Puuh. Taas selostava curling-äiti junassa edessä istumassa. Toivottavasti ei koko 4 tuntia.
Ottaisitsä sitä ottaisitko tätä katsopaskun mitässä nyt tekisit muumi vai haisuli katso ikkunasta mutä tuolla näkyy onko se bambi.
Mitenkähän itse jaksoin aikanani reissut mummin luo Pmäeltä Helsinkiin. Äiti luki kirjaa ja kerroin, milloin näkyi lehmä tai hevonen. Ja puolessa välissä käytiin syömässä jäätelö.
Kommentit (80)
Junanaapurisi on vaan jännittynyt ja stressaantunut matkasta. Ei hän välttämättä kotona ole tuollainen. Hän ei ehkä matkusta usein lapsen kanssa junalla. Anna armoa, ap.
Hyvä, että vanhempi puhuu lapselle eikä koko ajan tuijota hiljaa kännykkäänsä.
Hei, olen äiti edessäsi.
Haista paska!!@
Ja jos äiti selaisi puhelintaan ja antaisi lapsensa olla itsekseen, haukuttaisi hänet silloinkin.
Ai omalle lapselle juttelu on curling-vanhemmuutta....?
Sanoittaako se myös lapsen tunteita? "Äiti näkee, että sinä olet iloinen?" "Nyt sinä olet kiukkuinen".
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut lapsena koskaan tylsää junassa, autossa ym. koska annoin mielikuvituksen laukata maisemia katsellessa, saatoin myös lukea kirjaa tai värittää tmv. Se että lapsi on hiljaa ei tarkoita että olisi tylsää, antakaa lapsille tilaa.
Minulla oli aina tylsää mökkimatkoilla, todella tylsää.
Toisaalta ymmärrän, tuollainen selostaminen yleensä korotetulla äänellä on tosi ärsyttävää. Siinä jotenkin mamma haluaa kaikkien olevan tietoisia kuinka hyvä äiti hän on, niin osallistuva ja ohjaava🤮
Sen kännykän selaamisen ja tuon välissä on kokonainen maailma, ei tarvitse olla kahta ääripäätä.
Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.
Eikö ole hyvä, että äiti viihdyttää lasta? Onko parempi, jos lapsi huutaisi tai kiukkuaisi?
Lapsen huomioiminen curling vanhemmuutta?
Katkeruuden kitkerää höttöä, kun äiti ei huomioinut sinua kun olit lapsi?
Mä törmään näihin lentokoneessa. Ja sitten on joskus vielä niin, että istun käytäväpaikalla ja joudun nousemaan koko ajan, kun laukusta ylhäältä haetaan viihdykettä. Ja miksi en ehdota paikan vaihtoa? Koska omat lapseni istuvat siinä käytävän toisella puolella.
Tulee mieleen omat lapsuuden automatkat. Meitä oli takapenkki täynnä ja välillä mahtui koirakin joukkoon ( bernhardilainen). Mitenköhän meidän vanhemmat kesti silloin? Tosin me taidettiin vaan ottaa ylös rekkareita, harrastikohan joku muukin tätä ajanvietettä? Ja välillä joku ilmoitti 'oksettaa!'
Ap ei siis istukaan luurit päässä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän, tuollainen selostaminen yleensä korotetulla äänellä on tosi ärsyttävää. Siinä jotenkin mamma haluaa kaikkien olevan tietoisia kuinka hyvä äiti hän on, niin osallistuva ja ohjaava🤮
Sen kännykän selaamisen ja tuon välissä on kokonainen maailma, ei tarvitse olla kahta ääripäätä.
Onko sinulla itselläsi itsetunto-ongelmia vai miksi kuvittelet äituen esittävän jotain roolia sinulle? Oma äitisi oli erilainen?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.
Kyllä minä pahoittaisin mieleni myös siitä jos joku aikuinen taukoamatta höpöttäisi noin toiselle aikuiselle.
Voi olla että kärsii myös sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Itse kärsin, ja esim junassa saatan jauhaa paskaa lapselleni tai valittaa kaikesta (jo teini) vaikka siltä menee toisesta korvasta ulos, tietää minun jännitykseni joten ei menetä hermojaan.
Normaalisti kotioloissa tms en ole sellanen.
Toisaalta voi olla että se on kuin onkin curlingvanhempi. Ne ne on helvetin ärsyttäviä, koita kestää jos näin on.
Minulla ei ollut lapsena koskaan tylsää junassa, autossa ym. koska annoin mielikuvituksen laukata maisemia katsellessa, saatoin myös lukea kirjaa tai värittää tmv. Se että lapsi on hiljaa ei tarkoita että olisi tylsää, antakaa lapsille tilaa.