Voiko aineenopettaja olla liian "akateeminen"?
Tarkoitan siis sitä, että työhaastattelussa viittaa esim. alansa tutkimuksiin perusteluina ja kommentoi asioita sillä tavalla kuin yliopistossa on totuttu kommentoimaan. Vai halutaanko mieluummin palkata opettajaksi pragmaattinen ja tavallinen perheenäiti, joka osaa oman alansa ja opsin suht hyvin
Kommentit (39)
Kyllä sinne palkataan sellainen opettaja, joka ymmärtää nuoria ja joka osaa opettaa. Huom! Kaikki opettajaksi valmistuneet eivät todellakaan osaa opettaa!
Yläkoulut eivät palkkaa tohtoreita, liian teoreettisia murkuille.
Todellakin etsitään ihmistä joka tulee nuorten kanssa toimeen eikä puhu tieteestä.
Akateemisuus on tietysti perusvaatimus, mutta hyvä opettaja on myös käytännöllinen ja selkeä. Työ tekijäänsä opettaa. Itse olin nuorena tutkijatyyppiä, ja pärjäsin hyvin tutkijaseminaareissa jatko-opinnoissa, mutta koulussa olin ehkä liian jäykkä ja idealistinen. Mutta vuosien varrella olen löytänyt oman potkuni ja nykyään olen kehuttu opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin etsitään ihmistä joka tulee nuorten kanssa toimeen eikä puhu tieteestä.
No todellakin pitää puhua tieteestä, jos sellaista opettaa. Ja kyllä se nuoria kiinnostaa. Aidosti. Pitää vain löytää oikea tapa puhua tieteestä, ja tehdä yhdessä oppilaiden kanssa tiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin etsitään ihmistä joka tulee nuorten kanssa toimeen eikä puhu tieteestä.
No todellakin pitää puhua tieteestä, jos sellaista opettaa. Ja kyllä se nuoria kiinnostaa. Aidosti. Pitää vain löytää oikea tapa puhua tieteestä, ja tehdä yhdessä oppilaiden kanssa tiedettä.
"kommentoi asioita sillä tavalla kuin yliopistossa on totuttu kommentoimaan"
ei todellakaan toimi yläkoulussa, täytyy löytää sellainen tulokulma joka toimii teineihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin etsitään ihmistä joka tulee nuorten kanssa toimeen eikä puhu tieteestä.
No todellakin pitää puhua tieteestä, jos sellaista opettaa. Ja kyllä se nuoria kiinnostaa. Aidosti. Pitää vain löytää oikea tapa puhua tieteestä, ja tehdä yhdessä oppilaiden kanssa tiedettä.
"kommentoi asioita sillä tavalla kuin yliopistossa on totuttu kommentoimaan"
ei todellakaan toimi yläkoulussa, täytyy löytää sellainen tulokulma joka toimii teineihin
Täytyy löytää hyvä tulokulma, mutta kyllä fysiikan opettaja opettaa fysiikkaa eli tiedettä, jos työnsä tekee. Ja kyllä se kiinnostaa teinejä. Ihan tieteenä.
Etkö ole nähnyt sitä juutuubpätkää missä opettaja kirkuu olevansa l i s e n s i a a t t i!
Kyllä voi olla! Panostaisin vuorovaikutustaitoihin, nykykouluissa pitää pystyä tulla loistavasti toimeen yhteistyössä opettajien kanssa ja tietysti oppilaiden ja vanhempien kanssa. Reksi on lirissä selvittämässä tilanteita jos tämä ei toimi. Tärkeintä tulevassa työssäsi on opettaminen ja kasvattaminen, osoita se haastattelussa! Ei ns. akateemisuutta kannata korostaa ellei siitä erikseen kysellä. Terveisin ope
Potkut tuli kirjoitti:
Etkö ole nähnyt sitä juutuubpätkää missä opettaja kirkuu olevansa l i s e n s i a a t t i!
Ja sinusta kirkuminen on liian akateemista? Vai mikä oli pointti?
Jos on nuori ja lapseton, ei ehkä kannata korostaa sitä akateemisuutta. Jos taas vanhempi ja äiti/isä, kannattaa varmaan painottaa tuoreita akateemisia tietoja sen kokemuksen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla! Panostaisin vuorovaikutustaitoihin, nykykouluissa pitää pystyä tulla loistavasti toimeen yhteistyössä opettajien kanssa ja tietysti oppilaiden ja vanhempien kanssa. Reksi on lirissä selvittämässä tilanteita jos tämä ei toimi. Tärkeintä tulevassa työssäsi on opettaminen ja kasvattaminen, osoita se haastattelussa! Ei ns. akateemisuutta kannata korostaa ellei siitä erikseen kysellä. Terveisin ope
Onko sinulla ehdotuksia miten voi osoittaa kasvatusosaamisensa? Minulla tulee mieleen vain kasvatuspsykologian kurssin sisältö, mutta onko se juuri sitä liian "akateemista"?
