Voiko olla, että poikamme ei koskaan opi puhumaan SELVÄSTI?? Epätoivo taas iskee...
Eli ikää miehenalulla on vajaat 4-vuotta, kehittymistä tapahtunut viimeisen vuoden sisällä toisaalta paljon, mutta puhe silti aivan uskomattoman epäselvää, me vanhempina olemme oppineet kielen, mutta muuten vaatii " tulkkausta" , on vielä kova puhumaan ja tuntuu pahalta, kun ihmiset eivät ymmärrä toista.
Puheterapiassa ollaan käyty ja onhan siitä jonkun verran apua. Silti mietin voiko olla mahdollista ettei IKINÄ oppisi puhumaan selvemmin. Puheterapeutin mukaan ongelma on siinä, että aivojen käsky ja suun motoriikka eivät pelaa (vielä?!) hyvin yhteen. Ymmärtää täysin ikäistensä tavalla, on motorisesti tosi näppärä ja taitava, mutta se miten suu tuottaa sanoja. Edelleen on käytössä vanhat piintymät, mitkä opittu n. 1,5-vuotiaana, esim. poika on " ponno" , mutta osaa sanoa tavut oikein " poi" ja " ka" , mutta kun tylee yhdistämisen aika niin se on ponno ja ponnona pysyy...
Ja taas tuli (tyhmä minä) vertailtua paljon nuorempien lasten puhetta, kerhossa, omaamme ja kyl se pistää miettimään...
Kommentit (7)
Ja toki myös meillekin, mutta silti kaikenlaista tulee mieleen iltaisin väsyneenä ja koko päivän sanoja toistelleena ja tulkanneena.. Päivät ovat aika rankkoja puheongelmaisen lapsen kanssa vaikka usein sitä monet vähättelevätkin. Varsinkin ne, joiden lapsilla ei ongelmia ko. alueella.
ap
Vuodessa voi kuitenkin tapahtua ihan huimaa kehitystä juuri tuossa neljän-viiden vuoden välillä. Eiköhän teidänkin tapauksessanne, kun kerran kehitystä on jo tapahtunut.
Ja sekin tulee välillä oikein joten eiköhän senkin opi.
Tulee sillä vieläkin kyllä jotain sanahirvityksiä jos puhuu oikein nopeasti tai on väsynyt, mutta itsekkin nauraa niille ja osaa korjata.
ja todellakin, kun vertaan tarinointia puoli vuotta taaksepäin niin onhan siinä vissi ero. Tässä tulee nyt lisätilitystä, mutta on oikeasti kamala miten vieraat tai lähipiirin ihmiset suhtautuvat pieneen ihmiseen, jonka vaikea tuottaa selkeää puhetta, älyn väheksymistä ja ihmetettelyä, sanojen toistattamista yms... No, vanhempien tehtävä on toki katkoa siivet tuommoisilta, varsinkin, ne lapsen kuullen sanotut kommentit...
Mutta ilmeiseti tällaisesta viasta ei voi olla kyse teidän kohdallanne?
Tuon ikäiselle on ylipäätään todella vaikeaa korjata asioita oikein, jos ne ovat iskostuneet päähän väärin. Tämä siis kaikilla tuon ikäisillä, ei ainoastaan puhevikaisilla. Kun ikää karttuu karisee nämä harhaluulot siinä matkalla sitten.
Se, että edistystä tapahtuu on positiivinen merkki. Ja luultavasti teillä sitä on tapahtunut paljonkin, kerran puheterapeutti on tyytyväinen.
Ja harjoitelkaa just niin että pilkotte ne sanat osiin esim. just poi-ka.