Puuh. Taas selostava curling-äiti junassa edessä istumassa. Toivottavasti ei koko 4 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä eivät tunnu käsittävän, millaisesta vanhemmasta aloittaja puhuu. Ei kukaan ärsyynny kun vanhempi huomioi lasta ja puhuu tälle. En ole onneksi montaa kertaa joutunut sietämään tätä, mutta vastikään Fafasissa kyselemättä samaan pöytään tuli hiirulaisen näköinen mutta äänekäs äiti taaperon kanssa.

Se performanssi oli aivan uskomaton, en tiedä, oliko se Kopiovastaavalle sukua, mutta multa meni ruokailumotivaatio.

Äiti tulee vaunujen kanssa siihen ja hirveällä draamalla ja suureleisesti tekee kaiken, KOKO ajan selostaa lapselle mitä tapahtuu. Naama koko ajan hymytön ja kireä.

"Istu sinä siihen minä istun tähän otetaanko kengät pois ei oteta kenkiä pois laitetaas sut tähän pannaas hattukin tähän minäpä otan tästä vettä otatko sä vettä ethän sä ota vettä sullahan on täällä maito joo äiti tilaa nyt ruokaa minä käyn tilaamassa ruokaa..."

välissä lapsi ottaa katsekontaktia muhun, äiti ei ole huomaavinkaankaan, eikä tosiaan kysynyt multa voiko pöytääni istua, ei tervehtinyt tai mitään. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa sillä ei ollut kun niin reteesti koko paikan kuullen tilaili ruokaansa.

Lapsi yritti kysyä välissä, että kuka tuo täti on (minua katsoen) niin se äiti ignoorasi täysin ja alkoi selittämään

"Se on joku täti vaan katsos annas kädet pyyhitään ne tässä sulle haarukka..." Sitä monologia jatkui niin kauan, että pakkasin lopun ruuan dogibägiin ja häivyin. Sitä naista teki mieli läimäyttää takaraivoon, uskomattoman urpo ihminen. Lapsi ei opi mitään vuorovaikutustaitoja tollasesta, koska a) äiti ei kuuntele lasta b) lapsi näkee esimerkkiä, missä toiset ihmiset voi vaan ignoorata.

Aivan kamala ihminen oli se, puistattaa vieläkin ja säälittää se lapsi.

Just näin!!! :D

Juuri tuon näköisiäkin ne aina ovat. Täysin ignooraavat muun yleisön. Onko se oma itsetunto nolla, että pakko pitää höpinää yllä, että tietää olevansa elossa? ;)

Pahimpia on ne äidit, jotka puhuvat koko ajan kovaan ääneen niin kuin oikeesti puhuisivat muille. Siis tyyliin: ”voithan sinä hakea tuolta hyllystä kirjan ja lukea, kun osaat jo lukea, vaikka olet vasta neljä” ”nyt voitaisiin syödä eväät. Äiti otti (lisää tähän joku eksoottinen ruoka mitä lapset ei yleensä syö), kun se on sinun herkkua” ”onko sinulla pissihätä. Mennään sitten ajoissa, kun sinulla ei ole sitä vaippaa, kun olet jo oppinut potalle alle puolitoistavuotiaana”

Tällaista kuuntelin itse viime junamatkalla. Kävi vähän raskaaksi.

On aika oleellista tietää, minkä ikäisestä lapsesta kyse. Esim. alle 3-vuotiaana todella harva osaa viihdyttää itseään pitkiä aikoja. Asioiden selostaminen, lukeminen ym. ehkäisee kitinää ja protestihuutoa, jota ei kyllä kukaan jaksa junassa kuunnella. Toki on sitten myös niitä ylihössöttäjiä, jotka hössöttää isonkin lapsenkin uuvuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pahoittavat mielensä aina, jos näkevät lapsia, oli lapsen/heidän kanssaan olevan aikuisen käytös sitten millaista vain. Ap saattaa mahdollisesti kuulua tähän mielensäpahoittajien varianttiin.

Kyllä minä pahoittaisin mieleni myös siitä jos joku aikuinen taukoamatta höpöttäisi noin toiselle aikuiselle.

Sinäkö olit se aikuinen, joka mulkoili, kun keskustelin sokean, pahasti afaattisen avustettavani kanssa? Hanki elämä, lapsellinen idiootti olet.

Vierailija kirjoitti:

On aika oleellista tietää, minkä ikäisestä lapsesta kyse. Esim. alle 3-vuotiaana todella harva osaa viihdyttää itseään pitkiä aikoja. Asioiden selostaminen, lukeminen ym. ehkäisee kitinää ja protestihuutoa, jota ei kyllä kukaan jaksa junassa kuunnella. Toki on sitten myös niitä ylihössöttäjiä, jotka hössöttää isonkin lapsenkin uuvuksiin.

