Lue keskustelun säännöt.
Mä kuvittelen ettei mun miestä olis olemassa
25.07.2019 |
Oikeasti elän niin että pyrin unohtamaan miehen olemassaolon. Kyseessä on maailman rasittavin ja narsistin ihminen, jonka oon ikinä tuntenut. Edes miehen äiti ei pidä hänestä. En kuitenkaan halua rikkoa lasten perhettä ja laittaa heidän kotia myyntiin, joten oon yksinkertaisesti päättänyt elää näin: kuvittelen ettei häntä ole. Se on vaikeaa, koska mies on luonteeltaan niin dominoiva ja isoääninen. Olen mahdollisimman paljon toisessa huoneessa ja ulkona lasten kanssa. Isommat lapset on hekin alkaneet tietoisesti välttämään esim keskusteluita isänsä kanssa. Surullista. Mies tietysti syyttää tästä mua. Kuulemma mun pitäisi saada lapset juttelemaan hänenkin kanssaan. Oon yrittänyt, mutta jos he ei halua, niin ei se mun vika ole. Mun fantasiassa mies ei tule töistä kotiin.
Kommentit (24)
Olen ritari ja voin tulla pelastamaan..sitten nää menis yhtee ja eläis onnellisesti loppuun asti.. terv.mies 46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on puhuttu ääneen, että laitettaisiin talo myyntiin, kun on aika kallis ylläpitää. Lapset oli kauhuissaan. Ei he halua mihinkään lähteä. Eikä kyse ole mistään pikkulapsista, jotka pelkää aina muutosta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ritari ja voin tulla pelastamaan..sitten nää menis yhtee ja eläis onnellisesti loppuun asti.. terv.mies 46
Jos pääsisin tästä yhdestä raappahoususta eroon, en enää IKINÄ ota uutta miestä. Tässä yhdessä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ap
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ritari ja voin tulla pelastamaan..sitten nää menis yhtee ja eläis onnellisesti loppuun asti.. terv.mies 46
Jos pääsisin tästä yhdestä raappahoususta eroon, en enää IKINÄ ota uutta miestä. Tässä yhdessä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ap
Näinpä! Siinä ei ruskean reijän ritarista ole apua.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Eli täysin oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kerta, kun oikeasti tajusin inhoavani miestä oli, kun hän kertoi, että oli automatkalla melkein ajanut hirvikolarin. Että oli parista sekunnista kiinni. Mun ensimmäinen ajatus oli, että "Hitto. Pari sekuntia ja olisit kuollut. Paska. Olisit kuollut."
Mä oon vaan päättänyt, että teen itse itseni onnelliseksi. Mies voi roikkua mukana, jos haluaa. Mä kuvittelen ettei häntä ole. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Mies jättää mut? No voi nyyh sentään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Eli täysin oma valinta.
Niin onkin! En oo mitään muuta väittänytkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte nähneet ne mun aikaisemmat poikaystävät. Huhhuh.. Tämä mies antoi alussa ihan mahtavan kuvan itsestään. Vuosien saatossa on alkanut koko ajan vahvemmin ja vahvemmin tulla narsistin luonne esiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Minä tein lähtöä varmaan 90% siitä ajasta kun olin suhteessa, jopa hääpäivänä. Sitä vaan toivoi, että olis seonnut niin pahasti, että ei olisi enää pelännyt ja sitten mä lopulta luojan kiitos sekosin niin pahasti. En pystynyt enää tuntemaan mitään muuta kuin hillitöntä raivoa. Sen jälkeen kaikki oli helpointa mitä ikinä oli tehnyt. Totaalinen kuolema pään sisällä sen ihmisen kohdalla. Kyllä se voima sinussa on, kun et istu sen päällä. Se hetki tulee vielä ja sitten et katso taakse. Anna mennä vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Minä tein lähtöä varmaan 90% siitä ajasta kun olin suhteessa, jopa hääpäivänä. Sitä vaan toivoi, että olis seonnut niin pahasti, että ei olisi enää pelännyt ja sitten mä lopulta luojan kiitos sekosin niin pahasti. En pystynyt enää tuntemaan mitään muuta kuin hillitöntä raivoa. Sen jälkeen kaikki oli helpointa mitä ikinä oli tehnyt. Totaalinen kuolema pään sisällä sen ihmisen kohdalla. Kyllä se voima sinussa on, kun et istu sen päällä. Se hetki tulee vielä ja sitten et katso taakse. Anna mennä vaan :)
19 vuotta. Jos oon vakavissani miettinyt lähtemistä 15 vuotta noista 19:stä, niin milloin se vahvuus löytyy? Henkisesti oon luovuttanut ja tiedän etten pysty siihen. Ainoa vaihtoehto on elää kuvitellen ettei häntä olekaan. Ap
Sinä pelkäät jotain ja siksi et lähde. Mikä on pahin skenaario mitä on mielessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon alkanut uskoa ettei oikeasti kukaan ole onnellinen parisuhteessa vaan kaikki on siinä vain sen takia, kun yhteiskunta odottaa niiltä sitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä pelkäät jotain ja siksi et lähde. Mikä on pahin skenaario mitä on mielessäsi?
