Kun teiltä on läheinen tai omainen kuollut, niin onko teille tullut outoja tuntemuksia tai tapahtumia?

Näitä ei oikein voi kertoa kenellekään, jos täyspäinen haluaa olla.

Olen kertonut tämän aiemminkin tällä palstalla, toisessa ketjussa. Mun ystävä kuoli yllättäen huhtikuussa. Vuosi sitten aloin nähdä unia, että hän oli kuollut ja kävin hänen lapsuudenkodissaan isäänsä tapaamassa. Näitä unia oli noin kolme, viimeisin joulun seutuun.

Ei ollut mitään merkkejä oikeasti siitä, että ystäväni kuolisi 47-vuotiaana. Siksi ihmettelin unia. Kun ystäväni isä sitten puhelimessa kertoi suru-uutisen, muistin uneni.

Tästä on kohta 30 vuotta. Samana päivänä, kun mieheni yllättäen kuoli työmatkalla, olohuoneen seinällä ollut seinäkello tipahti lattialle ja meni rikki. Mieheni kuolintodistuksessa on minuutilleen sama kellonaika kuin mihin seinäkello pudotessaan pysähtyi. 7:28.

Lattiasta kuuluu askelia vaikka ketään ei näy.

Saan aavistuksia. Aina ne ei onneksi pidä paikkaansa, mutta on niissä aina joku syy miksi niitä tulee. Eräs tapaus oli sellainen että olin kaupungilla ja yhtäkkiä tuli outo ajatus, että kannan veljeni arkkua siinä, kyyneleet alkoi valumaan kun tunne oli niin todellinen. Seuraavana päivänä hän oli todella pahassa läheltä piti tilanteessa, jossa eräs henkilö kuoli, mutta ei veljeni kuitenkaan. Nämä on todella inhottavia ja tulen näistä aina levottomaksi.

Ei. Vaikka on kuollut sekä erittäin läheinen sisko että puoliso (jälkimmäinen yöllä vieressäni nukkuessa) ja uskon monenlaisiin "höpöjuttuihin" tähän asiaan liittyen. Tunnen itseni sokeaksi :(

Isäni kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen varhain aamulla. Edellisenä iltana mieleeni tuli jostain syystä voimakkaasti, että isäni kuolee, ja vielä sanoinkin sen ääneen ihmiselle kenen kanssa olin. En ymmärrä skeptisenä realistina mistä tuo "ennetunne" tuli.

tunnen aina kun mies pettää minua

Mummini (äitini äiti), joka on vauvasta asti ollut minulle läheinen ja tärkeä, nukkui pois kaksi viikkoa sitten.

Mummi ei koskaan tiennyt, että olen ateisti. Hän itse oli harras kristitty ja näin uskon tuovan hänelle toivoa ja voimaa. En koskaan kertonut omasta näkökulmastani. Rippikouluakaan en olisi halunnut käydä, mutta äiti painosti, kun mummi olisi muuten järkyttynyt.

Olen iloinen, että kävin riparin, vaikken siitä henkisesti mitään kostunut. Olen myös iloinen, että mummillani oli viimeiseen asti uskonsa. Hän oli niitä ihmisiä, joiden mukaan uskoa käytetään vain hyvään. Hän ei kestänyt sitä, että uskon myötä tapetaan ja vainotaan.

Joitain vuosikymmeniä sitten hänkin oli paheksunut homoja, mutta itse olin teininä kuulemassa hänen sanovan homoista ja suvaitsevaisuudesta puhuttaessa:"Ajat muuttuu. Meidän pitää muuttua niiden mukana." Ja sen jälkeen tuomitsevaisuus väistyi ja rakkaus lähimmäiseen (kuten mummi sanoi) otti ohjat.

Nyt olen menossa mummin hautajaisiin, kirkkoon ja hautuumaalle. Toivon, että mummi lasketaan lepoon miehensä vierelle. En usko ylösnousemukseen, en mihinkään.. Mutta mummini uskoi ja hänen kuolemansa on saanut minut toivomaan, että hänen sielunsa/olemuksensa/henkensä pääsisi onnelliseen paikkaan.

Nämä hautajaiset tulevat todennäköisesti olemaan viimeinen kerta, kun käymme mummin kotoseudulla. Aion itse sen verran irtautua porukasta, että käyn myön ukkini haudalla. En usko, että jostain taivaasta hän katselee, (varsinkaan minua, kun ei koskaan ehditty nähdä ennen hänen kuolemaansa), mutta toivon kaikkea hyvää hänelle ja hänen muistolleen. (äiti ei edes tiedä, että siitä asti, kun mun on annettu mennä kauemmas kotitalosta, olen joka kerta mummin luona käydessä juossut yksin hautausmaalle ja vienyt ukin haudalle muutaman kukan.)

Eräänä yönä näin lepakon lentelevän sisäpihalla, ihan meidän parvekkeen korkeudella. Tiedän että niitä on täälläpäin mutten ole koskaan nähnyt ennen. Viipyi pitkään ja katselin sitä, palasi vielä uudestaankin siihen liitelemään.

Seuraavana päivänä äitini kuoli.

Koirani kuolemasta oli n viikko, ja kahvikupin pohjaan oli kuivahtanut täydellinen kahvitassunjälki. 

Äitini oli mukana ostamassa omenapuita pihallemme. Puut olivat olleet jo jonkun vuoden kun äiti syksyllä kuoli. Seuraavana keväänä jokainen puu oli aivan täynnä kukkia, ensimmäistä kertaa kukkivat oikein kunnolla. Kävi mielessä ajatus, että äiti lähetti ne terveiset. Hänen omat omenapuunsa kukkivat upeasti joka vuosi.

