Puuh. Taas selostava curling-äiti junassa edessä istumassa. Toivottavasti ei koko 4 tuntia.

Miten tämä kuvaus liittyy curling vanhemmuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä kuvaus liittyy curling vanhemmuuteen?

Epäilen, että ap olettaa äidin puhuvan lapselleen jottei sille tule tylsää, ja ap kokee tylsyyden jollaintavalla pahana asiana ja siitä on saanut päähänsä puhumisen olevan curlinkia.

Pahimpia on äidit, jotka puhuvat lapsilleen kuin pikku oravat. Mimmimmimmimm piip piip piip lissynlässynlyy. Sanonpa vaan että kanssamatkustajia ei kiinnosta kuunnella sitä lässytystä, joten voi ihan hyvin lässyttää vaikka kotona tai puistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.

Pahoittavat mielensä? Vaiko sittenkin ärsyyntyvät? Paha mieli tulee jos joku loukkaa. Ärsyyntyminen kun näkee jotain ärsyttävää.

Mielensäpahoittaja ilmoittautui.

Ensinnäkin se lapsi ei tarvitse koko aikaa huomiota. Sille ei tarvitse selostaa joka asiaa. Jopa se lapsi saatta kärsiä siitä kun ei saa yhtään omaa tilaa tai hiljaisuutta. Lisäksi kaikki lapsen omat havainnot jäävät toissijaisiksi tai kokonaan pois kun äiti-idiootti selostaa koko ajan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä kuvaus liittyy curling vanhemmuuteen?

Epäilen, että ap olettaa äidin puhuvan lapselleen jottei sille tule tylsää, ja ap kokee tylsyyden jollaintavalla pahana asiana ja siitä on saanut päähänsä puhumisen olevan curlinkia.

Aha, ok. Eipä tulis kyllä itselle mieleen ajatella noin. Mun mielestä on normaalia keskustella matkaseuransa kanssa eikä istua tuppisuuna. Oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Suomi on kyllä kummallinen maa. Täällä ei näköjään saa edes puhua ilman että siitä ärsyynnytään. Suomalainen asenne on ”anteeksi että olen olemassa”.

Miksi monet väittää tätä "lapsiviha"-aloitukseksi, vaikka kukaan ei ole lasta haukkunut?

Äitiähän täällä mietitään, että onko lintu vai kala.

Mielummin kuuntelisin bambinbongausta kuin padin huutoa. 

t. säännöllisesti junamatkoja tekevä

Padia katsoi äänettömällä tuo mukava matkaseurani, 2,5 vee siis.

-aikaisempi kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Meille sattui tuommoinen selostajaäiti alkukuusta elokuvateatteriin samaan aikaan Bamse-leffassa. Koko ajan äänessä elokuvan aikana selostamassa kaikki repliikit. Ihmiset ei nykyään ymmärrä eroa siinä milloin ollaan elokuvissa elokuvateatterissa ja milloin omassa olohuoneessa. Teki mieli välillä sanoa että ole nyt s***a vähän aikaa hiljaa! Olisimme halunneet rauhassa kuulla elokuvan alkuperäiset äänet. Nää kälättäjät lienee niin epävarmoja omasta vanhemmuudesta että sitä peittääkseen on koko ajan piinattava lapsiaan tauottomalla selostamisella.

Oli kerran ilo todistaa, miten leffateatterissa edessäni olevalla rivillä istuva n. 5-vuotias lapsi hoiti tilanteen hienosti: kuunneltuaan hetken isoäitinsä simultaaniselostusta tämä poika ehdotti ”mummi voidaanks vaan kattoo tätä.” Kiitos vielä näin 2,5 vuotta jälkikäteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:

"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".

No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?

Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.

Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.

Meillä sai 2 veenä oman tabletin (juurikin samoihin aikoihin kun pikkusisaruksen), on nyt melkein neljä ja on kyllä todella etevä sen käytössä.

Meillä se on yleensä vain kotilelu, lyhyillä reissuilla ei oteta mukaan, mutta kun junalla matkustettiin niin olihan se tietty mukana, ihan niinkuin värityskirja, satukirja ja pari pikkuautoakin.

Lapsi suhtautuu tablettiinsa aivan samoin kuin muihinkin leluihinsa.

Epäilen, että olet aivan oikeassa tuossa pohdinnassasi, ainakin itse yritän saada lapsen keskittymään kerrallaan ainakin vartin tylsempiinkin juttuihin, ennenkuin vaihdetaan aihetta (oli se sitten tabi tai pikkuautot).

