Lue keskustelun säännöt.
Puuh. Taas selostava curling-äiti junassa edessä istumassa. Toivottavasti ei koko 4 tuntia.
26.07.2019 |
Ottaisitsä sitä ottaisitko tätä katsopaskun mitässä nyt tekisit muumi vai haisuli katso ikkunasta mutä tuolla näkyy onko se bambi.
Mitenkähän itse jaksoin aikanani reissut mummin luo Pmäeltä Helsinkiin. Äiti luki kirjaa ja kerroin, milloin näkyi lehmä tai hevonen. Ja puolessa välissä käytiin syömässä jäätelö.
Kommentit (80)
Onneksi itsellä ei ole koskaan ollut tylsää auto/junamatkalla. Pienenä käytiin todella harvoin kotikulmien ulkopuolella ja yli 20 km matka oli jo todella jännä ja tuijotin koko ajan ikkunasta maisemia. Sama on jatkunut aikuisiälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapsensa kanssa junassa jutteleva äiti on curling-äiti mielestäsi? Ei ole. Curling-äiti on sellainen, joka siloittaa lapsensa tieltä kaikki vaikeudet, pettymykset ja vastoinkäymiset.
Vierailija kirjoitti:
Mä törmään näihin lentokoneessa. Ja sitten on joskus vielä niin, että istun käytäväpaikalla ja joudun nousemaan koko ajan, kun laukusta ylhäältä haetaan viihdykettä. Ja miksi en ehdota paikan vaihtoa? Koska omat lapseni istuvat siinä käytävän toisella puolella.
Onnittele itseäsi ja tarjoa sille penkkinaapurille vaikka hienoa suklaata kiitokseksi. Penkiltä ylös-liikuntaa pohkeillesi, tulppavaaraa siinä ehkäistään!
Ole hyvä!
Voihan se äiti turhaankin höpöttää, mutta mulla pistää näissä aina silmään noi "minä kyllä lapsena..." ja oikeasti muistelevat aikaa kun olivat 6-10v ja sitten ihmettelevät pikkulapsia hyysääviä äitejä. Te ette oikeasri muista kuinka paljon teitä piti hyysätä 1-5-vuotiaina. Se, että muistaa jonkun yksittäisen jutun noilta ikävuosilta ei tarkoitanettä muistaa istuneensa lukuisia junamatkoja viihdyttäen itseään tuntikausia vaikka nyt 3-vuotiaana.
Et voi tietää millainen äiti on normaalisti ja millainen lapsi on normaalisti. Ehkä lapsi alkaa välittömästi kirkumaan ja huutamaan jos äiti ei puhu hänen kanssaan koko ajan. Lapsi ei välttämättä ole tottunut matkustaja. Ja siitähän se valitus sitten alkaa, jos lapsi huutaa tai marisee että tylsää.
Lapsen kanssa ei voi koskaan voittaa, aina löytyy arvostelijoita ja arvostelun aiheita.
T: Itse lapseton, vierestä seurannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei kukaan minullekaan mitään jutellut kun olin lapsi ja katsokaa kuinka hyvä minusta tuli! Kyllä niin vtutti se lapselleen jutteleva äiti!!!"
Minun mielestä on normaalia jutella lapsen kanssa koko junamatka. Ja jos lapsi sattuu olemaan melko pieni, niin ei hän ymmärrä keskustelunavausta jostain yhteiskunnallisesta ongelmasta tai uudesta tieteellisestä löydöstä, vaan hänelle pitää jutella yksikertaisia asioita kuten selostaa mitä ikkunasta näkyy ja höpötellä välipalasta asioita jne.
Outoja on äidit, jotka istuu tuppisuuna lapsensa kanssa junana tai keskittyy itse vain kännykkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vähän jo alkaa kyllästyttää tämä krooninen lapsiviha. Ihan sama, mitä joku lapsen kanssa tekee, vetää joku siitä herneen.
Jaahas vai tällainen lapsiviha-aloitus taas.
Esimerkiksi minun lapsi hermostuu junassa ja bussissa heti, jos en koko ajan juttele hänelle. Alkaa huutaa ja kovaa, lopuksi saattaa jopa oksentaa sen itkunsa takia. Ja jos junamatka kestää kauan en keksi loppumatkasta mitään kovin fiksua juteltavaa joten höpötän sitten mitä ikkunasta näkyy.