Minulle ei myöskään ole aiemmin noin vahvasti tuntunut, mutta unia olen nähnyt.

Kun olin lapsi ja mummoni kuoli, niin näin unen, jossa olin talon sisällä ja mummoni oli ulkona. Ikkuna oli auki, seisoimme vastakkain ja mummoni kysyi: "miksi sinä minua pelkäät? Enhän ole koskaan eläessänikään ollut paha. Sinulla on kyky, käytä se hyväksesi."

Kun isäni kuoli näin unen, jossa hän oli tätini kuolleen miehen kanssa ja toisen tätini miehen Pentin kanssa, joka elossa.

Isäni sanoi, että:"-Jaa se on Penttikin tullut tänne."

En ole viitsinyt tuotakaan unta kertoa. Ap

Minulla oli viime kesänä monta kuukautta sellainen tunne, että joku perheestäni tai suvustani tulisi kuolemaan. Ajattelin silloin, että kuvittelen vaan mutta silti asia vaivasi. Noina aikoina mietin paljon setääni, jota en ollut nähnyt vuosiin, koska aikusiällä ei ollut tullut pidettyä kauheasti yhteyttä. Mietin, että ollessani lapsi hän oli silti ollut kiva setä minulle, ja mietin jopa sitä kuinkahan vanhaksi hän eläisi ja milloin kuolisi.

Tämä setäni kuoli pian elokuussa hukkumalla jokeen. Kuolema oli tapaturma, joten en olisi mitenkään järjellisesti voinut tietää sitä etukäteen.

Sattumaako?

No näistä tulee hullun leima otsaan, jos uskaltautuu sanomaan ääneen, mutta....

veljeni tyttöystävä kuoli. Erittäin hyväsydäminen ihminen. Uskon, että jokaisen ihmisen energia jää kuoleman jälkeen tänne elävien keskuuteen ja se jakautuu läheisten sieluihin. Tunsin, miten itse muutuin pehmeämmäksi ja haavoittuvammaksi. Isäni, joka oli jonkun sortin narsisti, kuoleman jälkeen taas olen muuttunut kylmemmäksi, tunnottomammaksi. Tästä on tosin ollut paljon hyötyä elämäntilanteessani, mutta oman itseni vuoksi suren sitä. Haluan paljon mieluummin olla lämmin, pehmeä ja empaattinen.

Onkohan näitä koskaan tutkittu, kuinka monet näitä kokee?

Kyllä mäkin uskon tällaisiin, vaikka en ole menettänyt ketään läheistä, jonka kanssa olisi tuollaista viestintää. Sen sijaan jokin vuosi takaperin näin pihamme yläpuolella lentelemässä korppeja. En ole niitä täällä koskaan aikaisemmin nähnyt, ja kiinnitin niihin siksikin huomiota. Ajattelin vielä mielessäni, että "kukahan nyt kuolee" ja hymähtelin itselleni, että miksi pitää olla niin taikauskoinen :D

Parin päivän päästä poikkesin eräässä pikkuliikkessa. Kassa sanoi yhtäkkiä minulle, että siellä Turussa tapahtuu kauheita. Olin ihan että mitä, en ole kuullut? Henkilö jatkoi, että siellä on joku hyökännyt ihmisten kimppuun ja iskussa kuollut nainen oli liikkeenpitäjän ystävä, tämä jehovantodistajanainen. Kyseessä oli se ns. ensimmäinen terroristinen isku Suomessa ja sen uhri. Otin osaa ja jostain syystä ne korpit palautuivat mieleeni...

Lisäksi isäni voinnista koen, että minulle tulee sanansaattajilta viesti. Mummini eläessä (isän äiti) näin viestiä unessa, että isoäiti soittaa, että isäni on kuollut. Taas kerran parin päivän päästä isoäiti soittaa, että isälleni on tapahtunut jotain aivan kamalaa. Hänen niskansa oli murtunut ja hän oli ollut lähellä kuolla. Kun kysyin puhelimessa, milloin tämä oli tapahtunut, niin hän oli kamppaillut hengestään sinä yönä, kun näin sen unen. (Saimme tietää isän voinnista viiveillä, koska hän ei itse voinut soittaa).

Ja muutamia kertoja olen vaistonnut, että isälle tapahtuu jotain, ja hän on joutunutkin sairaalaan jne.

Olin yksi kesäilta kallioilla istuskelemassa parin ystävän kanssa ja sattumalta kirjaimellisesti ihan puskista samalle paikalle tuli vielä yksi meidän yhteinen ystävä. Oli niin kaunis auringonlasku, rauhallinen olo ja samaan aikaan tuli todella vahva tunne viimeisestä kerrasta kaikki yhdessä. Vaikea selittää sitä, mutta selkeä voimakas kaunis ja haikea tunne ettei enää koskaan tavata kaikki yhdessä. Alle vuosi tästä illasta yksi menehtyi sairaskohtaukseen. En usko yliluonnolliseen, mutta samat kalliot ja paikka tuntuu vieläkin erityiseltä. Täydellinen kaunis ilta, hyvät muistot ja kuitenkin se tunne mikä silloin tuli.

Vierailija kirjoitti:

tunnen aina kun mies pettää minua

Tässä kysyttiin kuolemaan liittyvistä kokemuksista ja aavistuksista, ei pettämisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tunnen aina kun mies pettää minua

Tässä kysyttiin kuolemaan liittyvistä kokemuksista ja aavistuksista, ei pettämisistä.

No ehkä rakkaus on kuollut.