En ikinä saa uutta työtä. Henki menee nykyisessä.

No lähde ja ota karenssi

Opiskele jotain työn ohella

Jne

Saikku!

Ajattele nyt järkevästi. Karenssi vai hengen lähtö?

Tiedän hyvin tunteen joka sinulla on ja silloin lopetin työt. Päätin että nyt riitti ja käy miten käy. Se oli hyvä päätös, olo huojentui ja pystyin ajattelemaan uudella tavalla. Mietin yli vuoden töiden lopettamista silloin kun pelkäsin jääväni tyhjän päälle.

Sain opiskelupaikan vain pari kuukautta siitä kun lopetin. Se oli oikeasti ihme.

Kyllä säkin selviät.

Tilanteessa jossa työ ahdisti ja uutta ei löytyny hain opiskelemaan toista alaa.

Olen samassa tilanteessa. Opiskelu ei enää vaihtoehto koska olen reilusti päälle viisikymmentä. Kukaan ei huoli uuteen työhön (varsinkaan jos tietäisivät että nykyisessä olen katkeamispisteessä) tämänikäistä. Tulot lakkaa kokonaan jos jään pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteessa jossa työ ahdisti ja uutta ei löytyny hain opiskelemaan toista alaa.

Sama.

Väsyttää kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa. Opiskelu ei enää vaihtoehto koska olen reilusti päälle viisikymmentä. Kukaan ei huoli uuteen työhön (varsinkaan jos tietäisivät että nykyisessä olen katkeamispisteessä) tämänikäistä. Tulot lakkaa kokonaan jos jään pois töistä.

Miksi olet varma, ettei kukaan enää huoli, jos et ole edes kokeillut?

Ja ei se duuni muutu joten jos olet väärässä duunissa niin lähde

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa. Opiskelu ei enää vaihtoehto koska olen reilusti päälle viisikymmentä. Kukaan ei huoli uuteen työhön (varsinkaan jos tietäisivät että nykyisessä olen katkeamispisteessä) tämänikäistä. Tulot lakkaa kokonaan jos jään pois töistä.

Miksi olet varma, ettei kukaan enää huoli, jos et ole edes kokeillut?

Kokeiltu on, useita kertoja. Melkein kuusikymppinen merkonomi, joten hakijoita riittää niihin pesteihin joita voin hakea. Tuttava on myymäläpäällikkönä urheiluliikkeessä ja hän kertoi juuri että yhteen myyjän paikkaan oli sata hakemusta.

Juu kohta sä oot eläkkeellä.

Väsyttää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa. Opiskelu ei enää vaihtoehto koska olen reilusti päälle viisikymmentä. Kukaan ei huoli uuteen työhön (varsinkaan jos tietäisivät että nykyisessä olen katkeamispisteessä) tämänikäistä. Tulot lakkaa kokonaan jos jään pois töistä.

Miksi olet varma, ettei kukaan enää huoli, jos et ole edes kokeillut?

Kokeiltu on, useita kertoja. Melkein kuusikymppinen merkonomi, joten hakijoita riittää niihin pesteihin joita voin hakea. Tuttava on myymäläpäällikkönä urheiluliikkeessä ja hän kertoi juuri että yhteen myyjän paikkaan oli sata hakemusta.

Ja mikset lähde toiselle alalle?

Uudelle alalle? Kohta 60v? Luetun ymmärtäminen?

Täällä sama kuin aloittajalla. Työ ahdistaa jatkuvasti, on vienyt jo yöunet ja aiheuttanut kai lievän masennuksenkin. Karenssista selviäisin taloudellisesti, mutta pelottaa, että mitä sitten? Entäs jos en enää koskaan saa uutta työtä? Voisin uudelleenkouluttautua, mutta sekin veisi taas pari vuotta lisää ja sitten olenkin jo melkein 40 v. Kuka ottaa töihin nelikymppisen, kun tulossa olisi 15 vuotta nuorempiakin?

Mikä estää teitä paiskaamasta kissaa pöydälle nykyisessä työpaikassa, vaikka tekemällä työsuojeluilmoituksen?

Pahimmassa tapauksessa voisitte saada potkut - mutta olisiko se sittenkään huono asia? Eipä tukisi karenssia.

Joku ratkaisu pakko keksiä, et voi riskeerata terveyttäsi. Lähde kun vielä voit kävellä kaksin jaloin etkä piipaa-autolla. Ja lähde omilla ehdoillasi äläkä työnantajan kyykyttämänä. Jos olet loppuunpalamisen partaalla, saat sairauslomaa ja lääkärintodistuksen. Voiko työkkäri antaa karenssia, jos työpaikka sairastuttaa? 

Voisiko uuden työn löytää harrastuksen, vapaaehtoistoiminnan, tai tuetun työllistämisen piiristä. Harjoittelupaikka muutamaksi kuukaudeksi vaikka järjestöstä? 

Kiperä tilanne, mutta voit selvitä siitä. 

Pääset eläkkeelle 63 V. Ja kun säästät kesälomat loppuun niin 2 v enää töitä.

Miten muka menee henki? Mikä nyt on niin vaikeaa? Kerro tarkemmin.

Työ on vain työ