Siis miksi sille 2 vuotiaalle hankittiin pädi? Voi apua. Sen ikäinenhän touhuaa koko päivän vaikka ulkona jos luovuuden on annettu kehittyä normaalisti eikä olla koko ajan laittamassa ruutua päälle. Oman 2,5 vuotiaani kanssa kuljetaan usein julkisilla ja keskitytään molemmat katselemaan maisemia ja jutellaan normaalilla äänellä keskenämme. Telkkarikaan ei katsella päivittäin, ja silti koskaan ei ole ollut tilannetta että lapsi tylsistyisi.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin se lapsi ei tarvitse koko aikaa huomiota. Sille ei tarvitse selostaa joka asiaa. Jopa se lapsi saatta kärsiä siitä kun ei saa yhtään omaa tilaa tai hiljaisuutta. Lisäksi kaikki lapsen omat havainnot jäävät toissijaisiksi tai kokonaan pois kun äiti-idiootti selostaa koko ajan kaiken.

Siskoni selosti lapsiensa puolesta joka pienimmän inauksen ja ehdotteli, mitä mistäkin pitäisi ajatella. No, lapsista kasvoi aikuisia, jotka ovat jatkuvasti sanoittamassa joka sekuntia ja joille tuntuu olevan luonnotonta hiljaisuuden osoittaminen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritti siirtää hetkeä, jolloin alkaa:

"Mä tahtoo mun padi, anna mun padi".

No ihan tosissani haluaisin tietää, kuinka pienillä se on itsestäänselvyytenä mukana yleensä matkalla?

Itse kuulin tuon mangunnan 2,5 veeltä, tulin samalla bussilla ja äitinsä antoi sitten padin hetken kinuamisen jälkeen. Imetti muuten siinä vauvelia ensin, eli pikkusisarusta.

Suoriutui kyllä kaikesta 10+, ei hössötötystä vaan ihan vuorovaikutusta, olibaika pitkällä matkalla - pappa vastassa autolla.

Meillä sai 2 veenä oman tabletin (juurikin samoihin aikoihin kun pikkusisaruksen), on nyt melkein neljä ja on kyllä todella etevä sen käytössä.

Meillä se on yleensä vain kotilelu, lyhyillä reissuilla ei oteta mukaan, mutta kun junalla matkustettiin niin olihan se tietty mukana, ihan niinkuin värityskirja, satukirja ja pari pikkuautoakin.

Lapsi suhtautuu tablettiinsa aivan samoin kuin muihinkin leluihinsa.

Epäilen, että olet aivan oikeassa tuossa pohdinnassasi, ainakin itse yritän saada lapsen keskittymään kerrallaan ainakin vartin tylsempiinkin juttuihin, ennenkuin vaihdetaan aihetta (oli se sitten tabi tai pikkuautot).

Siis miksi sille 2 vuotiaalle hankittiin pädi? Voi apua. Sen ikäinenhän touhuaa koko päivän vaikka ulkona jos luovuuden on annettu kehittyä normaalisti eikä olla koko ajan laittamassa ruutua päälle. Oman 2,5 vuotiaani kanssa kuljetaan usein julkisilla ja keskitytään molemmat katselemaan maisemia ja jutellaan normaalilla äänellä keskenämme. Telkkarikaan ei katsella päivittäin, ja silti koskaan ei ole ollut tilannetta että lapsi tylsistyisi.

Ihan leluksi, ei se nyt mitään bisneksiäkään sillä hoitele 😏

Se onkin parempi ettette omallenne tabia hommaa jos tuntuu, ettei lapsi tai te vanhemmat pystyisi enää muuta tekemään kuin aukomaan ruutuja. Varmaan sitten eskarissa tai viimeistään ekalla sitten opettajat opettaa lapsellenne koneen käyttöä.

Mekin kuljetaan joskus julkisilla, usein kuitenkin kävellään tai pyöräillään kun helsingissä on niin lyhyet välimatkat, puolentunnin kävelyllä pääsee jo isoon ostoskeskukseenkin ja siinä liikkuessa sitten jutellaan ja ihan normaalilla äänelläkin jopa. Joskus keskustellaan ihan kotonakin ei siihen julkisia tarvita.

Uppista sanoi nalle

ai tälle on oikein termikin? 😂

Me ollaan useamman kerran jouduttu todistamaan kun joku äiskä tai iskä kyselee (liian) kovaan ääneen esim. Buffetissa että otaksä sitä ja tätä. Kauhee selostus ja show ihan koko ajan.

Ne lapset on yleensä ihan 😳

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, tuollainen selostaminen yleensä korotetulla äänellä on tosi ärsyttävää. Siinä jotenkin mamma haluaa kaikkien olevan tietoisia kuinka hyvä äiti hän on, niin osallistuva ja ohjaava🤮

Sen kännykän selaamisen ja tuon välissä on kokonainen maailma, ei tarvitse olla kahta ääripäätä.

