitten uurteet, jotka koko ajan syvenevät. Väsyneenä varsinkin jo näkyvät.
Tällaista tämä on, jokainen vanhenee, mutta tietysti harmittaa miten paljon nuoruutta arvostetaan yhteiskunnassa. Siihen nuoruuden palvontaan osallistuu lähes kaikki. Vai kehutaanko jotain siitä miten on niin kypsän näköinen? Ei, suurimmalle osalle vaikkapa 50-vuotiaista naisista tuntuu olevan maailman suurin kohteliaisuus jos joku sanoo heitä ikäistään nuoremman näköisiksi. Isketään vielä joku siloposkifiltteri somekuvaan ja odotetaan viestejä:
Ihana! Nuori tyttöhän siinä!
Ei uskois että oot 52! Korkeintaan 35!
Oot niin hyvin säilynyt!
...
...
...
No mä kuulin noita ootpa Nuorekas ja hyvin säilynyt kommentteja sillon ku olin 25 v 😂😂😂😂Ja en todellakaan vanhan näkönen... 😂😂😂😂😂😂 Kyl mun mielest vanhoi kunnioitetaa ihan eri tavalla ku nuoria.
Ei sitä oikein huomaa muusta kuin lähipiirin ihmisistä. Menevät naimisiin, hankkivat lapsia ja koppiutuvat. Pitäisi varmaan hankkia nuoremapa seuraa. Fyysisesti olen paremmassa kunnossa kuin 18-vuotiaana ja energisempi
Jos on kovin ulkonäkökeskeinen, niin kannattaa ikääntyessään keskittyä mieluummin kivan näköisiin vaatteisiin kuin omaan valahtavaan naamatauluunsa. Niitähän on jotain 80-90-vuotiaita ruttunaamoja, joilla on upeat vaatteet. Upeita naisia.
Kun täyttää 40 voi jäädä kotiin juomaan ja odottamaan loppua.
M48