Haluatko ap kuunnella mieluummin minun höpötystä vai lapsen kovaa karjuntaa ja mahdollisesti myös oksentamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.
Kyllä minä pahoittaisin mieleni myös siitä jos joku aikuinen taukoamatta höpöttäisi noin toiselle aikuiselle.
Niin eli mielesi pahoittaminen liittyy tosiaan juuri lapsiin, sillä tiedät kyllä, ettei lapselle voi mielekkäästi jutella kuin aikuiselle.
Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:
"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".
No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?
Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.
Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sattui tuommoinen selostajaäiti alkukuusta elokuvateatteriin samaan aikaan Bamse-leffassa. Koko ajan äänessä elokuvan aikana selostamassa kaikki repliikit. Ihmiset ei nykyään ymmärrä eroa siinä milloin ollaan elokuvissa elokuvateatterissa ja milloin omassa olohuoneessa. Teki mieli välillä sanoa että ole nyt s***a vähän aikaa hiljaa! Olisimme halunneet rauhassa kuulla elokuvan alkuperäiset äänet. Nää kälättäjät lienee niin epävarmoja omasta vanhemmuudesta että sitä peittääkseen on koko ajan piinattava lapsiaan tauottomalla selostamisella.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:
"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?
Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.
Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.
Kysyitkö sä sen lapsen iän vai mistä noinkin tarkka tieto?
Mutta on kyllä surullista että lapselleen normaalisti jutteleva vanhempi leimataan curling-vanhemmaksi tai sitä pidetään jotenkin vääränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lapselle pitää olla läsnä 24/7 tai sossusetä käy päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:
"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?
Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.
Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.
Kysyitkö sä sen lapsen iän vai mistä noinkin tarkka tieto?
Mutta on kyllä surullista että lapselleen normaalisti jutteleva vanhempi leimataan curling-vanhemmaksi tai sitä pidetään jotenkin vääränä.
Kyllä vain kysyin, (arvasin että tämäkin kyseenalaistetaan) - juttelin hiukan kuitenkin äidin kanssa ja kehuin tytön kumpparisaappaita, joista oli toooosi ylpeä.
* hymiö*
Ihana tuo tyttökin oli...
Terkkuja jos luette!
Mulle sattui kerran samaan junavaunuun koko matkan ajan itkevä ja karjuva lapsi. Se raukka oli tosi turhautunut, kun sille ei oltu otettu mukaan MITÄÄN viihdykettä. Eikä se karjuminen vielä, mutta kun se äiti vaan sihisi ja hyssytteli koko ajan. Se se vasta olikin raivostuttavaa kuunneltavaa. Varmaan lapsestakin, kun karjuminen vaan yltyi. :D Onneks oli melko tyhjä juna, monet vaihtoivat vaunua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:
"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?
Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.
Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.
Meillä sai 2 veenä oman tabletin (juurikin samoihin aikoihin kun pikkusisaruksen), on nyt melkein neljä ja on kyllä todella etevä sen käytössä.
Meillä se on yleensä vain kotilelu, lyhyillä reissuilla ei oteta mukaan, mutta kun junalla matkustettiin niin olihan se tietty mukana, ihan niinkuin värityskirja, satukirja ja pari pikkuautoakin.
Lapsi suhtautuu tablettiinsa aivan samoin kuin muihinkin leluihinsa.
Epäilen, että olet aivan oikeassa tuossa pohdinnassasi, ainakin itse yritän saada lapsen keskittymään kerrallaan ainakin vartin tylsempiinkin juttuihin, ennenkuin vaihdetaan aihetta (oli se sitten tabi tai pikkuautot).
Mä istuin muutama viikko sitten täpötäydessä junassa hki-seinäjoki. Joku äiti luki isolle lapselleen ääneen, oikein nopealla ja monotonisella äänellä 2h matkasta! Onneksi mulla oli kuulokkeet, mutta heidän edessä istuvalla naisella ei ollut. Muutaman kerran näin hänen puuhkaisevan umpikyllästyneenä.
En ymmärrä miksi pitää pitää meteliä...
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.
Pahoittavat mielensä? Vaiko sittenkin ärsyyntyvät? Paha mieli tulee jos joku loukkaa. Ärsyyntyminen kun näkee jotain ärsyttävää.
ps. Mutta en kyllä tee sitä niin, että koko junavaunu kuulee.
t.20