Kaksisuuntainen mielialahäiriö kokemuksia? Mitä olet sekoillut maniassa?

Hypomaniassa urheilin ihan törkeästi. Pumppu meinasi öisin leikkaa kiinni kun se ei saanut levätä tarpeeksi. Olin siis ylikunnossa.

Itellä kokemusta vaan hypomaniasta, mutta katsoin leffoja putkeen 2 päivää nukkumatta, päätin ryhtyä itse elokuvaohjaajaksi ja suunnittelin tätä projektia pari päivää lisää. Olin ihan uppoutunut koko touhuun enkä välittänyt mistään. Suunnittelin koko elämäni uusiksi.

Se meni ohi neljässä päivässä, ja masennus painoi päälle heti sen jälkeen.

Laitoin asuntosäästöt sileäksi, samoin kuin pahan päivän varat (yhteensä kymmeniä tuhansia euroja), minkä lisäksi otin pikavippivelkaa tuhansia euroja.

Hankin netin kautta s-seuraa ja päädyin kiertopalkinnoksi (halukkaaksi) polttariseurueen Lappilomalle. Tästä jäi käteen sukupuolitauti, joka ei parane koskaan.

Soitin keskellä yötä pomolleni, irtisanouduin ja haukuin hänet pystyyn, ja lisäksi menin ja sotkin työpaikkani täysin ja rikoin siellä tavaraa tuhansien eurojen edestä.

Vasten tahtoani minut toimitettiin suljetulle osastolle, jossa olin kuukausia, kun ensin ei meinannut mania mennä ohi ja sitten iski todellisuus, vaivuin masennukseen ja olisin halunnut tappaa itseni.

On se hieno tauti. Nykyään lääkityksellä hallinnassa, mutta ei tässä oikein uskalla tehdä mitään pitkän aikavälin suunnitelmia. :(

Olen myös vaihtanut alaa, kirjautunut kahteen eri korkeakoulun opiskelemaan (joita en tietysti käynyt yhtäkään kurssia).

Shoppaillut, harrastanut seksiä vieraiden miesten kanssa (olen myös naimisissa) ja juossut, juossut ja juossut. En tiedä miksi, mutta maniassa pystyy juoksemaan kymmeniä kilometrejä. Maratonille en ole vielä lähtenyt.

Seksiä seksiä seksiä, viinaa. Niihinkin saa menemään rahat, kun juo baarissa, ajaa taksilla ja yöpyy hotellissa. Viismetrisen seinän maalasin yks yö 7cm telalla. Jossain vaiheessa menee ajatukset sekaisin, ei saa unta ja muisti pätkii.

Seurauksina pettämistä, kaksi avioeroa (mun aloitteesta), yks lapsi, lapsi kuukauden lastenkodissa ja kaikkee muuta "kuntoutusta" ym. 

Ikävä kyllä ei ole koskaan tullut siivous- tai liikuntaintoa.

Pahimmassa maniassani ostin pelkän menolipun Berliiniin, vaihdoin kaupunkia, maata ja miesseuraa kuin sukkia (olen perheellinen), jouduin Lontoossa putkaan juostuani alasti sotahistorian museossa ja eksyin Kööpenhaminassa niin pahasti, että mieheni lensi luokseni.

Samoja kuin täällä, eli viinaa, seksiä ihan kenen kanssa vaan, rahanmenoa, koko elämän laittamista uusiksi tosi pienessä aikaikkunassa. Mutta sitten lisäksi mun mielestä oli loistava ajatus salakuljettaa huumeita. Mikä muka VOISI mennä pieleen? Ei onneksi mennyt, ja mania kun meni ohi, lopetin homman seinään. Sain hankkiuduttua niin pahoihin ongelmiin siinä kyllä, että piti vaihtaa ihan kunnolla maisemaa.

Lapsi meinasi tulla, olin raskaana, mutta kai luonto tajusi, ettei siitä mitään tulisi, ja meni kesken. Onneksi näin.

Epäilen tätä itselläni, myös lääkärit epäilleet, kuulemma kaksisuuntaisuudesta viitteitä.

