Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei koskaan saanut viikkorahaa?
03.08.2019 |
Kun olin ala-asteella opettaja kysyi luokalta ketkä saa viikkorahaa ja olin nolona ainoa, joka ei nostanut kättään pystyyn. Synnyin kuusilapsiseen perheeseen eikä äidillä ollut aina työtä ja siksi ei rahaa.
Kommentit (17)
Tuskin opettaja hämmästyy. Ja tuskin olit ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somalialaiset, Namibialaiset, Marit, Komit ja pygmit- nämä- tuli mieleen.
Minä en saanut koskaan viikkorahaa, eivätkä ole saaneet omat lapsenikaan. Ihan hyvin me kaikki osataan nyt aikuisena rahojamme käyttää, vaikka emme ole viikkorahoilla harjoitelleet. Sen verran aina saatu jostain rahaa, jotta karkkiostoksiin ei ole tarvinnut pyytää vanhemmilta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Somalialaiset, Namibialaiset, Marit, Komit ja pygmit- nämä- tuli mieleen.
Voi olla että Australian abot kanssa. Pygmit jäivätkin lyhyiksi kun ei ollut viikkorahaa.
on, nyt saan, mutta vaimo ottaa senkin pois ennenkun ehdin sen tuhlaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saanut viikkorahaa. Minulle ostettiin mitä pyysin. Emme käyneet juurikaan kaupoissa, kun olin lapsi. Ekan kerran kävin ruokakaupassa kolmannella luokalla. Stockalla kävin 11-vuotiaana. Raitiovaunulla ajoimme kerran kylään Munkkiniemeen famun kanssa. Bussin kyydissä olin ensimmäisen kerran jotain 14-vuotiaana.
En ole saanut viikkorahaa lapsena. Ei johtunut siitä, ettei vanhemmilla olisi ollut varaa antaa, vaan meillä ei vaan sellaista harrastettu. Jos jotain haluttiin, niin siihen sitten vanhemmat erikseen antoi rahat. Ei toki kaikkea saatu, mitä mieli olisi tehnyt.
Ei ole tuottanut vaikeuksia oppia rahankäyttöä vanhempana, enkä ikinä hävennyt kavereiden edessä sitä, ettei minulla ollut viikkorahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut koskaan viikkorahaa, eivätkä ole saaneet omat lapsenikaan. Ihan hyvin me kaikki osataan nyt aikuisena rahojamme käyttää, vaikka emme ole viikkorahoilla harjoitelleet. Sen verran aina saatu jostain rahaa, jotta karkkiostoksiin ei ole tarvinnut pyytää vanhemmilta rahaa.
Minulla meni niin että vanhemmat ostivat välillä karkkia ja välillä itse vähistä rahoistani. Toivoin synttäri- ja joululahjaksi jotain tiettyä tavaraa ja yleensä sain sen. Mummot ja kummi antoivat välillä rahaa, mutta vanhemmat ei koskaan. Äiti osti vaatteeni, jos jotain tarvitsin ja jos vain oli rahaa.
Ei munkaan lapset saa viikkorahaa. Vanhin on nyt 15-vuotias, sitten seuraava 12-vuotias, 9-vuotias ja 2-vuotias.
Saavat rahaa tarvittaessa ja myös kotitöistä tienaa. Kotitöitäkään ei ole mitenkään arvotettu. Jos vaikka teini pyytää 15 euroa että pääsee kavereiden kanssa syömään niin sanon että saat jos imuroit/täytät tiskikoneen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 80-luvun lopussa paljon kavereita, jotka eivät saaneet viikkorahaa. Sen sijaan saivat aina rahaa vanhemmiltaan pyytämällä. Minä yksinhuoltajan lapsena sain viikkorahaa.
Asuttiin maalla, töitä tehtiin maatilalla, minä jopa lypsyillä mukana. Ei saatu viikkorahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut koskaan viikkorahaa, eivätkä ole saaneet omat lapsenikaan. Ihan hyvin me kaikki osataan nyt aikuisena rahojamme käyttää, vaikka emme ole viikkorahoilla harjoitelleet. Sen verran aina saatu jostain rahaa, jotta karkkiostoksiin ei ole tarvinnut pyytää vanhemmilta rahaa.
Minulla meni niin että vanhemmat ostivat välillä karkkia ja välillä itse vähistä rahoistani. Toivoin synttäri- ja joululahjaksi jotain tiettyä tavaraa ja yleensä sain sen. Mummot ja kummi antoivat välillä rahaa, mutta vanhemmat ei koskaan. Äiti osti vaatteeni, jos jotain tarvitsin ja jos vain oli rahaa.
Ja siivota piti minun ja sisarusten joka viikko eikä siitä saanut rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut viikkorahaa. Minulle ostettiin mitä pyysin. Emme käyneet juurikaan kaupoissa, kun olin lapsi. Ekan kerran kävin ruokakaupassa kolmannella luokalla. Stockalla kävin 11-vuotiaana. Raitiovaunulla ajoimme kerran kylään Munkkiniemeen famun kanssa. Bussin kyydissä olin ensimmäisen kerran jotain 14-vuotiaana.
Nyt en ymmärrä? Pitikö sun erikseen pyytää esim jätskiä vanhemmiltasi ja he kävi ostamassa? Vai eikö teillä ollut herkkuja lainkaan? Entä vaatteet? Etkö kokeillut vaatteita kaupassa? Ja käveltiinkö teillä kaikkialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kuukausirahaa 12 vuotiaasta lähtien. Sitä ennen ei minulla ollut säännöllistä tuloa.
En saanut viikkorahaa koskaan. Sosialistinen keksintö. Minä sain rahaa palkaksi töistä, lahjana juhlapäivinä, tai erikseen pyytäen johonkin tiettyyn tarpeeseen, yleensä kalliimpiin juttuihin. Opin oikein hyvin paitsi rahan käytön, myös sen hankkimisen. Taikaseinille eli toisten taskuille en ole sittemminkään pyrkinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut viikkorahaa. Minulle ostettiin mitä pyysin. Emme käyneet juurikaan kaupoissa, kun olin lapsi. Ekan kerran kävin ruokakaupassa kolmannella luokalla. Stockalla kävin 11-vuotiaana. Raitiovaunulla ajoimme kerran kylään Munkkiniemeen famun kanssa. Bussin kyydissä olin ensimmäisen kerran jotain 14-vuotiaana.
Nyt en ymmärrä? Pitikö sun erikseen pyytää esim jätskiä vanhemmiltasi ja he kävi ostamassa? Vai eikö teillä ollut herkkuja lainkaan? Entä vaatteet? Etkö kokeillut vaatteita kaupassa? Ja käveltiinkö teillä kaikkialle?
Meillä oli apulainen, joka hoisi keittiön. Jätskiä oli pakastimessa ja limua jääkaapissa. Ei niitä tarvinnut erikseen pyytää, jos ylettyi ottamaan itse. Karkkia oli myös. Vaatteet ilmestyi kaappiin. En ajatellut koskaan, että tarvitsen sitä tai tätä. Otin kaapista vaatteet. Usein mutsi tai joku apulainen valitsi vaatteet mua varten: “Laitat nää tänään!” Meillä oli melkein aina joku au pair tai mutsin sisko auttamassa. Rahaa en nähnyt juuri koskaan. Kouluun ja harrastuksiin vietiin aina autolla.
Sitten opettaja vain hämmästyi ja sanoi, että minua varmaan muulla tavoin kannustetaan. Pitäisikö hävetä? :(