Me myydään meidän koti. Lapset itkee sitä. Muutetaan liian pieneen vuokrakämppään. Oikein, tästä kohdasta nautin: me ollaan lasten kanssa keskenään, ilman miestä. Mies ottaa läheisriippuvaisena nopeasti toisen naisen. Minä en tietenkään ota ketään. Läheiset ajattelee, että me epäonnistuttiin. Nykyään kaikki aina eroaa. Lapset elää matkalaukkuelämää ja mä jään jossittelemaan. Ap
Ok. No voisitko ajatella näin, että sinulla ja lapsilla on koti jonka saat sisustaa mieleiseksesi ja siellä on aina hyvä olla. Sinä saat päättää miten sinun kodissa ollaan ja eletään. Se ei ole sama koti kuin ennen mutta se on parempi koti koska sinä voit vihdoin hyvin. Sinä et ole vastuussa siitä miten lapsesi reagoivat. He ovat oikeutettuja kaikkiin tunteisiinsa, niin negatiivisiin kuin positiivisiinkin eikä ole sinun tehtäväsi hallita lastesi tunteita. He oppivat tunteiden hallintaa vain tuntemalla.
Kannattaa kohdistaa ajatukset aina vaikean jakson taakse ja keskittyä pelkästään toimimaan. Se jo auttaa kun pystyy kuvittelemaan haluamansa positiivisen lopputuloksen ja sitten vain alkaa pyrkiä sitä kohti systemaattisesti. Tuntea ehtii sitten kun on selvillä vesillä.
Voi satavarmasti sanoa että nämä pömpöösit löytää heti uuden naisen kunhan ensin saavat uhriutua ja esittää surun murtamaa, mutta jos hän olisi halunnut pitää sinut, hän olisi kohdellut sinua hyvin. Hän itse teki valinnan omalla käytöksellään ja sinä toimit hänen antamansa viestin mukaan. Sinä vihdoinkin uskoit häntä, että et ole arvostettu ja lähdit. Muiden ihmisten ajatuksia ei ole koska nykyään eroaminen on täysin arkipäivää ja miehesi uudet naisseikkailut antaa ulkopuolisille viihdykettä joksikin aikaa. Luultavammin eroanne on jo hiljaisuudessa toivottu ja odotettu, mutta sitä ei ole sopivaa sanoa ääneen. Se tuskin on kenellekään yllätys. Kukaan ei pidä sinua syyllisenä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä pelkäät jotain ja siksi et lähde. Mikä on pahin skenaario mitä on mielessäsi?
Me myydään meidän koti. Lapset itkee sitä. Muutetaan liian pieneen vuokrakämppään. Oikein, tästä kohdasta nautin: me ollaan lasten kanssa keskenään, ilman miestä. Mies ottaa läheisriippuvaisena nopeasti toisen naisen. Minä en tietenkään ota ketään. Läheiset ajattelee, että me epäonnistuttiin. Nykyään kaikki aina eroaa. Lapset elää matkalaukkuelämää ja mä jään jossittelemaan. Ap
Sinun lapsesi kärsivät, ja ties kauanko joutuvat aikuisena ramppaamaan terapiassa tuollaisen lapsuuden jälkeen. On sinulta itsekästä pelkuruutta olla lähtemättä. Kasaa itsesi ja kerää kaikki rohkeutesi ja lähde. Lapset ymmärtävät ja kiittävät myöhemmin. Voivat hommata sitten aikuisina sellaiset talot mistä tykkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen isoääninen, itseään täynnä oleva, nolo, ääliö pömpöösi. Minulla oli tapana rukoilla että voittaisin lotossa. Olisin antanut kaikki rahat hänelle, jos hän olisi vain kävellyt sanaakaan sanomatta ulos elämästäni. Lopulta se olin minä kun käveli ulos ovesta sanaakaan sanomatta, enkä ole kyllä sekunnin murto-osaakaan katunut. Nyt osaan jo nauraa kaikelle, mutta oli ne kyllä elämäni hirveimmät vuodet eikä silloin naurettu, itkettiin vaan. Sen kun lähdet, laita itsesi ensimmäiseksi kerrankin. Lapset sopeutuu ja oppiipahan sen, että heidän hyvinvointiaan ei voi repiä muiden ihmisten selkänahasta ja mielenterveydestä. Joku kohtuus niillä omillakin vaatimuksilla pitää olla.
Sitten sinä oot rohkeampi kuin minä. Meillä on neljä lasta ja 19 yhteistä vuotta enkä ole vieläkään osannut lähteä. Ap
Minä tein lähtöä varmaan 90% siitä ajasta kun olin suhteessa, jopa hääpäivänä. Sitä vaan toivoi, että olis seonnut niin pahasti, että ei olisi enää pelännyt ja sitten mä lopulta luojan kiitos sekosin niin pahasti. En pystynyt enää tuntemaan mitään muuta kuin hillitöntä raivoa. Sen jälkeen kaikki oli helpointa mitä ikinä oli tehnyt. Totaalinen kuolema pään sisällä sen ihmisen kohdalla. Kyllä se voima sinussa on, kun et istu sen päällä. Se hetki tulee vielä ja sitten et katso taakse. Anna mennä vaan :)
19 vuotta. Jos oon vakavissani miettinyt lähtemistä 15 vuotta noista 19:stä, niin milloin se vahvuus löytyy? Henkisesti oon luovuttanut ja tiedän etten pysty siihen. Ainoa vaihtoehto on elää kuvitellen ettei häntä olekaan. Ap
Loppuelämäsi? Edessä samaa vielä 40 vuotta?
No kuinka iso ja hieno se teidän nykykoti nyt on jos siitä on isoin huoli ja lapsille isoin suru mielestäsi?
Parempi se olis vaan lastenkin kannalta erota.