Kyllä mun mielestä pienetkin viihtyy junassa ihan vaan jo katselemalla muita. Seuraamalla maisemia. Ei tarvii olla koko ajan viihdyttämässä, kun välillä voi jättää lapsen omankin tarkkailun varaan.

Eipä nuo jatkuvasti höpötetyt muksut sitten osaakaan olla ilman höpötystä, kun siihen on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että kärsii myös sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Itse kärsin, ja esim junassa saatan jauhaa paskaa lapselleni tai valittaa kaikesta (jo teini) vaikka siltä menee toisesta korvasta ulos, tietää minun jännitykseni joten ei menetä hermojaan.

Normaalisti kotioloissa tms en ole sellanen. 

Toisaalta voi olla että se on kuin onkin curlingvanhempi. Ne ne on helvetin ärsyttäviä, koita kestää jos näin on.

Anteeksi, mutta mikä on curlingvanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Meille sattui tuommoinen selostajaäiti alkukuusta elokuvateatteriin samaan aikaan Bamse-leffassa. Koko ajan äänessä elokuvan aikana selostamassa kaikki repliikit. Ihmiset ei nykyään ymmärrä eroa siinä milloin ollaan elokuvissa elokuvateatterissa ja milloin omassa olohuoneessa. Teki mieli välillä sanoa että ole nyt s***a vähän aikaa hiljaa! Olisimme halunneet rauhassa kuulla elokuvan alkuperäiset äänet. Nää kälättäjät lienee niin epävarmoja omasta vanhemmuudesta että sitä peittääkseen on koko ajan piinattava lapsiaan tauottomalla selostamisella.

Minä olen törmännyt selostaja-aikuiseen (mies, tyyppiä T.Soini), joka selosti balettia todennäköiselle treffikumppanilleen. Hän vasta oli rasittava...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, tuollainen selostaminen yleensä korotetulla äänellä on tosi ärsyttävää. Siinä jotenkin mamma haluaa kaikkien olevan tietoisia kuinka hyvä äiti hän on, niin osallistuva ja ohjaava🤮

Sen kännykän selaamisen ja tuon välissä on kokonainen maailma, ei tarvitse olla kahta ääripäätä.

Joo sinua (ja muita yhtä keskeisiä kanssamatkustajia) ne mammat ajattelee, ei missää tapauksessa lastaan. Sulta kerjätään hyväksyntää ja huomioo tai sitten sua halutaan ärsyttää. Siitä siinä on kyse.

Vähän sama ku hidastelevat mummot ja papat haluaa vaan esittää ulkomaailmalle. Pukumieskin haluaa vaan esittää ja kaipaa epätoivoisesti huomioo et olis hienompi ku onkaan.. jne.

Älä unohda vammaisia, joilla on rollo tai pyörätuoli, jotta vain saisivat huomiota. 

Oikeasti, millainen ihminen ajattelee näin. Itse sairaanloisen huomionkipeä?

ohis

Ne on vielä oikein extramukavia mammoja, jotka jokaisen selostuksensa aloittaa siltä pohjalta että piilov*ttuilevat muille äideille samalla. Sulla on lapselle keksejä, niin mamma jauhaa "no niin mirkku, otetaanpas tätä terveellistä ruisleipää ja kurkkuviipaleita". Tarkistat puhelimesta saapumisaikaa asemalle "voi kuule äiti ei edes tiedä missä oma puhelin on". Oma lapsesi kysyy milloin me ollaan perillä; "oletpa sinä Mirkku niin reipas ja kiltisti jaksat odottaa".

Luurit päähän ja turpa kiinni, ap. Jos et muita ihmisiä kestä niin pysy kotonas.

Kuulokkeet korviin ja tosiaan musiikkia.

Voi blokata aika monessa paikassa häiritseviä ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, tuollainen selostaminen yleensä korotetulla äänellä on tosi ärsyttävää. Siinä jotenkin mamma haluaa kaikkien olevan tietoisia kuinka hyvä äiti hän on, niin osallistuva ja ohjaava🤮

Sen kännykän selaamisen ja tuon välissä on kokonainen maailma, ei tarvitse olla kahta ääripäätä.

Sitä äitiä kiinnostaa kuule vaan se, että lapsi ei alkaisi kiukutella matkalla. Kun puhuu toiselle ihmiselle ystävällisellä äänellä, toinen vastaa yleensä samalla mitalla, ehkä jopa passiivisaggressiivinen kanssamatkustaja, you know. Yritti suojella sinuakin pahemmalta. En lupaa, että onnistuu 4 h, tod.näk. ei, mutta yritti silti. Maailma on katsos muuttunut, mietipä muutama asia, joka sinulla aikuisen elämässäsi on, jota vanhemmillasi ei ollut. Et myöskään välttämättä muista matkoja samanikäisenä lapsena, vaan isompana lapsena.

