Voiko tässä tilanteessa harkita vauvan yrittämistä?

Antaa palaa vain. :) Kuulostatte fiksuilta ja vastuullisilta ihmisiltä. Onnea perheen perustamiseen!

Taatusti pärjäätte ei kukaan koskaan voi rakentaa kaikkea valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Antaa palaa vain. :) Kuulostatte fiksuilta ja vastuullisilta ihmisiltä. Onnea perheen perustamiseen!

Kiitos ihanan kannustavasta viestistä! :)

Rahallisesti tulee olemaan tiukkaa. Sain esikoiseni opiskelujeni loppupuolella, mutta olin raskausaikana määräaikaisessa puolen vuoden työsuhteessa. Sinä aikana en opiskellut. Näin sain kohtuullisen äitiyspäivärahan. Mies oli töissä.

Jos ei aivan mahdoton vauvakuume ole, niin en haluaisi olla opiskeleva vanhempi.

Siitä vaan.

Pieni lapsi ei todellakaan tarvitse paljon siis rahallisessa mielessä. Lapsi alkaa maksaa enemmän vasta sitten kun alkaa päivähoidot, koulut ja harrastukset. Mekin saimme lapsen samanlaiseen tilanteeseen, olimme molemmat yo-opiskelijoita (molemmilla hyvät ja työllistävät alat), tulimme raskaaksi 25-vuotiaina, mies valmistui raskausaikana ja pääsi suoraan vakiduuniin ja minä viimeistelin yliopisto-opinnot ja valmistuin kun olin itse 27v ja lapsi reilu 1v. Nykyään lapsi 3v, päivähoidossa ja minä tienaan reilut 3 tonnia, mies 4-5 tonnia riippuen matkapäivistä. Muistan vieläkin sen vauva-ajan kun menoista pidettiin tarkkaa kirjaa, mutta siitä parin vuoden päästä sellaista ongelmaa ei ole kyllä alkuunkaan.

Mies toki saanut paremmin uransa alkuun ja edennyt urallaan kun itse vasta aloittelen uraani mutta hyvin ollaan pärjätty. Minä tietysti opiskelijana (ja ilman työpaikkaa) jäin kotiin hoitamaan lasta. Totuus on ettei Suomessa kukaan lapsi näe nälkää vaan kyllä sitä aina pärjää, enemmän kiinnittäisin huomiota että parisuhde on kestävällä pohjalla. Yhteistä historiaa teillä on pidempäänkin takana. Me olimme pitäneet yhtä 5 vuotta siinä vaiheessa kun lapsi syntyi. Nyt 29-vuotiaina ollaan alettu harkita että joko olisi aika seuraavalle. Seuraavalla kertaa mieskin aikoo jäädä joksikin aikaa kotiin. ;)

Antaa mennä vaan! :)

Ethän laske sen varaan että pystyt opiskelemaan raskausaikana tai pikkuvauvan kanssa? Monet ajattelee että kyllä se onnistuu kun monella muullakin mutta on aina se mahdollisuus olemassa että sä olet sellainen nainen joka oksentelee koko 9 kk monta kertaa päivässä ja siinä välillä vaan nukkuu huonoa oloaan. Saatat myös saada koliikkivauvan tai vauvan joka muuten vaan herättelee kerran tunnissa.

Jos olet valmis ottamaan sairaus- ja vanhempainvapaata opiskelusta niin siinä tapauksessa sanon että hyvä idea. Tsemppiä jne.

T: se yksi joka on raskausaikana aina tosi kipeä ja jonka refluksi-ja koliikkivauvat herättelee 1-2 vuotiaaksi saakka tunnettain

Jos mies on fiksu ja yhtään kiinnostunut omasta henkisestä hyvinvoinnistaan niin häipyy suhteesta kiireen vilkkaa, ennenkuin pulla on uunissa ja liian myöhäistä. Mikä hemmetin järki on pilata elämänsä nuorella iällä tekemällä lapsia?

Lapsen hankkimisen suunnittelu yhteiskunnan kustannuksella pitäisi olla rikollista.

Hormonit lamauttavat lisääntymisikäisillä naisilla kaiken järjellisen aivotoiminnan ja harkintakyvyn.

Ainakin äitiyslomalta on helpompi palata opintojen pariin kuin työelämään. Jos heti vastavalmistuneena tulee tauko työelämästä, taidot ruostuu herkemmin. Tietty kannattaa tosin miettiä miten opinnot sitten etenee perheellisenä kun aikaa opiskelulle on rajoitetummin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankkimisen suunnittelu yhteiskunnan kustannuksella pitäisi olla rikollista.

En sinun verorahoja ainakaan tuhlaa sillä en asu Suomessa vaan Ruotsissa :) muutenkaan en ole koskaan yhteiskunnan tuilla elänyt (opintotukea lukuunottamatta) eikä tällainen ole tarkoituksena jatkossakaan vaan aion käydä koulun loppuun ja sen jälkeen tehdä töitä vähintään sen 40 vuotta. Ei kai sillä yhteiskunnalle merkitystä ole saanko sitä tukea nyt vai 5 vuoden päästä.