Mä kuvittelen ettei mun miestä olis olemassa

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Kysyy AP. No se että lapsesi saavat vinoutuneen käsityksen miehen ja naisen parisuhteesta. Se vinoutunut käsitys parisuhteesta voi pilata heidän tulevat parisuhteensa, tai ainakin tekee niistä todella vaikeita. P.S tiedän koska kasvoin tälläisessä perheessä jossa kulissit piti pitää pystyssä (kyllä, ero olisi laskenut elintasoa jonkin verran mutta psyykkinen mieli olisi saanut rauhan) vaikka avioliitto oli kuralla. Vihasin miehiä nuoruudessani koska sain käsityksen että ne kaikki ovat tunteettomia idiootteja jotka vain käyttävät naisia hyödyksi. Vieläkin mietin tarvitsenko miestä yhtään mihinkään.

Jestas, mikä oman elämäsi uhri sä olet.

Ettekö te osaa kouluttaa sitä öykkäriä? Minä koulutin kuin koiraa ja löin kaulimella nuppiin niin johan alkoi oppia. Keppiä ja porkkanaa vuoron perään ja nyt minulla on melko fiksu mies jo. Ei mikään täydellinen mutta alkuperäisestä jo ihan toisenlainen. Jos heti tehtailee ne kersat suhteeseen niin kouluttaa ei voi enään toista sen jälkeen vaan on siedettävä se tai erottava. Mieheni on suurperheestä jossa lapsia ei kasvatettu vaan vanhemmat sisarukset olivat nuoremmat vahtineet ja tuloskin oli sen mukainen. Kamalan jääräpäinen ja lapsellinen niin että ihme lällätystä piti minulle alussa mutta aloin vaan koulimaan kaikki pois ja se vei aikaa  niin että jos ei ole pitkäjänteinen niin ei KANNATA ALKAA. En ole helppo ihminen itsekkään ja vikani on minussakin ja kärsin lapsuuden traumoista liiallisen kurituksen, rikkinäisen perheen ja väkivaltaisen kurituksen takia kun taas miehellä ei ole sellaista taustaa vaan ehjä perhe mutta liian iso sellainen. Olen joutunut kasvattamaan itseänikin kärsivällisemmäksi ja etten ota kaikkea enään niin vakavasti. 

Kamalaa jos omaisuuden ja lasten takia on pakko sietää ihan mitä vain niin että itsensä kadottaa. Sun fantasiassasi olet toteuttanut vain omia pakkomilteisiäsi haaveita vaan jonkun kanssa niin kuin monet muutkin tekevät ja sitten eroavat. Sinussa on vain se vika ettet näe omia vikojasi ollenkaan, olet täydellinen ja täydellinen kulissi täytyy pitää vaikka väkisin vaikka jossain tapauksissa pitäisi jo luovuttaa. Olet heikko ihminen ja annat lapsillesi ihan väärän perhemallin niin että hekin toteuttavat samaa kaavaa hyvin helposti sitten omsaa elämässään. 

Minä en lähtenyt vanhempieni mallia toteuttamaan että pakkomielle heti saada joku jolle tehdä kakarat ja sitten todeta ettei toimi. Nainen päättää lapsien teosta suurimmaksi osaksi yksin ja tekee ne kenelle öykkärille tahansa heti kunhan saa vauvakuumeensa toteutettua. Yleensä siinä sitten äidin helmoista viety mies alkaa toiseksi lapseksi jota ei kouluteta enään. Murkkuikäisenä kavereillani oli niin kamalia kotiolosuhteita kun vanhemmat tappelivat koko ajan niin että ne kadehtivat kun olin ero perheestä mutta ei se ollut kotiolot kadehdittavaa minullakaan kun hävetti äitini vaihtuvat mies suhteet ja meidän koti oli aina kuin hotelli vieraille miehille. Lapsena minut ajettiin viikonlopuiksi aina sukulaisten nurkkiin jotta olin poissa uuden suhteen tieltä. 

Ensimmäiset noin 7 vuotta tein tuota "kouluttamista". Elämä oli kamalaa huutamista aamusta iltaan. Sitten oikeastaan nostin kädet ilmaan. Kaikki kaverit oli kaikonneet. Mies oli dissannut mut ja ne siinä mukana.

Mutta hei! Mä olen ok tällä hetkellä. Nyt oon viimeinkin tajunnut, että mulla on se vaihtoehto, että suljen miehen mun mielestä. Ei sillä ole väliä. Sitä ei ole enää olemassakaan. Ap