Mutta mulla on toinen diagnoosi.

Eli, olen suurin suunnitelmin aloittanut jo 2 oppilaitoksessa, kuitenkin lopettanut opinnot kesken.

Oon ottanut pikavippejä 2000e, kuitenkin sain maksettua kaikki pois etuajassa kiitos veronpalautusteni.

Ok, tää on ehkä pahin. Käytin 3 kk vuokrarahani ostoksiin ja kaikkeen mitä keksin, ja meinasin saada häädön, tästäkin selvisin, koska vanhempani maksoivat vuokran.

Ihme ja kumma, mulla ei tällä hetkellä ole yhtään velkaa, ja luottotiedot on kunnossa, kun aina tokenen ja alan hoitaa asioita.

Sain potkut työpaikastani, kun jätin menemättä sinne yksi aamu, koska en saanut sairaslomaa. Ja haukuin koko paikan.

Olen nollannut asuntosäästötilini n. 4000e, koska käytin matkakassan turhuuksiin.

Olen tehnyt näin jo 2 kertaa, eli yhteensä käyttänyt matkailuun 8000e asuntosäästöjäni.

Vajoan aina myös masennukseen, johon mulla on lääkitys.

Nyt aloitan taas syksyllä opinnot, ne aion suorittaa loppuun.

Mutta pelkään, että kohta taas sekoan. Koska olen taas tehnyt syksyksi suuria suunnitelmia.

Mut nyt oon koittanut järkeillä, että pieni porras kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen tätä itselläni, myös lääkärit epäilleet, kuulemma kaksisuuntaisuudesta viitteitä.

Mutta mulla on toinen diagnoosi.

Eli, olen suurin suunnitelmin aloittanut jo 2 oppilaitoksessa, kuitenkin lopettanut opinnot kesken.

Oon ottanut pikavippejä 2000e, kuitenkin sain maksettua kaikki pois etuajassa kiitos veronpalautusteni.

Ok, tää on ehkä pahin. Käytin 3 kk vuokrarahani ostoksiin ja kaikkeen mitä keksin, ja meinasin saada häädön, tästäkin selvisin, koska vanhempani maksoivat vuokran.

Ihme ja kumma, mulla ei tällä hetkellä ole yhtään velkaa, ja luottotiedot on kunnossa, kun aina tokenen ja alan hoitaa asioita.

Sain potkut työpaikastani, kun jätin menemättä sinne yksi aamu, koska en saanut sairaslomaa. Ja haukuin koko paikan.

Olen nollannut asuntosäästötilini n. 4000e, koska käytin matkakassan turhuuksiin.

Olen tehnyt näin jo 2 kertaa, eli yhteensä käyttänyt matkailuun 8000e asuntosäästöjäni.

Vajoan aina myös masennukseen, johon mulla on lääkitys.

Nyt aloitan taas syksyllä opinnot, ne aion suorittaa loppuun.

Mutta pelkään, että kohta taas sekoan. Koska olen taas tehnyt syksyksi suuria suunnitelmia.

Mut nyt oon koittanut järkeillä, että pieni porras kerrallaan.

Ja kerran join itseni 3.5 promillen humalaan ja heräsin sairaalan tiputuksesta. Toisena kertana heräsin putkasta.

Olen myös paljastellut itseäni kaupungilla. Oli kuuma kesäpäivä ja päätin, että voisin kävellä grillikioskille autosta pelkillä alushousuilla ja yläosattomissa. Kaverini häpesivöt silmät päästään, mutta en välittänyt, koska se oli mielestäni hauskaa (olin myös humalassa)

