Opin tekemään ruokaa ja hoitamaan talouttani vasta omilleen muuttaessa, kun alkoikin häiritsemään oma uusavuttomuuteni
Alkoi kyllästyttämään valmisruuat (kotona ei juuri koskaan syöty niin en ollut tottunut) ja leivän mussuttaminen. Osasin minä kai jotain, kun makaroonilaatikon tein vaan kun päätin, että nyt alan tehdä itse ruokaa. Mutta en voi todellakaan sanoa olleeni mikään kodinhengetär tuolloin. Äitini olisi varmasti opettanut paljonkin, jos olisin ollut yhtään vastaanottavaisempi ja kiinnostuneempi oppimaan.
Mites muiden itsenäistyminen ja aikuistuminen?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Juu kotona asuessani en laittanut ruokaa. Muutin kotia 18 vuotiaana. Exän kanssa yhteen muutin niin keittiöpuoli oli minun ja 7. Luokan kotitalouskirjan kanssa opettelin kokkausta ja vaatehuoltoa. Ex hoisi muuten korjaukset ym.
Nyt olen 40v ja asunut eron jälkeen yksin pari vuotta ja pitänyt opetella mm. Paikkaamaan polkupyörän rengas ym huoltoa. Aina oppii uutta.
Kaikkea sitä oppii kyllä kun tilanne vaatii. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että ihminen on epäonnistunut jos ei ole palstaviljelijä, yrittäjä ja sijoittaja jo omilleen muuttaessa.
Itse osasin kyllä siivota kun muutin pois kotoa, koska meillä oli siivousvuorolista kotona. Mutta ruokaa opin myös juurikin jonkun ruuanlaittoa for dummies-tyylisen kirjan avulla :D
Mä aloitin ruuan laittamisen jo ala-asteella, joten se asia kyllä oli hanskassa, kun muutin omaan kotiin. Olin jo lapsesta asti kiinnostunut kokkaamisesta ja yläasteiässä laitoin yleensä koko perheelle ruokaa vähintään kerran viikossa. Lapsuudenkodissa osallistuin kyllä siivoamiseen, mutta mitenkään kovin hyvää kokonaiskuvaa mulla ei siivoamisesta ollut. No, ensimmäinen työpaikkani oli siivoojana, joten sain siitä sitten puuttuvat tiedot kotiini. Pyykinpesussa jouduin kysymään äidiltä koko ajan neuvoa, sitä en ollut kotona tehnyt.
Olin vastuussa perheen ruuista noin 15-vuotiaasta lähtien. Viikkosiivoukseen osallistuin vauvasta lähtien :D
Aika pullamössöjä ne, jotka omilleen muutettuaan alkavat näitä ekan kerran miettiä. Siinä elämänvaiheessa on kovin paljon tärkeämpääkin opeteltavaa kuin välttämättömät perustaidot.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastuussa perheen ruuista noin 15-vuotiaasta lähtien. Viikkosiivoukseen osallistuin vauvasta lähtien :D
Aika pullamössöjä ne, jotka omilleen muutettuaan alkavat näitä ekan kerran miettiä. Siinä elämänvaiheessa on kovin paljon tärkeämpääkin opeteltavaa kuin välttämättömät perustaidot.
Eli olet sitä mieltä, että jos lapsuudenkodissa ei ole tavattu laittaa ruokaa tai otettu lapsia kotitöihin mukaan, vika on lapsissa, ei vanhemmissa?
Vierailija kirjoitti:
Olin vastuussa perheen ruuista noin 15-vuotiaasta lähtien. Viikkosiivoukseen osallistuin vauvasta lähtien :D
Aika pullamössöjä ne, jotka omilleen muutettuaan alkavat näitä ekan kerran miettiä. Siinä elämänvaiheessa on kovin paljon tärkeämpääkin opeteltavaa kuin välttämättömät perustaidot.
No ei se ruoanlaiton opettelu mitään vaikeaa ollut. Kerran kun teki niin osasi. Ei ne perus keitot, kastikkeet, padat ja laatikot mitään aivotyötä vaatineet. Lähinnä kypsennysajat esim. Kun ensimmäistä lihakeittoa tein niin ohje käski keittää lihaa 2 tuntia ja sitten kasvikset sekaan ja lisää keittämistä. Olis tullut sitkas ja mauton lihakeitto jos olisin keittänyt sen yhden tunnin mitä ajattelin ensin tehdä. Tuotos olikin parempaa kuin äidin tekemä.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastuussa perheen ruuista noin 15-vuotiaasta lähtien. Viikkosiivoukseen osallistuin vauvasta lähtien :D
Aika pullamössöjä ne, jotka omilleen muutettuaan alkavat näitä ekan kerran miettiä. Siinä elämänvaiheessa on kovin paljon tärkeämpääkin opeteltavaa kuin välttämättömät perustaidot.
Tämä! Itse tein kaikkia kotitöitä jo alle kouluikäisenä.
Juu kotona asuessani en laittanut ruokaa. Muutin kotia 18 vuotiaana. Exän kanssa yhteen muutin niin keittiöpuoli oli minun ja 7. Luokan kotitalouskirjan kanssa opettelin kokkausta ja vaatehuoltoa. Ex hoisi muuten korjaukset ym.
Nyt olen 40v ja asunut eron jälkeen yksin pari vuotta ja pitänyt opetella mm. Paikkaamaan polkupyörän rengas ym huoltoa. Aina oppii uutta.