Ap
Ei haittaa mitään. Pääasia miten osaa soveltaa asiat käytäntään, toisin sanoen opettaa.
T. Ope
No eipä ole minulta mitään akateemisia asioita työhaastatteluissa kyselty, eikä kukaan ole osoittanut mitään kiinnostusta esimerkiksi graduuni, arvosanoihini tai opintoihini ylipäänsä.
Ainakin yläkoulussa akateemisuutensa korostaminen lienee helpompia tapoja olla tulematta valituksi. Toki rehtoreissa on myös idiootteja, jotka saattavat häikäistyä tohtorista ja tekevät sitten virherekryjä, joista oppilaat kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla! Panostaisin vuorovaikutustaitoihin, nykykouluissa pitää pystyä tulla loistavasti toimeen yhteistyössä opettajien kanssa ja tietysti oppilaiden ja vanhempien kanssa. Reksi on lirissä selvittämässä tilanteita jos tämä ei toimi. Tärkeintä tulevassa työssäsi on opettaminen ja kasvattaminen, osoita se haastattelussa! Ei ns. akateemisuutta kannata korostaa ellei siitä erikseen kysellä. Terveisin ope
Onko sinulla ehdotuksia miten voi osoittaa kasvatusosaamisensa? Minulla tulee mieleen vain kasvatuspsykologian kurssin sisältö, mutta onko se juuri sitä liian "akateemista"?
Ap
Todellakin on. Sehän on teoriaa, missä se oma osaaminen siinä tulee ilmi???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin etsitään ihmistä joka tulee nuorten kanssa toimeen eikä puhu tieteestä.
No todellakin pitää puhua tieteestä, jos sellaista opettaa. Ja kyllä se nuoria kiinnostaa. Aidosti. Pitää vain löytää oikea tapa puhua tieteestä, ja tehdä yhdessä oppilaiden kanssa tiedettä.
"kommentoi asioita sillä tavalla kuin yliopistossa on totuttu kommentoimaan"
ei todellakaan toimi yläkoulussa, täytyy löytää sellainen tulokulma joka toimii teineihin
Kyllähän yliopistossakin voi kommentoida asioita selvällä suomenkielellä välttäen turhien sivistyssanojen käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on nuori ja lapseton, ei ehkä kannata korostaa sitä akateemisuutta. Jos taas vanhempi ja äiti/isä, kannattaa varmaan painottaa tuoreita akateemisia tietoja sen kokemuksen lisäksi.
Mitä ihmeen tuoreita akateemisia tietoja??? :D
Hassunhauskaa, toki jos aihealue kiinnostaa niin seuraa oman tieteenalansa uusia tutkimustuloksia, mutta kun ei niitä juurikaan yläkoulussa esitellä niin se että haastattelussa kertoisi jostain julkaisupapereista on vähän niinkuin turn off.
Opettajaksi halutaan ihminen jolla on se koulutus ja kokemus tästä aihealueesta, mutta ennenkaikkea kyky saada nuoret kiinnostumaan asiasta, hakemaan tietoja ja hankkimaan osaamista. Opettaa oppimaan, on ehkä tärkeintä, ei se tieteenalan viimeisin tieto omassa päässä, vaan se miten hyvin nuoret itse omaksuvat opetetun asian.
Mun lukion biologianopettajalla oli hyvin omintakeinen tyyli kertoa miten jääkausi mennessään römpsyttelee moreeniharjuja mennessään. Tätä havainnollistettiin kävelemällä edestakaisin ja heiluttelemalla käsiä. Saattoi näyttää huvittavalta, mutta kun ylioppilaskirjoitusten esseevastauksia laskettiin, niin yllättävän paljon oli biologian vastauksia, syystä että tämä opettaja oli niin innostunut asiastaan ja osasi kertoa ne asiat mieleenpainuvasti.
Tästä ketjusta tulee mieleen se yksi Myllyrinteen&Ketosen sketsi. Nimi taisi olla joku professori tms.
Lukiossakin on aineenopettajia, ja uusi korkeakouluyhteistyötä korostava lukiolaki astuu voimaan ensi viikolla. Jatkossa lukiossakin pitää olla mahdollista suorittaa ainakin muutaman opintopisteen edestä vaikkapa yliopisto-opintoja. Akateemisuuteen nimenomaan tähdätään entistä vahvemmin. Pidän sitä hyvänä asiana. Vahvasti akateeminen opettaja ymmärtää, miten niveltää lukio-opetusta tässä mielessä kohti akateemisia opintoja. Kuten tietysti tähänkin saakka.
Hyvä olisi olla molempia!