Joo sinua (ja muita yhtä keskeisiä kanssamatkustajia) ne mammat ajattelee, ei missää tapauksessa lastaan. Sulta kerjätään hyväksyntää ja huomioo tai sitten sua halutaan ärsyttää. Siitä siinä on kyse.

Vähän sama ku hidastelevat mummot ja papat haluaa vaan esittää ulkomaailmalle. Pukumieskin haluaa vaan esittää ja kaipaa epätoivoisesti huomioo et olis hienompi ku onkaan.. jne.

Jotkut täällä eivät tunnu käsittävän, millaisesta vanhemmasta aloittaja puhuu. Ei kukaan ärsyynny kun vanhempi huomioi lasta ja puhuu tälle. En ole onneksi montaa kertaa joutunut sietämään tätä, mutta vastikään Fafasissa kyselemättä samaan pöytään tuli hiirulaisen näköinen mutta äänekäs äiti taaperon kanssa.

Se performanssi oli aivan uskomaton, en tiedä, oliko se Kopiovastaavalle sukua, mutta multa meni ruokailumotivaatio.

Äiti tulee vaunujen kanssa siihen ja hirveällä draamalla ja suureleisesti tekee kaiken, KOKO ajan selostaa lapselle mitä tapahtuu. Naama koko ajan hymytön ja kireä.

"Istu sinä siihen minä istun tähän otetaanko kengät pois ei oteta kenkiä pois laitetaas sut tähän pannaas hattukin tähän minäpä otan tästä vettä otatko sä vettä ethän sä ota vettä sullahan on täällä maito joo äiti tilaa nyt ruokaa minä käyn tilaamassa ruokaa..."

välissä lapsi ottaa katsekontaktia muhun, äiti ei ole huomaavinkaankaan, eikä tosiaan kysynyt multa voiko pöytääni istua, ei tervehtinyt tai mitään. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa sillä ei ollut kun niin reteesti koko paikan kuullen tilaili ruokaansa.

Lapsi yritti kysyä välissä, että kuka tuo täti on (minua katsoen) niin se äiti ignoorasi täysin ja alkoi selittämään

"Se on joku täti vaan katsos annas kädet pyyhitään ne tässä sulle haarukka..." Sitä monologia jatkui niin kauan, että pakkasin lopun ruuan dogibägiin ja häivyin. Sitä naista teki mieli läimäyttää takaraivoon, uskomattoman urpo ihminen. Lapsi ei opi mitään vuorovaikutustaitoja tollasesta, koska a) äiti ei kuuntele lasta b) lapsi näkee esimerkkiä, missä toiset ihmiset voi vaan ignoorata.

Aivan kamala ihminen oli se, puistattaa vieläkin ja säälittää se lapsi.

"Mitenkähän itse jaksoin aikanani reissut mummin luo Pmäeltä Helsinkiin. Äiti luki kirjaa ja kerroin, milloin näkyi lehmä tai hevonen. Ja puolessa välissä käytiin syömässä jäätelö."

Ja noin kun tekisi, oltaisiin kauhistelemassa kun nykyäidit vaan itsekkäästi lukee kirjaa eikä huomioi lastaan.

Kumma juttu kun syntyvyys laskee. Teki äiti ihan miten päin tahansa, on se aina väärin ja aina on paska äiti.

Joo, lapsuuden junamatkoilla laskin ja odotin tunneleita välillä Jyväskylä-Tampere. Aina yhtä jännittäviä. Hevoshulluna myös kesäisin laskin kaikki hevoset joita näin laitumilla. Ei sitä tarvinnut sen kummempaa puhetta ja opastusta. Matka itsessään oli hauskaa.

Tuollaiset jatkuvasti muksulleen lässyttävät vanhemmat on jotenkin huvittavia. Vuorovaikutus on tietty ihan fiksua ja jutustelu. Nää vanhemmat lässyttää kaiken aikaa, se on ihmistyyppi. Ei nää ole tapauksia, jotka junasta lähtiessään lopettaa ja huokaisee, että hyvinhän se matka meni. Nää vanhemmat keksii tikustakin asiaa. Kaikki on jännää ja ihmeellistä.

Mua ei missään tapauksessa ärsytä he, vaan mielenkiinnolla välillä itsekin seuraan, että mitä kaikkea se vanhempi keksii. Ei hetkeäkään anneta lapsen olla omillaan, anneta hänen keksiä yhtään mitään. En ole ihan varma, että onko se tuokaan sitten vuorovaikutusta, kun lapsi kerkee ynähtämään jotain väliin ja taas mennään uuteen juttuun.