Täällä joku alapeukuttaja ei taida tietää mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tein 60 000 velkaa, menetin luottotietoni ja lapseni huoltajuuden. Käytin huumeita ja join, sekoilin miesten kanssa, jätin kihlattuni, pyöritin huumekauppaa, murtauduin kioskiin, ja tämä kaikki siis parissa kuukaudessa kunnes yhtenä aamuna heräsin "järjissäni" huumeluolasta ja vaivuin sellaiseen depressioon ettei mitään rajaa. Vaikka nyttemmin olen saanut lapseni huoltajuuden takaisin, elän normaalia elämää, enkä enää edes juo, huumeista puhumattakaan, niin velkaa on ihan hemmetisti ulosotossa. Hassuinta tässä on se, että ennen maniaa en ollut koskaan edes harkinnut huumeiden käyttöä tai rikollista toimintaa. Olin kunnollinen nuori äiti. Sen jälkeen olen saanut vain lievempiä hypomaniajaksoja, enkä enää niin pahaa depressiota. Masennus kesti todella kauan ja samalla mulle puhkesi paniikkihäiriö.

Ai niin, ja sain c-hepatiitin. Siitä olen onneksi parin tosi rankan hoidon jälkeen parantunut.

Menkää psykiatrille ja lääkitys kuntoon ja kontrollit tiheästi.

Vierailija kirjoitti:

Menkää psykiatrille ja lääkitys kuntoon ja kontrollit tiheästi.

Meinaatko että ei olla muka käyty tai käydä.

Vierailija kirjoitti:

Menkää psykiatrille ja lääkitys kuntoon ja kontrollit tiheästi.

Ja opetelkaa oireseuranta, kun oireet alkaa lisääntyä, pitää ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin. Ihan sama periaate, kun ois mikä tahansa sairaus.

Olin ollut pelireissulla Ruotsissa, kun päätin lähteä kesken kaiken. Liftasin Tukholmaan, harrastin kännistä irtoseksiä miesten ja naisten kanssa, tulin etsintäkuulutetuksi Suomessa ja Ruotsissa, päätin lentää Suomeen mutta olin niin sekaisin että minut heitettiin ulos koneesta. Tulin laivalla, lisää viinaa ja irtoseksiä, päädyin keski-ikäisen miehen luo pienelle paikkakunnalle ja jäin kauppareissulla bussin alle.

Kyseessä oli ensimmäinen ja vakavin maniajaksoni joka alkoi ilman mitään varoitusta (kirjoitukset juuri loppuneet), jatkossa maniani ovat olleet perinteisempää unettomuutta ja siitä johtuvaa nettishoppailua tai yöllisiä juoksulenkkejä.

Aikamoisia maniajaksoja teillä. Onko kellään pahin mania lievempää? Ilman sekoiluja ja rahan kulutusta. Pystyykö joku kuvailemaan, millaista se on?

Mulla on ollut sekä lieviä että rajuja maniajaksoja.

Lievät: teen työtä ihan hullun lailla yötä myötenkin. Olen supernopea liikkeissäni, en nuku ollenkaan, ärryn hitaista ihmisistä liikenteessä ja yleensä elämässä. Olo on ihan superhyvä ja ylivoimainen: energiaa on kuin pienellä kylällä, pystyn mihin vaan sekä älyllisesti että fyysisesti. Muut vaikuttaa olevan kuin kohmeessa, "käyvän hitaalla".

Ne pahemmat: Seksisekoiluja, alkoholin juomista, huumeitakin aina jos niitä jostain saan. Täysin järjettömiä impulssiostoksia ja velanottoa. Mm. viime keväänä tilasin verkkokaupasta 40 000 euron auton maniapäissäni. 

Itse en enää ole 10 vuoteen käyttänyt lääkkeitä, koska niistä ei ollut minulle oikeastaan mitään apua. Minun tautimuodossani maniat ja masennukset vaihtelee ihan muutaman päivän sykleissä eikä lääkkeet vaikuttaneet tähän mitenkään. Tekivät vain sivuvaikutuksia. Työkykyinen olen ollut aina, enkä töissä erityisemmin edes sekoile mitä nyt depisjaksoissa olen vähän tehoton mutta maniajaksoissa sitten senkin edestä supertehokas. Kukaan esim. töissä ei tiedä sairaudestani, eikä oikeastaan kukaan muukaan ihminen kuin exäni, jolle kerroin sen selittääkseni pettämissekoiluitani jotka oli maniassa tehty.