Onko lähipiirissäsi ihminen, joka ei osaa olla yksin?

Sellaisia ihmisiä, joilla aina on oltava jotakin seuraa jos esim. puoliso on muualla tai muusta syystä on hetkiä että pitäisi tai voisi olla ihan itsekseenkin?
Tai oletko itse sellainen? Ahdistaako yksinäisyys niin paljon vai miksi jotkut eivät osaa olla päivääkään ihan vain yksikseen? Voiko sellaisesta olla haittaa?

Itselle yksinolo on välillä täysin välttämätöntä, introverttinä. Joskus taas pakko olla yksin, kun ei vain ole seuraa. Mietin puolisoani, joka ei tunnu ikinä olevan täysin yksin. Aina jos olen poissa, hän on jossain kavereilla tai kaverit ovat meillä. Hän ei siis oikein koskaan muutamaa tuntia pidempään ole ollut täysin yksinään, paitsi nukkuessa (toivottavasti :D).

Mietin voiko tällainen ihminen täysin ymmärtää sitä, että itse olen välillä todella yksinäinen hänen ollessa poissa? Kun mulla ei ole samalla tavalla yhtä paljon kavereita, että saisin aina seuraa noin vain. Tästä seuraa myös sitä, että mulla on joskus kova ikävä muutamankin päivän eron jälkeen, mutta miehellä ei, koska on ollut kokoajan muuta seuraa. Ei ehdi tulla ikäväkään siis. Olisikohan parisuhteenkin kannalta tervettä joskus olla ihan yksinkin ja tuntea ikävääkin? Hänelle tulee ikävä kuulema vasta useamman päivän jälkeen. Tulkitsen että siis sitten kun kaikki kaverit on tavattu tai eivät ehdi olemaan kanssaan... mitä mieltä olette?