Just näin!!! :D

Juuri tuon näköisiäkin ne aina ovat. Täysin ignooraavat muun yleisön. Onko se oma itsetunto nolla, että pakko pitää höpinää yllä, että tietää olevansa elossa? ;)[/quote]

Voi olla, vastuu lapsesta voi tehdä aivan helvetin epävarmaksi, varsinkin silloin ekoina vuosina! Nauratko muillekin, joilla on jostain syystä huono itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Ne on vielä oikein extramukavia mammoja, jotka jokaisen selostuksensa aloittaa siltä pohjalta että piilov*ttuilevat muille äideille samalla. Sulla on lapselle keksejä, niin mamma jauhaa "no niin mirkku, otetaanpas tätä terveellistä ruisleipää ja kurkkuviipaleita". Tarkistat puhelimesta saapumisaikaa asemalle "voi kuule äiti ei edes tiedä missä oma puhelin on". Oma lapsesi kysyy milloin me ollaan perillä; "oletpa sinä Mirkku niin reipas ja kiltisti jaksat odottaa".

Joo. Pari viikkoa sitten olimme sukuloimassa toisella puolella Suomea. Palasimme kotiin junalla. Olin luvannut tytölle, että jos jaksaa ensimmäisen 4h matkan tehdä muita puuhia, saa vaihdon jälkeisen junamatkan katsoa Youtubea (kuulokkeilla!). Eiköhän joku mamma alkanut taivastelemaan omalle lapselle. "Onneksi sinä Mirkku et tarvitse tuollaisia laitteta näin lyhyelle matkalle. Kyllä tällaisen parin tunnin matkan jaksaa väritellä ja lukea." Jos laskettiin siitä, että lähdettiin sukulaisten luota, oli matka-aika jo tuossa vaiheessa odotteluineen 6h. Ärsytti, mutta en sanonut mitään. 

Muistan edelleen selvästi sen, miten olin 6-vuotiaana vuonna -94 katsomassa Leijonakuningasta leffateatterissa, ja mua ärsytti aivan älyttömästi joku selostajaisä joka siellä oli. Teki mieli vaan nousta penkille ja huutaa että elokuvissa ollaan suu kiinni. :D

Nämä suorittavat vanhemmuutta ja leikkivät nukkekoteja. Se on muka oikeaaa elämää. Mutta jos täällä puhutaan kuninkaallisista ja heidän järjestelyistä on meillä niitä barbieleikkejä vaikka kyse on koko valtakunnan johdosta.

Uskoisin, että ap puhuu äidistä, joka ryhtyy johonkin rooliin eikä osaa olla normaalisti. Tunnen pari. Tavanomaisissa tilanteissa osaavat olla luontevasti lapsensa kanssa. Mutta jotkut paikat tai tilanteet laukaisevat sellaisen reaktion, jossa oikeastaan unohtavat olla vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa ja ryhtyvät näyttelemään hyvää äitiä. Rooliin kuuluu ylikorostettua höpötystä, ohjeistusta, elettä, yms. Sopisivat pikkukakkosen hahmoiksi tai johonkin kesäteatterin komediaan, mutta ei tavallisiin arkitilanteisiin. Surullista tässä on, että rooli päällä ei hoksaa jos lapsella onkin joku aito tarve. Jotain jännitystä sen täytyy olla.

Aargh kerran junassa kuuntelin myös sen 4 h miten äiti lässytti ja selosti 5 kk:n ikäiselle vauvalleen, niin että vaunu raikas. Luki vielä jotain veemäistä kirjaa " Hompati pompati siili tulee umpati pampati" yyyh. Itsellänikin kaksi lasta, silti meinasi pää räjähtää.

Vierailija kirjoitti:

Aargh kerran junassa kuuntelin myös sen 4 h miten äiti lässytti ja selosti 5 kk:n ikäiselle vauvalleen, niin että vaunu raikas. Luki vielä jotain veemäistä kirjaa " Hompati pompati siili tulee umpati pampati" yyyh. Itsellänikin kaksi lasta, silti meinasi pää räjähtää.

Umpati pampati, apua.. 😂

Näitä näkee myös ihan paikallisbusseissa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se äiti turhaankin höpöttää, mutta mulla pistää näissä aina silmään noi "minä kyllä lapsena..." ja oikeasti muistelevat aikaa kun olivat 6-10v ja sitten ihmettelevät pikkulapsia hyysääviä äitejä. Te ette oikeasri muista kuinka paljon teitä piti hyysätä 1-5-vuotiaina. Se, että muistaa jonkun yksittäisen jutun noilta ikävuosilta ei tarkoitanettä muistaa istuneensa lukuisia junamatkoja viihdyttäen itseään tuntikausia vaikka nyt 3-vuotiaana.

Tämä! Kerran bussissa vela-kaverini katseli miten joku äiti touhusi pikkutaaperon kanssa ja sitten kaveri tuhahti, että ei häntä vaan tarvinnut noin hyysätä. Melkein alkoi naurattaa, mutta nyökkäilin vaan kaverille.